Rakkautta ei enää ole. Onko se syy erota?

Mä erosin. En tiedä kannattiko vai ei mutta elämä ainakin muuttui.

Erotkaa vaan. Vapauttavaa ja voi taas hengittää!

Rakkaus on ihan yliarvostettua ja usein se sotketaan ihastumiseen. Yhdessä voi toki olla monesta eri syystä, mutta jos ei minkäänlaista ystävyyttä ja kaveruutta edes ole ja koko ajan vain toisen nnaama ja maneerit tympii, niin kai sitä eroamistakin kannattaa harkita.Etenkin jos tulee hyvin toimeen omillaankin. Vaikea se on ennustaa, mitä siitä seuraa, mutta joissain tapauksissa kai jopa  sitä rakkautta uuden kumppanin muodossa.

Rakastin tuota miestä niin paljon. Nyt ei mitään. Miten tässä näin kävi? Käykö aina näin?

Ajatus erosta tuntuu uuvuttavalta. Niin myös jääminen.

Ap

Sinun tapauksessasi erolla saavuttaisi sen, ettei tarvitsisi katsella sitä naama, mikä tympii ja ärsyttää. Voisi jopa mahdollisesti löytää sellaisen naaman, jota katselee mielellään. 

Jos on tullut luvattua papin edessä myötä-ja vastamäessä eikä väkivaltaa suhteessa niin en eroaisi.Ei se avioliitto ole yhtä onnea, mutta jos arki sujuu kohtuullisesti nin ok.Ihmisillä on liialliset odotukset välillä suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Rakastin tuota miestä niin paljon. Nyt ei mitään. Miten tässä näin kävi? Käykö aina näin?

Ajatus erosta tuntuu uuvuttavalta. Niin myös jääminen.

Ap

Joskus tunteet vain kuolee. Sellaista on elämä. Ei tietenkään käy aina niin. Osa elää koko elämänsä onnellisena yhdessä ja rakkautta riittää jopa sen jälkeen, kun kuolema on erottanut. 

Pitkässä liitossakin voi toisen löytää uudelleen vaikka siinä vaiheessa, kun lapset lähtee kotoa.

Itse olen elänyt ilman tunteita yli 10v ja tuskin erotaan, kun maatila yhdistää ja jos lähden, niin talous kaatuu mieheltä. Omistan puolet tilasta.

Minä erosin, tai siis yhdessä päätös tehtiin. Oli hyvä ero, ja nyt parisuhteessa jossa rakkautta sekä seksiä on paljon. Kituutin liian pitkään, ja käytin tekosyynä myös lapsia. Ero oli parasta lapsien jälkeen.

Sanotaan että rakkaus on ylä ja alamäkiä, mutta niitä alamäkiä ei ole mikään pakko kestää ja sietää. Itsekkin erosin heti kun meille tuli parisuhteessa ensimmäinen riita, laitoin välit poikki eikä olla puhuttu toisillemme mitään sen jälkeen. En edestiedä missä exä nykyään viilettää ja minulle se on ihan sama. Nyt on jo seuraava kala koukussa ja jatketan kanssa tätä niin kauan kuin se on mukavaa, hauskaa ja seksiä riittää.

aloita uusi harrastus

Ap olet uskonut valheen jota viihdeteollisuus ja lauluntekijät viljelevät. Ei mikään tunne kestä ikuisesti. Jos avioliiton rakentaa vain tunteelle, joutuu pettymään. Rakkaus on myös tahtoa olla yhdessä.

Kukaan henkisesti kypsä ihminen ei luota omiin tunteisiinsa, tunteet vaihtelevat päivittäin.

Älä ainakaan noiden fiilisten takia eroa, hyvänen aika sentään.

Hankala tilanne, jos olisin sinä, niin yrittäisin varmaan rakastua mieheen uudelleen pohtimalla hänen hyviä puoliaan ja hyviä yhteisiä muistoja. Miksi aikanaan rakastuit häneen?

Jos en onnistuisi herättämään rakkautta henkiin, sitten varmaan eroisin.

Ei sitä sitten koskaan ollutkaan ..

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan että rakkaus on ylä ja alamäkiä, mutta niitä alamäkiä ei ole mikään pakko kestää ja sietää. Itsekkin erosin heti kun meille tuli parisuhteessa ensimmäinen riita, laitoin välit poikki eikä olla puhuttu toisillemme mitään sen jälkeen. En edestiedä missä exä nykyään viilettää ja minulle se on ihan sama. Nyt on jo seuraava kala koukussa ja jatketan kanssa tätä niin kauan kuin se on mukavaa, hauskaa ja seksiä riittää.

Oho. Entä kun tämän nykyisen kalan kanssa tulee ensimmäinen riita, pistätkö hänetkin heti mäkeen? Mitä jos oikeasti joskus rakastut johonkin kalaan ja juttu katkeaa ensimmäiseen riitaan?

En siis moralisoi (tarkoituksella ainakaan), kunhan ihmettelen noita nopeita käänteitä.

Rakkaus on muutakin kuin tunnetta. Rakkaus on ennen kaikkea tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on muutakin kuin tunnetta. Rakkaus on ennen kaikkea tekoja.

Ja tahtoa. Ei vihkikaavassa turhan takia kysytä "Tahdotko rakastaa"

Rakkaudellisten tekojen vaihetta on eletty aika pitkään. Tahtoa ja sisua on kummallakin ollut. Toverillista rinnakkaineloa.

Ihmettelen nyt tätä kylmyyttä joka jäytää sisuksiani mieheni suhteen.

Uudesta rakkaudesta en (enää) haaveile. Ikä ja ulkonäkö tekevät sen mahdottomaksi. Plus omaehtoinen luonne. Viihdyn hyvin yksin, ainakin viihdyin ennen tätä liittoa.

Vai kaipaako sitä aina jotakin muuta kuin mitä itsellä

on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on muutakin kuin tunnetta. Rakkaus on ennen kaikkea tekoja.

Ja tahtoa. Ei vihkikaavassa turhan takia kysytä "Tahdotko rakastaa"

Juuri näin. Vihkikaavassa ei kysytä, tahdotko tuntea tunteita?

En itse luottaisi pätkänkään vertaa ihmiseen joka luovuttaa sen takia jos ei koko ajan tunne määrättyjä tunteita. Eikä minuun voisi luottaa jos ajattelisin avioliiton olevan " tunnetta."

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudellisten tekojen vaihetta on eletty aika pitkään. Tahtoa ja sisua on kummallakin ollut. Toverillista rinnakkaineloa.

Ihmettelen nyt tätä kylmyyttä joka jäytää sisuksiani mieheni suhteen.

Uudesta rakkaudesta en (enää) haaveile. Ikä ja ulkonäkö tekevät sen mahdottomaksi. Plus omaehtoinen luonne. Viihdyn hyvin yksin, ainakin viihdyin ennen tätä liittoa.

Vai kaipaako sitä aina jotakin muuta kuin mitä itsellä

on?

Ap

Minä vihasin miestäni. Enää en vihaa. En ollut antanut anteeksi määrättyjä asioita. Kun jaksoin antaa anteeksi, rakkauteni palasi takaisin. Onko jotain tällaista taustalla, jos se johtuu siitä, tms?