Lue keskustelun säännöt.
Milloin lapsesta tulee omatoiminen?
06.07.2019 |
Milloin lapsesta tulee niin omatoiminen, että pystyy itse keksimään leikkejä itselleen, eikä tarvitse olla jatkuvasti toiminnan ohjaajana? Muistan itse alle kouluikäisenä leikkineeni useita tunteja itsekseni ja kouluun mentyäni tein läksyt, kävin ruoka-aikana syömässä, mutta muutoin pelasin, kävin pihalla, piirsin, kirjoitin tai luin illassa monta tuntia. Saatoin unohtaa itsenu myös kirjastoon tuntikausiksi. Monesti vanhemmat tulivat keskeyttämään tekemiseni. Palstaa lukiessa mietin, onko tämä poikkeuksellista, että lapsi tekee itsekseen niin paljon asioita.
Harkitsen yhden lapsen hankkimista, mutta minulla on töiden lisäksi projekti, jota voisi kutsua toiseksi työksi. Mietin milloin voin paneutua tähän projektiin ja antaa sille intensiivisesti aikaa.
Kommentit (12)
Eihän kaikki aikuisetkaan ole. Ja vertaat itsenäisesti leikkimistä ja ruuan hakemista, ne on eri asioita. Minun lapsi, just 5v, on osannut aina leikkiä itse mutta kyllähän sitä pitää toppuutella syömään ja pukemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tätä nykyajan hömpötystä että lasta pitää vanhempien leikittää ja ohjata, nykyvanhemmat ei muka muista sitä että itsekin lapsena leikkivät vallan mainiosti ihan itsekseen, se kuuluu lapsuuden kehitykseen, mielikuvitus on ääretön aikuiseen verrattuna.
Nyt on tämä some ja nuoret vanhemmat kuvittelee että heidän kuuluu leikkiä ja tehdä kaikkea mahdollista lapsensa kanssa ettei lapsi mene pilalle, vaikka asia on juuri toisinpäin, jos vanhempi ohjaa lapsen leikkejä, lapsi ei kehity kuten pitäisi.
En ymmärrä mistä tämä hinku suorittaa vanhemmuutta on tullut, johan se ahdistaa lastakin kun ei saa olla rauhassa omissa oloissaan ja antaa mielikuvituksen lentää.
Naapurin lapset leikkikaverina riittää vallan mainiosti ja lopun aikaa lapsi leikkii yksin. Nykyhössöttäjävanhemmat kasvattaa lapsensa tynnyrissä pumpuliin käärittynä ja kuvittelee että näin saa aikaiseksi osaavia ja itsenäisiä aikuisia...
Jopa pieni vauva joka ei vielä tiedä että ne naaman edessä heiluvat jutut on hänen omat kätensä osaa viihdyttää itseään jos siihen annetaan tilaisuus. Toki lapsen kanssa pitää olla läsnä, mutta ei tarvi 24/7 eikä tarvi leikkiä leikkejä lapsen puolesta eikä ohjata niihin.
Melko nuorena, kunhan saa tylsistyä joskus.
Meillä 7v on kyllä omatoiminen, mutta ei juurikaan yksin leiki. On todella sosiaalinen ja on sanonut että ei tykkää leikkiä yksin. Tosin ei minun häntä viihdyttää tarvi, kaverien kanssa hän aika paljon menee. Itsekseen hän kyllä piirtää, värittää, askartelee yms. mutta ei kauheasti leiki. Itse leikin lapsena paljon yksin, mutta muistikuvani ovat jostain 9-12v iästä. En muista leikinkö pienempänä yksin.
Esikoinen alkoi viihtyä hyvin omissa leikeissään n. 3-vuotiaana, kuopus on nyt vähän yli vuoden ja häntä tietenkin pitää vahtia koko ajan ettei tee mitään älytöntä, muuten viihtyisi kyllä itsekseenkin. Makoili jo vauvana tyytyväisenä leikkimatolla pitkiä aikoja. Mut käytännössä ehkä tuosta 3v ylöspäin lapsella voi olla jo sen verran järkeä että sen voi antaa puuhailla omiaan ja itse tehdä jotain muuta tai ottaa mukaan projektiin ilman että se sotkee kaiken. Mut jos se oma projekti on joku paljon aikaa ja keskittymistä vaativa niin varmaan menee sinne liki kouluikään, lapsesta riippuen. Melkein helpompi jos niitä on kaksi tai useampi niin ovat toisilleen seurana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen alkoi viihtyä hyvin omissa leikeissään n. 3-vuotiaana, kuopus on nyt vähän yli vuoden ja häntä tietenkin pitää vahtia koko ajan ettei tee mitään älytöntä, muuten viihtyisi kyllä itsekseenkin. Makoili jo vauvana tyytyväisenä leikkimatolla pitkiä aikoja. Mut käytännössä ehkä tuosta 3v ylöspäin lapsella voi olla jo sen verran järkeä että sen voi antaa puuhailla omiaan ja itse tehdä jotain muuta tai ottaa mukaan projektiin ilman että se sotkee kaiken. Mut jos se oma projekti on joku paljon aikaa ja keskittymistä vaativa niin varmaan menee sinne liki kouluikään, lapsesta riippuen. Melkein helpompi jos niitä on kaksi tai useampi niin ovat toisilleen seurana :)
Oma kokemus on että kahdesta on kyllä seuraa toisilleen MUTTA tappelevat jatkuvasti, ja siinä saa sitten olla riitoja selvittämäsässä koko ajan.
19-v on melko omatoiminen. Tarvitsee kyllä rahaa aika paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen alkoi viihtyä hyvin omissa leikeissään n. 3-vuotiaana, kuopus on nyt vähän yli vuoden ja häntä tietenkin pitää vahtia koko ajan ettei tee mitään älytöntä, muuten viihtyisi kyllä itsekseenkin. Makoili jo vauvana tyytyväisenä leikkimatolla pitkiä aikoja. Mut käytännössä ehkä tuosta 3v ylöspäin lapsella voi olla jo sen verran järkeä että sen voi antaa puuhailla omiaan ja itse tehdä jotain muuta tai ottaa mukaan projektiin ilman että se sotkee kaiken. Mut jos se oma projekti on joku paljon aikaa ja keskittymistä vaativa niin varmaan menee sinne liki kouluikään, lapsesta riippuen. Melkein helpompi jos niitä on kaksi tai useampi niin ovat toisilleen seurana :)
Eikö mitä enemmän lapsia, sitä suurempi työmaa?
Riippuu lapsista ja ympäristöstä, antaako se virikkeitä omatoimisuuteen. Moni lapsi on löytänyt omatoimisuutensa 2-3-vuotiaan kotikeittiössä yhdessä sisaruksensa kanssa. Sisarusten keittiöpuuhista voisi kertoa monta tarinaa, joista ei siinä tilanteessa paljonkaan osannut iloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä nykyajan hömpötystä että lasta pitää vanhempien leikittää ja ohjata, nykyvanhemmat ei muka muista sitä että itsekin lapsena leikkivät vallan mainiosti ihan itsekseen, se kuuluu lapsuuden kehitykseen, mielikuvitus on ääretön aikuiseen verrattuna.
Nyt on tämä some ja nuoret vanhemmat kuvittelee että heidän kuuluu leikkiä ja tehdä kaikkea mahdollista lapsensa kanssa ettei lapsi mene pilalle, vaikka asia on juuri toisinpäin, jos vanhempi ohjaa lapsen leikkejä, lapsi ei kehity kuten pitäisi.
En ymmärrä mistä tämä hinku suorittaa vanhemmuutta on tullut, johan se ahdistaa lastakin kun ei saa olla rauhassa omissa oloissaan ja antaa mielikuvituksen lentää.
Naapurin lapset leikkikaverina riittää vallan mainiosti ja lopun aikaa lapsi leikkii yksin. Nykyhössöttäjävanhemmat kasvattaa lapsensa tynnyrissä pumpuliin käärittynä ja kuvittelee että näin saa aikaiseksi osaavia ja itsenäisiä aikuisia...
Jopa pieni vauva joka ei vielä tiedä että ne naaman edessä heiluvat jutut on hänen omat kätensä osaa viihdyttää itseään jos siihen annetaan tilaisuus. Toki lapsen kanssa pitää olla läsnä, mutta ei tarvi 24/7 eikä tarvi leikkiä leikkejä lapsen puolesta eikä ohjata niihin.
Osa vanhemmista tykkää viettää aikaa lastensa kanssa ja jopa leikkiä...
Minulla on 3 lasta 5 vuoden ikäeroilla, joten lapset pääosin eivät ole leikkineet keskenään (leikkivät kyllä jkv iltaisin, lomilla mutta mulla ei siis ole ollut kotona kahta leikki-ikäistä lasta samaan aikaan). Molempien vanhempien lasten kanssa olemme miehen kanssa leikkineet 5-6-vuotiaiksi paljon, sen jälkeen ovat suuntautuneet vähitellen enemmän kavereihin. Toinen on myös mielellään puuhaillut itsekseen ja ollut muutenkin omatoiminen, toinen taas ei yhtään. Kolmas on vasta taapero.
Riippuu lapsesta, esikoiseni (tyttö) oli sitä 3 - 4 vuotiaana, pojat taas ei leikkineet koskaan. Tai leikkivät, mutta eivät esim. omassa huoneessaan yksikseen.