Erakoituminen

En välitä onko normaalia vai ei vaan ihanaa enkä kaipaa ihmismassojen pariin. En halua töihinkään enään +55 ja kuunnella koko ajan vittuilevia tai muuten vaan valittavia, jäkättäviä ihmisiä, sellaisia moottori turpia en kuuntele yhtään. Ystäviä en tarvitse ollenkaan stressaamaan omaa rauhaani. Läheisriippuvainen äitini haukkui aina erakoksi ja entäs sitten. Sen mielestä piti koko ajan tulla mennä ja viuhtoo levottomana ympäriinsä. Koti olot olivat kamalia kun meillä oli koko ajan vieraita, varsinkin sukulaisia bunkkaamassa tai ainakin joka viikonloppu oli hotellina eikä mitään omaa rauhaa saanut. Vaikeaa oli päästä tasapainoon kun lapsuuden kodista lähdin ja hetken aikaa oli sellainen kumma pakkomielle jota en edes ajatellut niin sisustaa omaa kotia aina vieraita varten eikä itselleen. Olin ihan sekaisin pitkään ja outoa kun kukaan ei herättänyt viikonloppuisinkaan kun ei tarvinnut mihinkään lähteä. Lapsuuden kotona ei saanut ikinä nukkua pitkään kun piti aamulla aikaisin nousta seurustelemaan tai siivoomaan. Oli vain yksi vessa ja sinne piti aina jonottaa kun joku laittoi hiuksia ja meikkasi siellä. 

Minä esitin mielenvikaista että pääsin vanhoista nuoruuden ajan ystävistä eroon ja yhdestä ei meinannut päästä millään, ei se tajunnut. Soitteli omaisilleni että hän haluaa auttaa jne. vaikka vaihdoin puhelin numeroni niin kaivoi sen uudenkin esille. Kaikki eivät ymmärrä jos puhelimella ei saa enään yhteyttä niin olen poissa lopullisesti. Kun olen tutustunut uusiin ihmisiin niin ne ovat kinunneet naamakirja osoitetta ja puhelinnumeroa ja olen huomannut kuinka ne loukkaantuvat kun en ala ystäväksi niille vapaa- ajallani kun en kaipaa ystäviä. En tiedä mitä on olla totaalisen yksinäinen mutta jos itse ole sellainen joskus niin en ainakaan tyrkytä itseäni väkisin sellaiselle josta vaistoan ettei se halua seuraani. 

Vierailija kirjoitti:

Minä esitin mielenvikaista että pääsin vanhoista nuoruuden ajan ystävistä eroon ja yhdestä ei meinannut päästä millään, ei se tajunnut. Soitteli omaisilleni että hän haluaa auttaa jne. vaikka vaihdoin puhelin numeroni niin kaivoi sen uudenkin esille. Kaikki eivät ymmärrä jos puhelimella ei saa enään yhteyttä niin olen poissa lopullisesti. Kun olen tutustunut uusiin ihmisiin niin ne ovat kinunneet naamakirja osoitetta ja puhelinnumeroa ja olen huomannut kuinka ne loukkaantuvat kun en ala ystäväksi niille vapaa- ajallani kun en kaipaa ystäviä. En tiedä mitä on olla totaalisen yksinäinen mutta jos itse ole sellainen joskus niin en ainakaan tyrkytä itseäni väkisin sellaiselle josta vaistoan ettei se halua seuraani. 

Minulla alkaa olemaan vähän sama, jotenkin tekisi mieli päästä niistä viimeisistäkin ystävistä eroon, tai ainakin niin ettei niiden kanssa tarvitsisi edes niinä harvoina kertoina olla väkipakolla livenä tekemisissä, koska "ystäviä kuuluu joskus nähdä". Alkavat tuntumaan rasitteilta, kun jankkaavat jonnekin mukaan, eivätkä ymmärrä vaikka miten yritän selittää. Netin kautta yhteydenpito sujuu minulta parhaiten, eikä tuntuisi ollenkaan pahalta tällainen "fyysis-kontaktiton" elämä. Samaten jos jotkut uudet ihmiset vaikuttaa siltä, että haluavat pukkautua elämääni liikaa, heitän luukut kiinni niinsanotusti. AP

Kun tarkemmin mietit, keistä kaikista olet päässyt eroon erakoituessasi, niin et kadu kyllä yhtään.

Suuirn osa ilkeistä, tarkoista, laskelmoivista ihmisistä vain esittää kiltimpää, parempaa, reilumpaa, mutta sielä ne oikeast karvat aina paljastuu...

Se on tutkittukin, että älykkäämpi ihminen pitää ykisnäisyydestä.

Minusta tämä on täysin normaalia. Kaipaat selvästi totaalilepoa työn vastapainoksi. Voithan yrittää selittää ystävillesi, että työ vie voimat ja siksi sinun on vaikea innostua mistään vapaa-aikana.

Kyllä, sama homma minulla 44-v valkoisella heteromiehellä. Ei kavereita, eikä mitään ihmissuhteita. En kestä ihmisiä ollenkaan. Viihdyn oikein mainiosti yksin omassa rauhassa. Onneksi ei ole kukaan kyselemässä mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sama homma minulla 44-v valkoisella heteromiehellä. Ei kavereita, eikä mitään ihmissuhteita. En kestä ihmisiä ollenkaan. Viihdyn oikein mainiosti yksin omassa rauhassa. Onneksi ei ole kukaan kyselemässä mihinkään. 

Ärsytti, kun nuorempana joku oli aina norkoilemassa ja tulossa käymään. Jäihän ne kaverit sitten pikkuhiljaa pois.

Joka paikassa törmään ihmisiin jotka valittavat yksinäisyyttään mutta ovat niin luonnevikaisia etteivät ole tulleet toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa tai jos joillain harvoilla on kumppani niin miksi se ei riitä?. 

Väsyn ihmisistä ja en jaksa kuunnella kuin harvoin tai kun olen seurallisella päällä ja sitä on aika harvoin. Otan kantaa ja kuuntelen niin että ihmiset saa sen kuvan että olen aina noin hyvää juttuseuraa ja mun kanssa on rakentavaa keskustella kun olen sillä päällä mutta vetäydyn taas välillä pitkäksi aikaa ihan omiin oloihini mietiskelemään niin ettei kiinnosta seurustella kenenkään kanssa. Teen silloin paljon töitä ja hoidan puutarhaa niin mulla ei ole aikaa seurusteluun. Olen saanut nuorena mennä ja tulla ihan vapaasti, saanut käydä kaikissa kekkereissä ja nähnyt sen elämän niin ei kiinnosta enään. Vihaan hillua kaupungilla ja kauppakeskuksissa ja nykyään käyn nopeasti ostoksilla ja pois sieltä nopeasti. Saaste keskuksessa en halua käydä yhtään. Olen joutunut  kaupungissa asumaan lapsuudenkodissa enkä olisi sinne halunnut mutta ei ollut vaihtoehtoja. Kamala kivikylä jossa ikkunoista ei näkynyt muuta kuin vastapäinen talo ja kamala saaste parvekkeella, musta noki heti kun sen siivosi. 

Mä viihdyn ihmisten kanssa hyvin, jos otan kokaa, piriä tai muuta sellaista sosiaalista huumetta. Silloin kyllä tekee mieli jutella ihmisten kanssa. Mutta olen nykyään päihteetön, niin ei tuo käy enää.

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa törmään ihmisiin jotka valittavat yksinäisyyttään mutta ovat niin luonnevikaisia etteivät ole tulleet toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa tai jos joillain harvoilla on kumppani niin miksi se ei riitä?. 

Väsyn ihmisistä ja en jaksa kuunnella kuin harvoin tai kun olen seurallisella päällä ja sitä on aika harvoin. Otan kantaa ja kuuntelen niin että ihmiset saa sen kuvan että olen aina noin hyvää juttuseuraa ja mun kanssa on rakentavaa keskustella kun olen sillä päällä mutta vetäydyn taas välillä pitkäksi aikaa ihan omiin oloihini mietiskelemään niin ettei kiinnosta seurustella kenenkään kanssa. Teen silloin paljon töitä ja hoidan puutarhaa niin mulla ei ole aikaa seurusteluun. Olen saanut nuorena mennä ja tulla ihan vapaasti, saanut käydä kaikissa kekkereissä ja nähnyt sen elämän niin ei kiinnosta enään. Vihaan hillua kaupungilla ja kauppakeskuksissa ja nykyään käyn nopeasti ostoksilla ja pois sieltä nopeasti. Saaste keskuksessa en halua käydä yhtään. Olen joutunut  kaupungissa asumaan lapsuudenkodissa enkä olisi sinne halunnut mutta ei ollut vaihtoehtoja. Kamala kivikylä jossa ikkunoista ei näkynyt muuta kuin vastapäinen talo ja kamala saaste parvekkeella, musta noki heti kun sen siivosi. 

Olen myös vähän tuollainen jekyll/hyde, saatan hyvällä tuulella olla hyvääkin seuraa jonka takia sitten jotkut hinkuvat kontakteihin, mutta yleensä kotiin päästessäni se fiilis on jo haihtunut ja ne "roikkujat" alkavat pelkästään ärsyttämään. Yleensä meneekin sitten kaikki energia siihen "mukavan" esittämiseen, että se erakkopuoli pomppaa esille ja kestää toipua. Ulosantini netissä saattaa myös antaa väärän kuvan, että olisin aina samanlainen myös livenä ja sen vuoksi jotkut alkaa kinuamaan jonnekin näkemisiin, mitä en jaksaisi ollenkaan. AP

Itse en oikein ihmisistä tykkää. Eivätkä hekään erityisemmin minusta, joten olen tietoisesti eristäytynyt sosialisoimisesta. Jonkinlaiseksi erakoksi voisi varmaan minua nimittää, viihdyn ihan parhaiten yksin jossain luonnossa häärien. Luonnossa saa ihminen olla juuri sellainen luonteeltaan ja olemukseltaan kuin lystää, ei tule västäräkit tai tilhet vittuilemaan ja kertomaan millainen pitää olla. Luonnossa pätee se, että kelpaat sellaisena kuin olet, ole vain oma itsesi. Pärjään hetkellisesti ihmisseurassa, mutta ahdistun aika pian kun pitäisi alkaa juttelemaan enemmän ja jostain ns. "vakavammasta". Minua on käytännössä koko ikäni syrjitty ja kiusattu muutenkin, niin ei oikein huvita alkaa mitään syvällisempiä juttelemaan tuntemattomien kanssa. 

Terveisin Naispelko26

Päihteissäni tulen sosiaaliseksi jonkin verran mutta selvin päin olen päinvastainen erakko joka nauttii yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. En ole laumasielu niin onkin aina huvittavaa kun tai jos saan jonkun toisenkin erkko tyypin seuraani tai sitten jonkun lukeneen jolla on kauheat kolututus taustat verrattuna taas minuun joka olen ruohon juuri taustainen puutarha harrastaja. En ole lukioo käynyt enkä yliopistoa. Kaikki yksinäiset vaan haluaa  mun vaatimattomaan seuraani ja minua on kehuttu rauhalliseksi. En kilpaile enkä esitä yhtään mitään niin voisiko sillä olla jotain vaikutusta. 

People, what a bunch of bastards.

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein ihmisistä tykkää. Eivätkä hekään erityisemmin minusta, joten olen tietoisesti eristäytynyt sosialisoimisesta. Jonkinlaiseksi erakoksi voisi varmaan minua nimittää, viihdyn ihan parhaiten yksin jossain luonnossa häärien. Luonnossa saa ihminen olla juuri sellainen luonteeltaan ja olemukseltaan kuin lystää, ei tule västäräkit tai tilhet vittuilemaan ja kertomaan millainen pitää olla. Luonnossa pätee se, että kelpaat sellaisena kuin olet, ole vain oma itsesi. Pärjään hetkellisesti ihmisseurassa, mutta ahdistun aika pian kun pitäisi alkaa juttelemaan enemmän ja jostain ns. "vakavammasta". Minua on käytännössä koko ikäni syrjitty ja kiusattu muutenkin, niin ei oikein huvita alkaa mitään syvällisempiä juttelemaan tuntemattomien kanssa. 

Terveisin Naispelko26

Introvertti olet ja puutarha harrastaja olen minäkin. Tykkaäisit varmasti seurastani tai tulisimme hyvin toimeen sillä olemme samanlaisia. 

Mäkään en jaksa mitään kauheen sosiaalista touhua. Momet kaverit tuntuvat vähän semmosilta yksinkertaisilta turhanjauhajilta. Teen raskasta 3-vuorotyötä, mutta silti haluaisin jonkun introvertin miehen, joka olis samaa maata. Hyvänä pitoa kyllä kaipaisin ja aitoa rakkautta. Mutta luotto miehiin mennyt aikoinaan, enkä tiedä jaksanko enää yrittää kun ikää noin 50v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein ihmisistä tykkää. Eivätkä hekään erityisemmin minusta, joten olen tietoisesti eristäytynyt sosialisoimisesta. Jonkinlaiseksi erakoksi voisi varmaan minua nimittää, viihdyn ihan parhaiten yksin jossain luonnossa häärien. Luonnossa saa ihminen olla juuri sellainen luonteeltaan ja olemukseltaan kuin lystää, ei tule västäräkit tai tilhet vittuilemaan ja kertomaan millainen pitää olla. Luonnossa pätee se, että kelpaat sellaisena kuin olet, ole vain oma itsesi. Pärjään hetkellisesti ihmisseurassa, mutta ahdistun aika pian kun pitäisi alkaa juttelemaan enemmän ja jostain ns. "vakavammasta". Minua on käytännössä koko ikäni syrjitty ja kiusattu muutenkin, niin ei oikein huvita alkaa mitään syvällisempiä juttelemaan tuntemattomien kanssa. 

Terveisin Naispelko26

Introvertti olet ja puutarha harrastaja olen minäkin. Tykkaäisit varmasti seurastani tai tulisimme hyvin toimeen sillä olemme samanlaisia. 

En ole ainakaan ihan totaalisen introvertti. Jonkun testin mukaan olen joku ambivertti, että olen vähän ekstrovertti ja osin introvertti. Eli juurikin kuten itse totesin, että tiettyyn pisteeseen asti pärjään ihmistenkin kanssa ihan normaalisti (tai no mikä minulle normaalia on). Enemmän se introverttiyteni on syytä siitä kiusaamisesta ja siitä, että en pysty luottamaan ihmisiin, ja siihen, että joku tahtoisi minulle jotain hyvääkin. Ja monikaan ei minua hyväksy kun on olen aika erikoislaatuinen persoona. Lähtökohtaisesti en pidä ihmisistä, ja todella harvoin sieltä joukosta löytyy sellaista ihmistä josta pitäisin, tai joka aidosti pitäisi minustakaan. 

Terveisin Naispelko26

Teidän kaikkien ongelma on välttelevä kiintyminen, joka on Suomessa yleinen. Netissä kuitenkin jaksatte ihmisiä koko vapaa-aikanne? Näissä "ihmissuhteissa" kun ei voi tulla takkiin.

Ja mitähän väliä sillä on mitä muutt ajattelee ??

jos haluaa olla muiden   mudassa ni olkoon, jos yksin niin sitten on. jokaisen ihmisenhän elämä on parasta aikaa ja vapaa mitä parhainta! Kuka julkkis on ollut  vapaa-aikanaan muiden muassa koko ajan?

Itse näin nyrkkeilysalilla tunnetun näyttelijän, näkyy käyvän sunnuntaina ennen klo 9 aamulla. Lyö tosin vain säkkiä, tervehtii vaikkei tunneta. Miksiköhän tekee niin?

Julkimot tykkää olla yksin kun ei tarvi julkisuutta, myös somehemmot, juicekin pelkäsi liikkua yksin "kuuli kun ässä suhisee" tuossa se nyt menee!

Up