Lue keskustelun säännöt.
Puhutko yksiksesi?
21.12.2022 |
Minä puhun. Tai oikeastaan mumisen. En tiedä, mistä johtuu tai miten siitä pääsisi eroon, mutta ihan huomaamatta olen varmaan aina tehnyt tuota.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, puhun. Eikä se ole mikään oudon ihmisen merkki, tässä oli jokin aika sitten lehtiartikkeli, jossa kerrottiin että itsekseen puhuminen on siinä mielessä hyödyllistä, että se selkiyttää ajatuksia. Ja toisaalta sillä voi olla sellainen kannustava vaikutus... jos nyt vaikka sanoo itselleen, että et kai sinä nyt tuota tee tai lähdepä siitä jo, ja pitäskö sun, ja laitatko tms., niin se on vähän niin kuin vanhempi puhuisi lapselleen, eikä siis tässäkään tavassa mitään vikaa ole.
Saa ajatella ääneen!
Puhun. Puhun myös koiralle. Saattaahan se jotakin ihmetyttää, kun pihalla tai lenkillä puhun koiralle. En nyt mitään avautumisia vaan tyyliin onkohan tuosta mennyt pupu jne.
Vierailija kirjoitti:
Juu, puhun. Eikä se ole mikään oudon ihmisen merkki, tässä oli jokin aika sitten lehtiartikkeli, jossa kerrottiin että itsekseen puhuminen on siinä mielessä hyödyllistä, että se selkiyttää ajatuksia. Ja toisaalta sillä voi olla sellainen kannustava vaikutus... jos nyt vaikka sanoo itselleen, että et kai sinä nyt tuota tee tai lähdepä siitä jo, ja pitäskö sun, ja laitatko tms., niin se on vähän niin kuin vanhempi puhuisi lapselleen, eikä siis tässäkään tavassa mitään vikaa ole.
Saa ajatella ääneen!
No eikö se nyt ole vähän hölmöä kommunikoida, jos ei koskaan saa vastausta?
Vierailija kirjoitti:
No, saatko koskaan vastausta?
En minä mitään kysele tai kaipaa vastauksia. Minä vaan ajattelen ääneen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun. Puhun myös koiralle. Saattaahan se jotakin ihmetyttää, kun pihalla tai lenkillä puhun koiralle. En nyt mitään avautumisia vaan tyyliin onkohan tuosta mennyt pupu jne.
Jaa kyllä minä nimenomaan avaudun koiralle ja ihan kunnolla vieläpä.
En, mutta puhun koiralle. Vaikka koira olisikin sillä hetkellä toisessa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, mutta puhun koiralle. Vaikka koira olisikin sillä hetkellä toisessa huoneessa.
Minä puhun koiralle, vaikka se on kuollut jo ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Juu, puhun. Eikä se ole mikään oudon ihmisen merkki, tässä oli jokin aika sitten lehtiartikkeli, jossa kerrottiin että itsekseen puhuminen on siinä mielessä hyödyllistä, että se selkiyttää ajatuksia. Ja toisaalta sillä voi olla sellainen kannustava vaikutus... jos nyt vaikka sanoo itselleen, että et kai sinä nyt tuota tee tai lähdepä siitä jo, ja pitäskö sun, ja laitatko tms., niin se on vähän niin kuin vanhempi puhuisi lapselleen, eikä siis tässäkään tavassa mitään vikaa ole.
Saa ajatella ääneen!
Joo, juuri sellaista ääneen ajattelemista se on. Nytkin puhun samalla sitä mitä tänne kirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekseen puhuminen on ääneen ajattelua tai stressin purkamista. Ei ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun, koska olen ihan parasta seuraa itselleni. Järjestän aikaa yksin puhumiseen. Se helpottaa stressiä ja auttaa kokoamaan ajatuksia, saan myös uusia ideoita silloin. Erittäin luovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, puhun. Eikä se ole mikään oudon ihmisen merkki, tässä oli jokin aika sitten lehtiartikkeli, jossa kerrottiin että itsekseen puhuminen on siinä mielessä hyödyllistä, että se selkiyttää ajatuksia. Ja toisaalta sillä voi olla sellainen kannustava vaikutus... jos nyt vaikka sanoo itselleen, että et kai sinä nyt tuota tee tai lähdepä siitä jo, ja pitäskö sun, ja laitatko tms., niin se on vähän niin kuin vanhempi puhuisi lapselleen, eikä siis tässäkään tavassa mitään vikaa ole.
Saa ajatella ääneen!
No eikö se nyt ole vähän hölmöä kommunikoida, jos ei koskaan saa vastausta?
Kysy uskovaisilta tuota, ne tekee sitä ihan avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun. Ja huomaan lasteni tekevän samaa.
joo, epämääräinen ajatusten usvapilvi kiinteytyy selkeämmäksi sillai ja jopa itsekin pystyy tajuamaan ajatuksiaan. myös mielikuvitus-skenaarioiden pyörittelystä tulee eläväisemmän oloista.
Vierailija kirjoitti:
Puhun, koska olen ihan parasta seuraa itselleni. Järjestän aikaa yksin puhumiseen. Se helpottaa stressiä ja auttaa kokoamaan ajatuksia, saan myös uusia ideoita silloin. Erittäin luovaa.
Siis miten tää niinku toimii? Sanot jotain ja sitte vastaat siihen itse vai miten? Kuulostaa kyllä aika erikoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Itsekseen puhuminen on ääneen ajattelua tai stressin purkamista. Ei ole mitään pahaa.
Stressin purkamiseen sopii paremmin viina ja/tai runkkaaminen.
Kyllä, jostain syystä useimmiten englanniksi.
Puhun itsekseni. Varsinkin puolison kuoleman jälkeen lisääntyi. Puhun myös puolisolleni edelleen. Vastauksia en odota, toki sen ymmärrän, mutta jotenkin vaan tuntuu toisinaan hyvältä sanoa asioita ääneen.
Luultavasti en kuitenkaan puhele itsekseni muualla kuin kodissani. Kukaan ei ainakaan ole sanonut.
Ei oo normaalia! Sulla on joku mielenterveyden ongelma.