Lue keskustelun säännöt.
Asperger-nainen äitinä
06.07.2019 |
Olen nuorehko nainen, jolla on Asperger. Itselläni Asperger näyttäytyy mm. lievinä aistiyliherkkyyksinä, huumorintajuni on ns. "puutteellinen" (en kuitenkaan ole huumorintajuton, mutta esim. sarkasmiin perustuvaa huumoria minun on joskus vaikea ymmärtää), stressaavat tilanteet ovat minulle tavallista vaikeampia (selviän niistä silti omin avuin) ja lisäksi minulla on erityiskiinnostuksenkohteita, mutta tuon viimeisen en usko kauheasti vaikuttavan siihen, millainen äiti olisin.
En ole heikkolahjainen tai alhaisen älykkyysosamäärän omaava ihminen, vaan itseasiassa virallisessa älykkyystestissä minut on todettu reilusti keskimääräistä älykkäämmäksi. Käyn töissä ja minulla on hyvä koulutus. Aspergerini ilmenee sen verran lievänä, että suurin osa ihmisistä ei arvaa, että olen Asperger-henkilö. Yllättyvät, jos kerron asiasta.
Miehelläni ei ole Aspergeria tai muita diagnooseja, vaan hän on täysin neurotyypillinen. Keskenäinen elämämme sujuu hyvin, ainoa "ongelma", mitä Asperger tuo mukanaan on se, etten aina ymmärrä hänen huumoriaan. Muuten pärjäämme yhdessä aivan, kuten kaksi neurotyypillistäkin ihmistä pärjäisi.
Lastenhankinta on nyt tullut ajankohtaiseksi, mutta olen alkanut miettiä, voisinko olla huono äiti Aspergerini johdosta. Olen ollut paljon tekemisissä esim. sukulaislasten kanssa ja se on sujunut hyvin, mutta tietenkin asia on eri, jos kyseessä on oma lapseni kenestä olen vastuussa 24/7. Meillä on hyvät tukiverkot, ja kuten sanoin, mahdollisen tulevan lapsen isä on neurotyypillinen.
Voiko teidän mielestänne lievän Aspergerin omaava nainen olla hyvä äiti? Haluaisin argumentteja puolesta ja vastaan, jotta voin ajatella asiaa monelta kantilta.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita erilaisia huumorintajuja ns. neurotyypillisilläkin. Ei kaikkien neurotyypillistenkään huumorintaju kohtaa. Itselläkin joitain AS-piirteitä.
Minusta mietit liikaa. Toisaalta se, että mietit olisitko hyvä äiti vai et kertoo siitä, että luultavasti olisit. Huonot äidit ovat yleensä niitä, jotka eivät edes välitä (=välinpitämättömiä).
Olet oikeassa, että saatan miettiä asiaa liikaa, mutta olen sitä mieltä, että jos hankin lapsia, haluan turvata heille mahdollisimman hyvän lapsuuden. En halua, että esimerkiksi oma stressiherkkyyteni varjostaisi heidän lapsuuttaan, tai että heitä kiusattaisiin siitä, että äiti on "outo".
Kiitos vastauksesta.
Ap
Miehelläni on AS ja hän on ollut oikein hyvä isä kolmelle lapsellemme.
Jos AS-henkilö häiriintyy helposti metelistä ja hälystä yms, kannattaa ottaa huomioon että ainakin alkuvuosina lasten kanssa voi siinä mielessä olla haastellista. Tämä ongelma voi koskea myös ns. neurotyypillistä henkilöä.
Kannattaa myös huomioida että AS voi periytyä. Itseäni tämä huoletti jonkin verran. Vanhimmalla lapsellamme on jonkin verran AS-piirteitä. Toisaalta sekä hän että mieheni ovat molemmat myös huippulahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita erilaisia huumorintajuja ns. neurotyypillisilläkin. Ei kaikkien neurotyypillistenkään huumorintaju kohtaa. Itselläkin joitain AS-piirteitä.
Minusta mietit liikaa. Toisaalta se, että mietit olisitko hyvä äiti vai et kertoo siitä, että luultavasti olisit. Huonot äidit ovat yleensä niitä, jotka eivät edes välitä (=välinpitämättömiä).
Olet oikeassa, että saatan miettiä asiaa liikaa, mutta olen sitä mieltä, että jos hankin lapsia, haluan turvata heille mahdollisimman hyvän lapsuuden. En halua, että esimerkiksi oma stressiherkkyyteni varjostaisi heidän lapsuuttaan, tai että heitä kiusattaisiin siitä, että äiti on "outo".
Kiitos vastauksesta.Ap
Täydellisiä vanhempia ei olekaan. Tärkeintä on, että tiedostaa omat heikkoutensa ja yrittää parhaansa. Ja lapset voivat keksiä kiusaamisen aihetta lähes mistä tahansa asiasta. Turha sitä on etukäteen murehtia. Lisäksi sanoit itsekin, että edes aikuiset eivät osaa mieltää sinua Aspergeriksi, joten vaikea kuvitella että lapset kiusaisivat sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on AS ja hän on ollut oikein hyvä isä kolmelle lapsellemme.
Jos AS-henkilö häiriintyy helposti metelistä ja hälystä yms, kannattaa ottaa huomioon että ainakin alkuvuosina lasten kanssa voi siinä mielessä olla haastellista. Tämä ongelma voi koskea myös ns. neurotyypillistä henkilöä.
Kannattaa myös huomioida että AS voi periytyä. Itseäni tämä huoletti jonkin verran. Vanhimmalla lapsellamme on jonkin verran AS-piirteitä. Toisaalta sekä hän että mieheni ovat molemmat myös huippulahjakkaita.
Yksi aistiyliherkkyyksistäni on nimenomaan ääniyliherkkyys, mutta se on sen verran lievä, että esim. sukulaislasten itku tai riehakkaat leikit eivät ole aiheuttaneet minulle vakavaa ylikuormittumista. Kun olin itse lapsi, asia oli huonommin (esim. en voinut sietää sisarusteni itkua tai huutoa), mutta nyt ongelma on lievennyt huomattavasti.
Olen myös kuullut perinnöllisyydestä, ja uskoisin itse tulevani hyvin toimeen Asperger-lapsen kanssa, varsinkin, jos se ilmenee hänellä samalla tavalla kuin minulla. Tiedän, että Aspergerista on myös haittoja lapselle, esim. koulussa voi joutua helpommin kiusatuksi ja stressi- ja aistiyliherkkyydet eivät ole mukavia.
Kuitenkin, itse olen tyytyväinen elämääni Asperger-henkilönä, enkä toivo, että olisin jäänyt syntymättä. Silti, tiedostan tämän olevan myös yksi asia, mitä pitää miettiä, ennen kuin päätämme hankkia lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita erilaisia huumorintajuja ns. neurotyypillisilläkin. Ei kaikkien neurotyypillistenkään huumorintaju kohtaa. Itselläkin joitain AS-piirteitä.
Minusta mietit liikaa. Toisaalta se, että mietit olisitko hyvä äiti vai et kertoo siitä, että luultavasti olisit. Huonot äidit ovat yleensä niitä, jotka eivät edes välitä (=välinpitämättömiä).
Olet oikeassa, että saatan miettiä asiaa liikaa, mutta olen sitä mieltä, että jos hankin lapsia, haluan turvata heille mahdollisimman hyvän lapsuuden. En halua, että esimerkiksi oma stressiherkkyyteni varjostaisi heidän lapsuuttaan, tai että heitä kiusattaisiin siitä, että äiti on "outo".
Kiitos vastauksesta.Ap
Täydellisiä vanhempia ei olekaan. Tärkeintä on, että tiedostaa omat heikkoutensa ja yrittää parhaansa. Ja lapset voivat keksiä kiusaamisen aihetta lähes mistä tahansa asiasta. Turha sitä on etukäteen murehtia. Lisäksi sanoit itsekin, että edes aikuiset eivät osaa mieltää sinua Aspergeriksi, joten vaikea kuvitella että lapset kiusaisivat sinusta.
Kun olin itse lapsi, muut lapset kyllä vaistosivat sen, että olin "outo" tai erilainen kuin muut. Mutta tietysti se voi johtua siitä, että näin aikuisena pystyn "peittämään" erilaisuuteni paremmin kuin lapsena.
Kiitos ystävällisestä vastauksesta.
Ap
Pärjäät varmasti. Kirjoitat fiksusti ja olet pohtinut asiaa. Minulla on asperger-tyyppistä poikkeavuutta ja olen mielestäni hyvä äiti. Minulla on kosketusherkkyyttä, valoherkkyyttä ja ehkä muita yliherkkyyksiä vielä. Koti on hyvä olla rauhallinen paikka. Meillä ei ole TV koskaan iltaisin auki, koska ärsyynnyn ylimääräisestä pulputuksesta ja kuvien nopeatempoisesta vaihtumisesta taustalla.
Elämämme on hyvin rutiininomaista, iltarutiinit melkein aina samat. Viikolla iltaisin emme harrasta mitään toistaiseksi, koska työ- ja koulurutiinit riittävät. Emme siis yritä tehdä liikaa. Tietty leivomme, piirrämme ym., mutta ei mitään ohjattuja harrastuksia. Viikonloppuisin käymme harrastamassa ja sisäleikkipuistoissa, kun on muuten rauhallisempaa.
Ylipäänsä emme yritä tehdä liikaa asioita, vaan otamme rauhallisesti. Jotkut vanhemmat suorittavat monta asiaa putkeen lasten kanssa. Esim. samana päivänä pitää käydä kaverisynttärit, elokuvissa ja lisäksi vielä jotain muuta. Sitten vanhempi ja lapsi ovat stressaantuneen oloisia ja syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä että tällä palstalla ollaan sitä mieltä että lievästi kehitysvammaiset pitäisi pakkosteriloida mutta aspergeri voi olla hyvä äiti. Aspergereilta puuttuu tunnetusti empatiakyky ja sos. tilanteiden taidot.
Olen itse diagsoinut itselleni lievän aspergerin. Olen hyvin empaattinen ja sosiaalinen myös. Eli väitteesi ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että tällä palstalla ollaan sitä mieltä että lievästi kehitysvammaiset pitäisi pakkosteriloida mutta aspergeri voi olla hyvä äiti. Aspergereilta puuttuu tunnetusti empatiakyky ja sos. tilanteiden taidot.
Sinä kommentteinesi vaikutat lähinnä kiusaajalta, joka ei ole empatiakykyä nähnytkään. Hyvin yleistät. Jos ensin sivistäisit itseäsi kirjolaisista. Puhutaan kirjosta ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet sensitiivinen ja osat tunnistaa lapsen tarpeet, sekä opettaa tunnehallintaa, niin sinusta voi tulla hyvä äiti. Lapsen kasvatuksessa ei ole kyse vain fyysisten tarpeiden täyttämisestä, vaan myös emotionaalisesta puolesta.
Lievistä as-piirteistä on äitiydessä mielestäni enemmän hyötyä kuin haittaa. Rauhallisuus, järjestelmällisyys ja rutiinien rakastaminen on lasten kanssa toimivaa. Isoin ongelma on ollut äänistä kuormittumiseni, mutta olen myös sitä mieltä, että lasten kuuluu saada käyttää ääntään ja ilmaista itseään, joten olen ratkaissut asian kuulosuojainten käytöllä tarvittaessa. Olen vuosien mittaan myös siedättynyt, kestän nykyään jopa kaverisynttäreitä. Ihaninta on, että omat lapset eivät paheksu "outoutta" kuten aikuiset tai kuten toiset lapset ollessani lapsi, vaan vetävät elämän melskeeseen mukanaan, mistä olen heille ikuisesti kiitollinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinpä näyttävät pärjäävän, molemmat jo lähes aikuisia. Luokkansa priimuksia, korkeakoulutettuja - kuten minäkin olin. Ystäviä on ja harratuksia. Ehkä minussa ei ollut sellaista loputonta rakkaudellista tunteen paloa, mutta siitä edestä meillä hoidettiin arki, koulut ja harrastukset enemmän kuin tarkasti. Kuka mitenkin, yhteiskuntakelpoisia näytti kasvavan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä näyttävät pärjäävän, molemmat jo lähes aikuisia. Luokkansa priimuksia, korkeakoulutettuja - kuten minäkin olin. Ystäviä on ja harratuksia. Ehkä minussa ei ollut sellaista loputonta rakkaudellista tunteen paloa, mutta siitä edestä meillä hoidettiin arki, koulut ja harrastukset enemmän kuin tarkasti. Kuka mitenkin, yhteiskuntakelpoisia näytti kasvavan.
Edit: minulla siis ihan diagnoosi, ei mikään oma aavistus.
Onhan noita erilaisia huumorintajuja ns. neurotyypillisilläkin. Ei kaikkien neurotyypillistenkään huumorintaju kohtaa. Itselläkin joitain AS-piirteitä.
Minusta mietit liikaa. Toisaalta se, että mietit olisitko hyvä äiti vai et kertoo siitä, että luultavasti olisit. Huonot äidit ovat yleensä niitä, jotka eivät edes välitä (=välinpitämättömiä).