Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt olemaan likasanko ystävilleni, saamatta koskaan tukea takaisin.
15.07.2019 |
Olen nuoruudesta asti ollut helposti lähestyttävä ihminen, monesti huomannut miten jo alkuvaiheessa ihmiset haluavat kysyä neuvoa ja avautua kaikesta. Joskus nuorena koin tämän hyväksi asiaksi, voin auttaa toisia!
Nyt kuitenkin olen havahtunut, että kaikissa ystävyyssuhteissa oon terapeutti. Esimerkkejä:
Yksi entinen ystävä koki vaikeuksia työelämässä johon tarvitsi oikeudellista apua. Minulla oli suhteita ja autoin, kävin kanssaan asianajajalla ja autoin uudessa työasiassa. Tämän jälkeen yhteyden otot hiipui ja raskaaksi tultuani ystävä muuttui törkeäksi eikä ottanut enää yhteyttä.
Yksi nuoruuden kaverit taas, aina sama kaava. Kun ero tulee, haluaa olla tekemisissä, jauhaa vain omista asioistaan. Kun tapaa uuden miehen loppuu ne näkemiset, kyselee kyllä kuulumisia. Mutta vastaus aina murheisiin tai muuhun on "Aijaa :(" tai höh. Nykyään soittaa vaan kun sadas riita Menossa miehen kanssa ja ero tulossa jälleen kerran.
Sitten myös yksi ystäväni, monesti tulee "meidän pitäis nähdä, pitää päästä avautumaan vaikka mistä". Hän joskus kuuntelee, mutta aika usein jättää vastaamatta minun murheisiin tai tyytyy sanomaan että kyllä se siitä. Hänen asioistaan keskustellaan tunti kausia ja minun kanssani on hyvä jutella kun sanon suoraan enkä kuulemma mielestele.
Nyt on itselläni tilanne, että ollut raskasta ja sairastuin ahdistushäiriöön. Tosi kuluttavaa. Muutenkin olen huomannut että esim raskausajat ystäväni aina jättävät minut. Myös paljon on kokemusta siitä, kun olen luullut voivani avautua ystävälle aroista asioista ja ne on mennyt eteenpäin.
Mikä minussa on vialla, etten onnistu löytämään oikeasti hyviä ystäviä. En nykyään edes ole liian kiltti ja tunnistan jos joku tahtoo hyväksi käyttää. Liekkö se on se yksinäisyys ja sosiaalisten tilanteiden kaipuu, sitä tyytyy vaan kuuntelemaan että saa seuraa.
Kommentit (5)
Onko sinulla puolisoa kun on lapsiakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas aloitus tästä samasta aiheesta. Tehtaileeko näitä aina sama henkilö?
En ole ap, mutta samassa tilanteessa. Olen päätynyt siihen, että olen tekemisissä vain henkilöiden kanssa jotka kysyvät myös minulta kuulumisia. En aloita keskusteluja, en soita, enkä tee muutakaan heidän eteensä. No, viidestä "ystävästä" jäljelle jäi yksi jonka kanssa vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin.
Vastavuoroisuus olisi kyllä tärkeää ystävyydessä.
Mutta se, että elämäntilanteen muutos vie huomion, on kyllä aika inhimillistä, enkä itse tulkitsisi itsekkyydeksi sitä, että vauvan syntymän jälkeen nainen ei ehdi kauheasti pitää yhteyttä. Tai että uuden parisuhteen alkaessa ei ehdi nähdä kavereita yhtä tiheästi kuin aiemmin.
Joskus vaan nyt käy niin, että kun itse tarvitsee apua, kaverillakin on sattumalta päällä aikaa ja energiaa vievä tilanne, esimerkiksi avioero tai lapsen syntymä.
Tietysti jos käy toistuvasti niin, että mitään tukea et saa, vaikka toisella pitäisi kaiken järjen mukaan olla aikaa ja energiaa olla tukena - ja itse olet auttanut monasti - niin siinä itsekin varmasti vähentäisin yhteydenpitoa. Ei kannata ryhtyä kynnysmatoksi kenellekään.
Mutta ei se elämässä niin siis mene, että ostat omalla läsnäolollasi "n pointsia" vastavuoroista tukea tai huomiota ja ne pojot ovat sitten lunastettavissa täysimääräisinä sillä hetkellä, jona itseäsi sattuu huvittamaan. Ihmissuhteet eivät ole kaupankäyntiä!
Helpompi ilman kavereita!