Lue keskustelun säännöt.
Onko omassa tai lapsuutesi perheessä ollut "hankala" lapsi?
11.07.2019 |
Millä lailla hankala lapsi? Itsekin luulin pitkään olleeni, jotenkin verenperintönä.
Nyt olen tajunnut että en vain saanut huomiota. Ylitseni käveltiin samalla kun kuuntelin, kun vanhimmalle sisarukselleni puhuttiin kuin "ihmiselle". En tietenkään osannut sanoittaa itseäni, vaan turhauduin, kiukuttelin ja oireilin, kun en itse saanut samaa kohtelua, vaan komentelua, en-kuuntele-sinua-mutta-vastaan-silti "aha jaa jaa" vastauksia, siinä missä siskolleni puhuttiin lausein, kyseltiin ja kuunneltiin. Olin toki "pieni" mutta en tyhmä. Miksi lapsille pitää puhua kuin idiooteille? Tulos? Ylitseni käveltiin vielä enemmän, kivahdeltiin ja komennettiin, ei ollut mitään mukavia jutteluhetkiä tms. Minä raivosin, vanhemmat komensi.
Siskoa vietiin salaa kivoihin juttuihin, koska hän oli mukavaa seuraa ja minä "hankala lapsi". Vanhemmat ruokki molempien mielentilaa, toinen sai jatkuvaa palkitsemista ja toinen jatkuvaa lyttäämistä. Siskoni vielä otti hyödyn irti tilanteesta, vanhempani eivät vieläkään usko että hän lällätteli vanhempien selän takana, kertoi kuinka minä olen ollut vahinko (tietenkin uskoin kun ei kukaan halunnut olla kanssani). Ja sisko sai suht vapaasti olla vanhempieni rinnalla komentamassa minua.
Olen siis aina ollut "hankala" ja kokenut olevani yksin. Vasta vanhempana olen tajunnut, että olen hieno ja arvokas, kokonainen ihminen jota perheeni ei koskaan tuntenut.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli myös "hankala lapsi", koska perhe tarvi syntipukin ja olin sopiva kohde. Jäin myös paljon huomiotta ja minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. En ole koskaan tykännyt epäoikeudenmukaisuudesta, siksi minusta kai tuli lakimies
Yksi lapsistani on ns. Hankala lapsi. Itse pärjään hänen kanssaan, osaan ennakoida tilanteita joissa vastarintaa ilmenee, tunnen siis lapseni. Pienempänä oli aina jotain ylimääräistä hässäkkää päiväkodissa ja koulussa. Vieläkin koulussa on, mutta lapsi jo paremmin hiilitsee itsensä eikä ylilyöntejä tule kovin usein, luonnollista kun ikää tulee lisää. Tosin edelleen kokee tulleensa usein väärin kohdelluksi. Näkee asiat jotenkin eri tavalla kuin muut ja provosoituu herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Oli myös "hankala lapsi", koska perhe tarvi syntipukin ja olin sopiva kohde. Jäin myös paljon huomiotta ja minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. En ole koskaan tykännyt epäoikeudenmukaisuudesta, siksi minusta kai tuli lakimies
Kuulostaa tutulta. Oikeudentunto on todella vahva. En siedä yhtään epäreilua kohtelua, paskakin ihminen saa olla kunhan on sitä rehellisesti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani on ns. Hankala lapsi. Itse pärjään hänen kanssaan, osaan ennakoida tilanteita joissa vastarintaa ilmenee, tunnen siis lapseni. Pienempänä oli aina jotain ylimääräistä hässäkkää päiväkodissa ja koulussa. Vieläkin koulussa on, mutta lapsi jo paremmin hiilitsee itsensä eikä ylilyöntejä tule kovin usein, luonnollista kun ikää tulee lisää. Tosin edelleen kokee tulleensa usein väärin kohdelluksi. Näkee asiat jotenkin eri tavalla kuin muut ja provosoituu herkästi.
Hyvä että ymmärrät häntä. Itselläni myös ollut herkkä provosoituminen, ja jyrääminen, auktoriteetit sekä pilkkaaminen saa minut edelleen valmiiksi vaikka pääsemään hengestäni.. no ei ehkä ihan, mutta jos koen jonkun tilanteen epäreiluna niin en anna periksi.
Veljeni, ei saanut tarpeeksi huomiota.