Minkälainen ihminen muuttaa tyyliään sen mukaan, kenen kanssa milloinkin seurustelee?

.

En muuta tyyliäni, mutta harrastuksia on tarttunut niitä itselle sopivia: sali, moottoripyörä, golf. 

Nainen

Myyntimies. Ammattiperseennuolija myös tuttavapiirissä.

Sellainen joka leikittelee eri tyyleillä joko siksi että ei pidä sitä niin vakavana tai koska vasta etsii omaa ainutlaatuista tyyliään. Joillekin ulkoinen tyyli on vain leikkiä, se voi vaihdella päivästä toiseen, kaverista toiseen. Voi myös olla miellyttämisen halua, hakee hyväksyntää mukautumalla toisen tyyliin ja elämänpiiriin.

Itsestään hieman epävarma? Sellainen, joka ajattelee, että hänen täytyy mukautua ja apinoida kulloisenkin seurustelukumppaninsa elämäntyyli, harrastukset ja musiikkimaku yms. Minulla on sellainen tuttava. Varsinkin siinä vaiheessa, kun hänellä "meni pikkasen lujempaa" ja miehiä vaihdettiin kuin paitaa, se tyyli tosiaankin vaihtui yhtä tiuhaan kuin tavan tallaajalla sukat. Ensin kuunneltiin silmät killillään suomi-iskelmää ja pukeuduttiin hamosiin. Sitten yhtäkkiä ostettiin buutsit, kuunneltiin rokkabilliä ja oltiin niin jenkkiautoilijaa. Kunnes viikon päästä moottoripyörät ne olivat jotain ja musa vaihtui Mambaan ja Hurriganesiin. Eihän siinä meinannut perässä pysyä. Myös inhokit vaihtuivat yhtä tiheään.

No onneksi hän löysi ihmisen, joka viihtyy hänen rinnallaan, on pysynyt nyt jo muutaman vuoden. Nyt tyyli on rauhalliset  koti-illat, puutarhatyöt ja alkoholilton elämäntapa. Toivottavasti tämä kestää.

Läheisriippuvainen. Toisin kuin usein ymmärretään, läheisriippuvuus ei tarkoita sitä, että "riippuu" kumppanissaan tai että koko ajan pitää olla uusi kumppani vaan sitä, että menettää toisen ihmisen läheisyydessä oman identiteettinsä ja elää sen toisen ihmisen kautta.

Miehille tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvainen. Toisin kuin usein ymmärretään, läheisriippuvuus ei tarkoita sitä, että "riippuu" kumppanissaan tai että koko ajan pitää olla uusi kumppani vaan sitä, että menettää toisen ihmisen läheisyydessä oman identiteettinsä ja elää sen toisen ihmisen kautta.

Joko tämä tai sitten helposti innostuva ja vaihtelunhaluinen ihminen. Minusta on ideana hauska että kokeilisin eri elämäntyylejä mutta en tiedä pystyisinkö siihen. Ehkä joku pystyy ilman että se on mt-ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvainen. Toisin kuin usein ymmärretään, läheisriippuvuus ei tarkoita sitä, että "riippuu" kumppanissaan tai että koko ajan pitää olla uusi kumppani vaan sitä, että menettää toisen ihmisen läheisyydessä oman identiteettinsä ja elää sen toisen ihmisen kautta.

Myös dissosiaatiohäiriö teettää tuommoista. Ihminen on kuin kameleontti, ilman omaa minuutta.

Lähiriippuvaisiuus on kamalinta mitä tiedän kun sillä ihmisellä ei ole mitään muita omia harrastuksia, elämää kuin riippua ja elää toisten elämää. Se kaikki ajatukset ja tekeminen kohdistuu vain tiettyihin ihmisiin siis kamalaa pakkomiellettä. Lapsenlapsista hän on ihan seonnut. Vastaavaan kuin johonkin uskoon hurahtaminen. 

Mun kaveri oli nuorena tuollainen.

Omaa sillä oli umpikonservatiivinen ja miehiä ihannoiva aatemaailma. Ihaili pahoja poikia, siis sellaisia ainakin näennäisesti koviksia, kovan ulkokuoren omaavia tyyppejä. Esitti kovaa ja omien sanojensa mukaan 'tuli aina siis niinku tosi paljon paremmin miesten kanssa toimeen, ne kun on niiiiiin reiluja', ymv tuubaa. Kovis ja valmis vaikka tappelemaan kynsin ja hampain - miehestä. 

Miehiltä tuli sitten se vaihtuva tyyli. Kiersi rockabilly-, punkkari-, skinhead- ja moottoripyöräporukat. Jokainen mies määräsi tukan värin, pituuden ja tyylin sekä sen, miten piti pukeutua, osittain musiikkimaun ja harrastukset. Miehet saivat pahoinpidellä, kohdella kurjasti, kunhan muistivat itkien katua ja ennen kaikkea - vakuutella silmät ympyräisinä, kuinka paljon parempi tämä nainen oli muita naisia ja kuinka 'epätyypillinen' nainen tämä oli - rehti, älykäs, suoraselkäinen, suora. Silloin sai anteeksi. 

Jutut eivät kutienkaan kestäneet, koska a) jos mies edes vähänkään osoitti naisen silmissä olevansa muuta kuin kovis, seurauksena oli dumppaus b) osa miehistä tajusi tuossa kuviossa olevansa lopulta täysin merkityksettömiä, niin paradoksaalista kuin se olikin (määräsiväthän he näennäisesti niin paljosta), nainen etsi selvästi vain tietyntyyppistä miestä omaan idylliinsä (hän, naisista Paras, hallitsee tätä Kovaa Kaveria, jota toiset miehet ja ennen kaikkea, toiset naiset, pelkää niin pirusti), miehellä sinänsä, yksilönä, ei ollut mitään merkitystä.

Merkillinen nuori nainen se oli. Kerran etelänmatkalla pokasi Portugalissa mustan baarimikon ja nssi sen kanssa kaksi viikkoa ja kotiin palatessa itki ja 'pelkäsi', että umpirä zistinen skinhead-poikkis ei vain saisi tätä tietoonsa. Juupa-juu. 

persoonaton hännänheiluttaja, kaikille mieliksi.

Miksi muuten räppärilökäpöksyillä on aina sellaisia wt-tyttöystäviä? Antava kaula-aukko, irtoripset ja -hiukset sekä perskankut paljastava "alaosa". Serkkuni on "räppäri" eli työtön joka "tekee taidetta" eli on suvun häpeäpilkku ja hänen naisensa ovat järjestään näitä sutturoita joita hävetä sukujuhlissa.

Entinen kaveri on tuollainen. Muutti aina tyyliään ja mielipiteitään ja jopa arvojaan kulloisenkin poikaystävän mukaan. Esimerkiksi kasvissyöjästä lihansyöjäksi, jos poikaystäväkin. Hippitytöstä urbaanimpaa muotia suosivaksi nyrkkeilyn harrastajaksi, jos poikaystäväkin. En tiedä mistä johtuu, mutta tosi vaikea oli olla tuollaisen kaverina, koska ei oikeastaan voinut yhtään luottaa siihen, mitä hän sanoo tai tekee, kun ilman poikaystävää on ihan eri jutut ja mielipiteet kuin poikaystävän kanssa. Kovin oli kyllä kerkeä miellyttämään poikaystäviään ja suunnitteli täysin elämänsä ja aikataulunsa sen mukaan, miten poikaystävien aikataulut menivät. Ohareita teki paljon... 

Persoonaton lapanen.

Ehkä sen miehet päättää sen tyylistä ja pukeutumisesta