Taysissa synnyttäneitä
Tältä palstalta luulisi löytyvän naisihmisiä, jotka synnyttäneet tässä muutaman vuoden sisään taysissa.
Haluaisin kuulla minkälaista oli ihan yleisesti ottaen, henkilökunta, olitko osastolla, perhehuoneessa vai potilashotellissa?
Positiivisia & negatiivisiä tarinoita mitä nyt mieleen juolahtaakaan.
Kommentit (4)
Kolme vuotta sitten synnytin. Eipä minulla ollut mitään sen erikoisempia odotuksia huoneiden yms. tai oikein minkään suhteen, paitsi että vauva turvallisesti maailmaan ja että antakaa kaikki mahdolliset kipulääkkeet... Olin vauvan kanssa ihan vain osastolla, muistaakseni kaksi yötä. Henkilökunta oli ystävällistä ja meille sattunut kätilö suorastaan huikea. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis.
Olen synnyttänyt Taysissa viiden vuoden sisään kahdesti. Toisella kertaa vauvan kanssa osastolla ja toisella kertaa hotellissa. Hotelli oli mahtava! Sai omaa rauhaa, mutta kuitenkin kätilö tavattavissa aina.
Synnytyssalissa kaikki toimi, kokeneet ja osaavat kätilöt ja lääkärit.
Synnytin molemmat lapseni Taysissa, 2015 ja 2017.
Ensimmäinen synnytys oli kamala, lukuisista pyynnöistä huolimatta en saanut minkäänlaista kivunlievitystä, paitsi epiduraalin noin 10min ennen lapsen syntymää, eli siitä ei ehtinyt olla mitään hyötyä. Osastolla oli kamalaa, hoitaja kävi herättämässä aina juuri silloin kun, olin saanut unen päästä kiinni. Kyseli onko vauvaa syötetty jne. Valotkin olivat koko yön päällä huoneessa, meinasin seota nukkumattomuuteen! Ja siis, vietin osastolla vain yhden yön, seuraavaksi pääsin onneksi perhehotelliin, jota voin suositella tosi lämpimästi!
Perhehotellissa viedään vauva näytille muutaman kerran päivässä, aikaväli on noin 4h eli omassa tahdissa sopii mennä. Henkilökunta on ollut ihanaa, ruoka hyvää. Kuopuksen kanssa potilashotellissa ollessa saon viedä vauvan hoitajille siksi aikaa, kun hain alakerran ravintolasta ruokatarjottimen ja kun vein sen takaisin. Homma oli ihanan omatoimista, joskin siivoojat vaihtoivat petivaatteet (jossain olen lukenut, että synnärillä ovat synnyttäneet joutuneet ne itse vaihtamaan?) ja oli kiva hakea ruoka kun oli nälkä eikä tietyn kellonajan tahtiin syödä tai viedä vauva näytille kun hän oli jo valmiiksi hereillä.
Niin, kuopuksenkin kanssa halusin ihan ehdottomasti perhehotelliin! Sinne oli myös mukavampi vastaanottaa vieraita, isovanhemmat, puoliso sekä esikoinen. Esikoisen kanssa puolisokin vietti yön perhehotellissa, osastolla se ei olisi ollut mahdollista. Kuopuksen synnytyksestä ei ole kuin positiivisia kokemuksia, mulle osui ehkä maailman paras kätilö! Kipulääkitystä esiteltiin kuin hopeatarjottimella, siitä vaan valikoiden :D. Vauva sitten syntyi hihityksen ja radion säestyksellä, laulettiin retroperjantain biisejä ja mä hihittelin spinaalista tullutta kutinareaktiota, tuntui niin hassulta koittaa raapia kun oli jalat kuitenkin ihan tunnottomat. Vähän eri kokemus kuin tuo edellinen, yölläkin sai nukkua, hoitaja kävi vain kerran ja vauvan alhaisten sokereiden ja ruokahaluttomuuden vuoksi syötti vauvan pullosta, itse nukahdin saman tien uudestaan. Seuraavana aamuna labrojen jälkeen pääsimme potilashotelliin. Jos lapsivesi ei olisi muuttunut vihreäksi, eikä vauva olisi sitä juonut litroittain, oltaisiin ehkä päästy jo samana iltana hotelliin.
Sitä en tiedä, vaikuttiko toisen synnytyksen kohteluun ja kokemukseen se, että synnytystoiveissa vai missä lie, luki etten halua enää kokea lääkkeetöntä synnytystä ja että viime kertaisen pitkin yötä tapahtuneen herättelyn koin aivan hirveäksi kidutukseksi.
Mun synnytyksestä on jo 18 vuotta, ystävä synnytti huhtikuussa. Yhteistä molemmille, käytössä vain ja ainoastaan puoli-istuva asento. Jotkut asiat eivät muutu ihan äkkiä.