Arka lapsi joukkuelajissa?
Onko kellään kokemuksia, kannattaako arkaa lasta ohjata joukkuelajien, tässä tapauksessa jalkapallon, pariin?
9-vuotias on liikunnallisesti lahjakas, mutta äärettömän herkkä vähänkin kriittiselle palautteelle. Ja sitähän saattaa muilta ysivuotiailta tulla.
Valmentajat on teini-ikäisiä, joten heillekään ei voi koko vastuuta sysätä.
Kommentit (9)
Näin itekin ajattelen, että ohutnahkaiset ei maailmassa pärjää, tuntuu vaan kauhealta katsoa, kun toinen itkee pieniäkin epäonnistumisiaan tai jos joku joukkuekaveri antaa virheistä palautetta.
Minä en laittanut arkaa lasta joukkuelajin pariin kun arvelin ettei nauti siitä. Jos itse olisi palavasti sinne halunnut niin toki olisin antanut mennä.
Kiva harrastus löytyi silti.
Minä en laittanut arkaa lasta joukkuelajin pariin kun arvelin ettei nauti siitä. Jos itse olisi palavasti sinne halunnut niin toki olisin antanut mennä.
Kiva harrastus löytyi silti.
Haluatko kertoa, mikä harrastus?
Meidän aralle tytölle jalkapalloharrastus on tehnyt hyvää. Hän itse kiinnostui lajista ja on oppinut ottamaan siinä oman tilansa, vaikka normielämässä tytär ei niin arkuutensa takia aina tekisikään. Onnistumiset nostaa itsetuntoa. Kyllä hän prosessoi myös toisten kommentteja ja kritiikkiä. Joukkuehengellä ja valmentajalla on iso merkitys. Tytär vaihtoi joukkuetta, koska siellä oli kritisoiva ilmapiiri ja joukkueen kuningattaret nokkivat sisäpiiriin kuulumattomia. Nykyisessä joukkueessa kannustetaan kaikkia, eikä kukaan pääse terrorisoimaan ilmapiiriä liikaa.
Suosittelen jos mahdollista valitsemaan vähemmän suositun lajin sijaan salibandyn. Tuoreena lajina sitä ei ohjaa vanhempien ja ohjaajien kunnianhimon ja menestyksen nälkä, eikä ne omat pettymykset, kun ei musta tullutkaan huippupelaaja vaan pystytään enemmän myös opettelemaan niitä sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja.
"Joukkuehengellä ja valmentajalla on iso merkitys. Tytär vaihtoi joukkuetta, koska siellä oli kritisoiva ilmapiiri ja joukkueen kuningattaret nokkivat sisäpiiriin kuulumattomia. Nykyisessä joukkueessa kannustetaan kaikkia, eikä kukaan pääse terrorisoimaan ilmapiiriä liikaa."
Pikkupaikkakunnalla ei valitettavasti ole vaihtoehtoja. Samassa joukkueessa pelaa myös vuotta (tai melkein kahta, kun lapsi on loppuvuodesta syntynyt) vanhempia, jotka toki ovat taitavampia ja isokokoisempia.
Loogisin ratkaisu tähän tilanteeseen olisi fyysisen väkivallan käyttö.
Aika hurjia lukemia oli siinä taannoisessa kyselyssä, että kuinka moni lapsi tai nuori on kokenut kiusaamista joukkuelajissa.
On hyviä joukkueita, hyviä lapsia ja hyviä vanhempia, mutta on siellä uskomatonta hiihtäjää myös.
Oma arka lapseni on kiinnostunut klassisesta musiikista, ja jotenkin ajattelisin, että siellä ainakin koko joukkue (orkesteri) on samalla puolella ja taidot oikeasti ratkaisevat.
Kyllä kannattaa, ja ilmeisesti tuon lapsen nahkaa pitääkin paksuntaa, niin pärjää sitten maailmassa.