Lue keskustelun säännöt.
Olen huomaamaton henkilö
07.07.2019 |
En koskaan huomaa mitään. Olin kävelyllä kaikessa rauhassa, minulla ei ollut kiire, nautin raittiista ilmasta, olin ajatuksissani. Yhtäkkiä havahduin kun joku kulki viereltäni ja sanoi vihaisesti "mikset sä auttanut sitä? prkl!" Ihmettelin, käännyin katsomaan taakseni ja näin että siellä oli mummo joka oli kaatunut eikä päässyt omin voimin ylös. Ilmeisesti olin juuri kävellyt hänen vierestään, jopa melkein hänen ylitseen. Se kiroilija meni auttamaan mummoa, pari muutakin kävelijää meni auttamaan. Minä häivyin, en tahtonut saada siltä kiroilijalta turpiin.
Ehkä se kiroilija ajatteli että minä olen itsekäs kakkapää enkä välitä kenestäkään. Mutta ei. En vain huomaa ketään tai mitään. Olen aina ajatuksissani. En näe eteeni, en kuule ympäristöäni.
Eivätkö muut ihmiset ole aina ajatuksissaan? Siis tarkkailevatko muut ihmiset ympäristöään? Sitäkö varten he esimerkiksi moikkaavat naapureita rappukäytävässä - he näkevät naapurinsa joten he moikkaavat? Outoa.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Kerran joku vastaavanlainen kiroilija hermostui minulle ruokakaupassa. Seisoin kassajonossa kaikessa rauhassa, jono oli pitkä ja ilmeisesti seisoin erehdyksessä jotenkin hänen tiellään. No, kiroilija sysäsi minut syrjään ja pääsi kulkemaan, mutta ei sitten heti jatkanutkaan matkaa. Hänen täytyi ensin jäädä puhuttelemaan minua. En tiedä mitä hän puhui, en kuunnellut häntä, olin ajatuksissani, mutta kauan hän seisoi siinä paasaamassa ennen kuin jatkoi matkaansa. Ehkä hän paasasi minulle käytöstavoista.
-ap
Tuttu ongelma mullekin. Mulle ne ainakin paasaa sitä että sääntöjä tulee noudattaa ja muut ihmiset pitää ottaa huomioon ja pitää olla velvollisuudentuntoinen. Niinhän ne saksalaisetkin toisen maailmansodan aikana noudattivat omia sääntöjään ja ottivat toisensa huomioon ja suuresta velvollisuudentunnosta rakensivat keskitysleirejä.
Ei tartte olla hyvä ihminen. Mutta tulee noudattaa sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisit aina tarkkailee ympäristöään. Se on niiden työ. Monen suomalaisen elämäntyö on olla kadulla kulkijoiden poliisi.
Kerran joku vastaavanlainen kiroilija hermostui minulle ruokakaupassa. Seisoin kassajonossa kaikessa rauhassa, jono oli pitkä ja ilmeisesti seisoin erehdyksessä jotenkin hänen tiellään. No, kiroilija sysäsi minut syrjään ja pääsi kulkemaan, mutta ei sitten heti jatkanutkaan matkaa. Hänen täytyi ensin jäädä puhuttelemaan minua. En tiedä mitä hän puhui, en kuunnellut häntä, olin ajatuksissani, mutta kauan hän seisoi siinä paasaamassa ennen kuin jatkoi matkaansa. Ehkä hän paasasi minulle käytöstavoista.
-ap