Auttakaa asennevammaista
Olen ollut sinkkuna joku pari vuotta. Olen hirveän vaativa miekkosen suhteen. Olen myös alussa sitoutumiskammoinen. Ei mitään hajua että haluanko kakaroita, naimisiin en todellakaan tahdo. En jaksa vastailla miekkosille ja usein perun treffejä, koska en vain jaksa tavata eikä kiinnosta tarpeeksi.
Olenko masentunut, en tiedä, olen lääkityksellä. En ole romanttinen, ei kiinnosta mikään lässynlää ja hempeily.
Kommentit (7)
Minua kuvottaa sellainen siirappinen rakkauslässytys ja toisen ylistäminen. Käsi kädessä kävely ja romanttiset illalliset ja muut romanttiset typeryydet. Yök. En osaa puhua tunteista.
En tiedä miten asia pitäisi kertoa miekkosille. "Vihaan sitten kaikkea romanttista pskaa enkä halua hempeillä. En osaa puhua tunteista ja harvoin edes haluan."
Olen aivan liian itsenäinen ja rakastan vapautta.
Miekkonen on muuten tosi ällö lässynlääsana eikä tarkoita samaa kuin mies.
No, eikös kaikki ole hyvin?
Elät rauhassa itseksesi.
Vai haluatko kuitenkin jotain niiltä miekkosilta?
Tavallaan kaipaan parisuhdetta, mutta kun ei vain kiinnosta vttuakaan mikään lässynlää.
En ole yhtään flirtti paitsi jos joku työmiekkonen tulee kotiini ja jutellaan. Silloin katson silmiin ja hymyilen paljon. Siis jos miekkonen on ihan ok näköinen ja nuorehko. Mutta jossain kaupassa välttelen katsekontaktia enkä todellakaan harrasta mitään silmäpelejä yhtään missään muuallakaan. Ap