Miten ihmeellä niin monet pystyy asumaan yhdessä puolison kanssa?

Meillä on erilliset sängyt, jotka on melkein kiinni toisissaan. Korvatulpat joka yö. Ihan hyvin saa nukutuksi tällä järjestelyllä, vaikka olenkin äärimmäisen herkkäuninen.

Ja siis, ihannetilanne on toki se, että sen puolison kanssa voi olla ihan oma itsensä. Sitten on helppoa ja mukavaa asua yhdessä. Kotityöt ja laskut puoliksi. :)

Kyl se kaksin/perheenä asuminen on kalliimpaa kuin yksin asuminen. 

Ota kämppis, ei tarvitse nukkua samassa sängyssä. Yleensä se yhdessä asuminen alkaa houkuttaa, kun rakastuu toiseen ihmiseen. Ennen sitä ei kannata edes teoriassa pohtia, miten haluaisi olla ja elää puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyl se kaksin/perheenä asuminen on kalliimpaa kuin yksin asuminen. 

???

Kun asuin yksin, asumiskuluni olivat 800-900 e/kk. Puolisollani samaa luokkaa, vaikka jakaantuivat epätasaisemmin. Vuodessa maksoimme asumisesta yhteensä noin 20 000 euroa.

Yhdessä asuessamme asumiskulut ovat max 1000 e/kk. Vuodessa siis noin 12 000 euroa.

Minun on siis hyvin vaikea ymmärtää sinun laskuoppiasi.

Me nukumme eri huoneissa. Heräämme ja menemme nukkumaan eri aikoihin. Mies vaihtaa lakanatkin paljon harvemmin kuin minä. Käyttää myös rikkinäistä tyynyä josta täytteet pursuavat ulos, "kun kyllä sitä voi vielä käyttää".

Oikein makeasti nukuttaa rakkaan vaimon vieressä.

Vaimoni jopa nukkuu huonosti, jos olen poissa.

Niin? Sehän on sun ongelmasi.

Kysymyksenasettelusi oli hieman outo, mitä siis oikeasti haluaisit tietää?

On ihan tieteellisesti tutkittu asia se, että jos puolisoilla on erilliset asunnot niin he ovat onnellisempia. Tietysti tässä on myös taloudellinenkin puoli, mutta jos se on kunnossa niin ehdottomasti omat asunnot molemmille.

Meillä on tilaa että saa omaa rauhaa välillä eikä koko ajan tarvitse nokatusten olla. Kaksi makkaria jos täytyy rauhassa nukkua sillä ikääntyminen on tuonut herkkäunisuuden ja eri rytmit nukkumisessa. Jos toinen kuorsaa tai pyörii niin ei toisella tule kunnolla nukuttua. Kompromisseja, myönnytyksiähän se pitkä  yhteiselämä on että siinä karsiutuu turha itsekkyys. Särmien hiomista alussa oli paljon ja nyt yli 30-vuoden jälkeen ei riitoja ollenkaan vaan koitetaan ja osataan löytää sellaiset ratkaisut että kumpikin on tyytyväinen. Toista ei saa pakottaa kaikkeen eikä kaikkea vaatia mitä nyt sattuu päähän pälkähtään. Eikä verrata toisten suhteisiin sillä me eletään meidän tavoin ja muut elää eri tavoin. 

Niin, ihmiset ovat erilaisia.

Toiset kaipaavat kumppanin vierelleen, toiset eivät voisi kuvitella jakavansa arkea toisen kanssa.

Minulla on mökki, oikeasti maalaistalo. Siellä vietän kanssa aikaani, eli molemmat meistä saa lepoa toisistaan tarvittaessa. Minusta oikein hyvä järjestely.

Yhdessä asuminen - ja varsinkin nukkuminen - on parasta. Nukun huonommin ja pyörin sängyssä jos mies on poissa. Parhaiten nukun ihokontaktissa lusikassa kun on se toinen unikaverina, onneksi mies on samanlainen. Meillä on vain yksi (iso) peittokin. Ihmiset on katsos erilaisia. Eikä siihen toisen huomioimiseen nyt hirveästi voimavaroja kulu; kunhan molemmat pitää perussiisteydestä huolta ja ilmoittaa jos on vaikka kutsumassa useamman kaverin kylään. Ei vie paljon vaivaa se.

Muu asuminen ei haittaa jos myös toinen pitää siisteydestä huolta mutta se nukkuminen..tai "nukkuminen" kun toinen kuorsaa kuin käynnissä olevan moottorisahan vieressä olisi. Ajattelin että haen kumppania seuraavaksi kuvailulla "olethan nukkuessasi hiljainen" mutta se rajaisi ehkä 99 % miehistä pois.