Lue keskustelun säännöt.
Mä vaan itken täällä.
18.03.2008 |
Läheiselläni todettiin tänään syöpä. Ennuste on hyvä ja lääkärit lupailevat hyvää. Mulla on vaan niin tyhmä olo. Eihän mun pitäs olla näin rikki, munhan tässä pitäis olla se lohduttaja eikä lohdutettava, mutta suru ja pelko on kova. Syöpätyyppi melko harvinainen (n.100 sairastunutta per vuosi suomessa)
Mä en pysty nukkumaan ehkä syömään kun ajattelenkin läheiseni tulevia hoitoja. Rankat hoidot aloitetaan heti..
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse sekä sairastanut syövän että läheiseni on sairastanut joten luulen tietäväni, miltä teistä molemmista ehkä tuntuu. Jokainen toki tuntee ja reagoi tavallaan, mutta kunhan reagoi, niin silloin on oikeasti ihminen, joka tuntee.
Sun ei tarvitse esittää vahvaa läheisesi silmissä, kaikista parasta on, että olet oikea rehellinen itsesi. Teennäisyys se vasta p*stä on. Se paistaa läpi.
Elämällä omaa elämääsi aidosti ja tunteella läheisesi rinnalla autat parhaiten häntä nyt.
Kyllä se siitä, ensishokki on hirveä, mutta siitä se elämä lähtee etenemään hoitojen myötä.
Tsemppiä!