Miksi täytyy painottaa sitä, ettei tarvitse ketään ja osaa olla yksin?

Aloin miettiä asiaa, kun pitkästä parisuhteesta eronnut kaverini muka huomaamattomasti arvosteli minua, joka olen nuoruudessani seurustellut usein ja paljon, nyt tosin vakiintunut ja ollut parisuhteessa lasteni isän kanssa 15 vuotta. Kaverini alleviivasi sitä, kuinka hän ei tarvitse miestä elämäänsä, mutta olisi vain mukavaa olla jonkun kanssa.

Aloin oikein miettiä, että mitä hyvää on siinä, ettei muka tarvitse läheistä parisuhdetta. Miksi pitää olla yksin? Itse olen kulkenut suhteesta toiseen ja seurustellut hyvinkin erilaisten miesten kanssa. Se on mielestäni avartanut maailmankuvaani ja opettanut sekä itsetuntemusta että muiden ihmisten ymmärtämistä.

Kaverini on aina ollut ylpeä siitä, että seurusteli saman miehen kanssa nuoruudesta keski-ikään. En viitsinyt muistuttaa, kuinka monta kertaa hän valitti suhteestaan ja mietti eroa ennen kuin se sitten iski.

Varmaan aika normaalia tietysti, että jokainen pyrkii näkemään omien valintojensa hyvät puolet.