Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä taidan jäädä kotirouvaksi, ihan oikeasti
04.07.2019 |
Siivoojana olen ollut, eli en todellakaan missään uraputkessa. En koskaan ole ollut kovin kunnianhimoinen työrintamalla, työ on ollut välttämätön paha ja olen tehnyt töitä, koska "on kuulunut käydä töissä", vaikka työ onkin viime aikoina vienyt mehut ja elämänilon.
Lapset alkavat olla isoja, itse olen 4-kympin korvilla.
Nyt olen ollut kesälomalla, ja havahtunut siihen, kuinka elämä voikaan olla mukavaa ilman ahdistusta töistä ja sitä ääretöntä väsymystä!
Laiska en ole, nytkin suursiivonnut kotimme häkkivarastoa myöten. Olen jaksanut myös taas käydä urheilemassa, mihin viime vuonna ei ole enää töiden jälkeen tuntunut olevan energiaa. Ystäviäkin olen jaksanut tavata.
Aloin miettiä, että taidan ottaa loparit ja ryhtyä kotirouvaksi. Rahaa en tarvitse paljoakaan, olen ollut ostolakossa ekologisista syistä jo muutenkin pari vuotta.
Mieheni tienaa sen verran, että pärjätään. Kysyin häneltä, mitä olisi mieltä kotiinjäämisestäni, sanoi että voin tehdä kuten haluan.
Luulen saavani täällä ison ryöpyn niskaani mm. siitä, että loisin, tai muutun mieheni kyykyttämäksi, tai en saa eläkettä, tai syrjäydyn... mutta antaa tulla vaan.
Luulen, että enemmän kadun jos jatkan töissäni ja sitäkautta olen aina väsynyt ja mieli matalalla, kuin että ainakin kokeilen kotirouvailua. Kylläpähän siivoamaan takaisinkin pääsee, jos siltä joskus tuntuu..
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tuo eläkejuttu on kyllä ihan tärkeä.
Olen 95% varma, ettei ikäiseni tule saamaan mitään eläkkeitä ikinä, kun sen aika olisi. Ja siivoojan tuloilla eläke olisi jokatapauksessa se minimi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miestä ei haittaa, että taloutenne pyörii vain yhden henkilön tuloilla, alkaisin sinuna opiskelemaan uutta mielekkäämpää ammattia sen sijaan, että jäisin vain kotiin.
Kannatan ajatusta. Jos voi elää ilman työtä ja ilman tulonsiirtoja niin hyvä homma. Ehkä sen vapautuvan työpaikan saa joku joka sitä enemmän tarvitsee.
Olen tätäkin pohtinut, mutta en ole keksinyt mitään ammattia, johon mulla olisi realistiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja jaksaa opiskella, näin kunnianhimottomana nelikymppisenä siivoojana. Ja jos vielä työllistyäkin pitäisi. 😅
...vai mitä ehdottaisit? Älä ainakaan lähihoitajakoulua. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnot ovat myös poissuljettuja, en tule pääsemään.
Ap
Jää kotiin. Katsele samalla koulutusjuttuja ja älä opiskella kun voimat kohoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei haittaa, että taloutenne pyörii vain yhden henkilön tuloilla, alkaisin sinuna opiskelemaan uutta mielekkäämpää ammattia sen sijaan, että jäisin vain kotiin.
Entä jos ei keksi mitään mikä kiinnostaisi siihen tyyliin? En ole aloittaja mutta mulla sellainen tilanne.
Sulla nyt jos jollain on varaa tuollainen kokeilu tehdä. Jos kotirouvailu joskus alkaa kyllästyttää, pääset taatusti takaisin siivoustöihin, vaikka olisit ollut välillä muutaman vuodenkin pois. Kaikilla aloilla ei tällainen todellakaan onnistuisi. Mutta siivoojille on kyllä tarjolla myös osa-aikatöitä ihan kivasti, olisiko se vaihtoehto kotirouvan elämälle, jos täysi työviikko tuntuu rankalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Olen kasvihuonetyöntekijänä. Lomaa ei ole mutta työttömänä huomaan että minulta on palanut sillat ystäviin ja sukulaisiin. Palkka on 8e tunti ja ylitöihin pakotetaan jäämään.
Mitään muuta elämää ei ole ja edes lenkille ei jaksa mennä ja jos menee niin nilkkoja alkaa aristamaan kun on koko päivän tehnyt raskasta työtä ilman ylityölisiä.
Palkka menee melkein täysin vuokraan ja loput jääkin ruokaan. Vaatteita ja mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa.
Käytännössä joudun lohduttamaan itseäni itse tehdyllä pahalla alkoholilla.
Alkoholi tuntuisi olevan ainut nautinto . Työttömänä elämä palautuu aina ennalleen ja minusta tulee oma elävä ja pirteä oma itseni. Muistan aina kuka olinkaan ja kun pääsen töihin niin kuolen.
Työelämä on tehty riistämiseksi, muistan ajat kun työelämässä ei huudettu päin naamaa ja minua kohdeltiin ihmisenä :(
Olet hyvä nainen jos oikeasti jäät kotirouvaksi/-äidiksi. Todella monet miehet arvostavat!
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä nuori. Mieti vaihtoa mielekkäämmäksi kokemallesi alalle. Tee vaikka osa-aikaisesti jos muuten uuvut. Suurin osa ihmisistä saa merkityksentunnetta elämäänsä mielekkäästä työstä. Pelkkä kotona oleskelu voi tuntua pitkänpäälle aika tyhjältä.
en tunne itseäni ihmiseksi enää kirjoitti:
Sama juttu. Olen kasvihuonetyöntekijänä. Lomaa ei ole mutta työttömänä huomaan että minulta on palanut sillat ystäviin ja sukulaisiin. Palkka on 8e tunti ja ylitöihin pakotetaan jäämään.
Mitään muuta elämää ei ole ja edes lenkille ei jaksa mennä ja jos menee niin nilkkoja alkaa aristamaan kun on koko päivän tehnyt raskasta työtä ilman ylityölisiä.
Palkka menee melkein täysin vuokraan ja loput jääkin ruokaan. Vaatteita ja mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa.
Käytännössä joudun lohduttamaan itseäni itse tehdyllä pahalla alkoholilla.
Alkoholi tuntuisi olevan ainut nautinto . Työttömänä elämä palautuu aina ennalleen ja minusta tulee oma elävä ja pirteä oma itseni. Muistan aina kuka olinkaan ja kun pääsen töihin niin kuolen.
Työelämä on tehty riistämiseksi, muistan ajat kun työelämässä ei huudettu päin naamaa ja minua kohdeltiin ihmisenä :(
Matalapalkka-alan hommat on alkoholisteille tai niissä kasvaa alkoholistiksi.
Ihmetellään että miksi juovat tai polttavat tupakkaa mokoma roskaväki.
Eipä niistä rahoista jää säästöön mihinkään muihin hankintoihin. Pikkurahoja alkoholiin tai tupakkaan.
Luulisi että Suomen kaltaisessa sivistysmaassa ei olisi tuollaisia 8e tuntipalkkoja. Eihän tuo eroa sossun tuesta juurikaan. Saa melkein samat, kun työmatkat ja ruokailut on vähennetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Mieti vaihtoa mielekkäämmäksi kokemallesi alalle. Tee vaikka osa-aikaisesti jos muuten uuvut. Suurin osa ihmisistä saa merkityksentunnetta elämäänsä mielekkäästä työstä. Pelkkä kotona oleskelu voi tuntua pitkänpäälle aika tyhjältä.
En ajatellut pelkästään oleskella kotona. Ryhtyisin taas urheilemaan. Tapaisin ystäviäni, joita työssäkäyvänä en ole oikein jaksanut tavata, turhan usein kieltäytynyt tapaamiskutsuista.
Keksin kyllä hyvin tekemistä, siitä ei epäilystä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Mieti vaihtoa mielekkäämmäksi kokemallesi alalle. Tee vaikka osa-aikaisesti jos muuten uuvut. Suurin osa ihmisistä saa merkityksentunnetta elämäänsä mielekkäästä työstä. Pelkkä kotona oleskelu voi tuntua pitkänpäälle aika tyhjältä.
En ajatellut pelkästään oleskella kotona. Ryhtyisin taas urheilemaan. Tapaisin ystäviäni, joita työssäkäyvänä en ole oikein jaksanut tavata, turhan usein kieltäytynyt tapaamiskutsuista.
Keksin kyllä hyvin tekemistä, siitä ei epäilystä.Ap
Luopuisit orjuudesta ja muiden rikastuttamisesta ja alkaisit taas elää ihmisen elämää.
Monelle tuo on vaikea valinta. Minä odottelen että lapset kasvaa, niin voin lopettaa työväenluokan hömpötyksen ja esittämisen että vanhemman on käytävä töissä.
Ei työ kannata kun tietty väki käyttää meikäläisiä hyväksi rikastuakseen.
Me olemme nykyajan orjia.
Jos saisin siivoilusta sen paritonnia niin saisi edes säästöön ja olisi joku näkymä tulevaisuudelle. Kaikki tuntemani pitkäaikaiset duunarit on alkoholisoituneet ja heidät on oikeasti käytetty työelämässä loppuun.
Sitten heitä halveksutaan ja he hiljaa mätänevät yksinäisyydessä, kun vaihtoivat työelämän ystäviin ja sukuun siinä toivossa että työ kannattaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tunne itseäni ihmiseksi enää kirjoitti:
Sama juttu. Olen kasvihuonetyöntekijänä. Lomaa ei ole mutta työttömänä huomaan että minulta on palanut sillat ystäviin ja sukulaisiin. Palkka on 8e tunti ja ylitöihin pakotetaan jäämään.
Mitään muuta elämää ei ole ja edes lenkille ei jaksa mennä ja jos menee niin nilkkoja alkaa aristamaan kun on koko päivän tehnyt raskasta työtä ilman ylityölisiä.
Palkka menee melkein täysin vuokraan ja loput jääkin ruokaan. Vaatteita ja mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa.
Käytännössä joudun lohduttamaan itseäni itse tehdyllä pahalla alkoholilla.
Alkoholi tuntuisi olevan ainut nautinto . Työttömänä elämä palautuu aina ennalleen ja minusta tulee oma elävä ja pirteä oma itseni. Muistan aina kuka olinkaan ja kun pääsen töihin niin kuolen.
Työelämä on tehty riistämiseksi, muistan ajat kun työelämässä ei huudettu päin naamaa ja minua kohdeltiin ihmisenä :(
Mieti että tuo on waahanwuuttajien ala.
Miksi liitto ei tee mitään että tuntipalkat tulisi inhimillisimmiksi???
Mä jäin keskituloisista taloushalinnon töistä lasten jälkeen kotirouvaksi. Selustan turvana on hyvätuloisen puolison lisäksi oma osakesalkku ja vuokrayksiö sen lisäksi että teen osa-aikaisesti töitä kotoa käsin eli yhtä kirjanpitoa, hoidan tuota yksiöni vuokraustoimintaa sekä hoidan ystäväni yrityksen sihteeritehtäviä eli pidän somea, hoidan sähköposteja ja vientiasiakirjoja sekä teen laskutusta ja lasken palkat. Tuskin enää palaan työelämään kokopäiväisesti vaikka mistäs sen tietää jos hyvää paikkaa tarjotaan.
Miksi olet varma että rahkeet ei riittäisi esim ammattikorkeaan? Nähtävästi jonkin sortin älliä ja kirjoitustaitoa löytyy, kun kykenet tällaista pohtimaan ja ilmaisemaankin itseäsi elävästi ja sujuvasti (olen tohtori joten pystyn arvioimaan ainakin täältä "älykkäiden" laaksosta sinua jollain tapaa, toki vain kirjoitustesi perusteella). Ja miksei jopa yliopistoon, en sitä tarkoittanut tuolla ammattikorkealla. Mieti mitä kehittymättömiä pönttöjä sinuun verrattuna ne 19-vuotiaan ovat jotka siellä opiskelevat. Ja onhan niitä sitten erilaisia käsityö- ja palveluammattejakin vaikka kuinka paljon. Jos kuitenkin jäät miehesi kotirouvaksi niin yritä sopia joku säästösuunnitelma eläkepäivien varalle, ei liene vaikeaa jos olet jo ostolakossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet varma että rahkeet ei riittäisi esim ammattikorkeaan? Nähtävästi jonkin sortin älliä ja kirjoitustaitoa löytyy, kun kykenet tällaista pohtimaan ja ilmaisemaankin itseäsi elävästi ja sujuvasti (olen tohtori joten pystyn arvioimaan ainakin täältä "älykkäiden" laaksosta sinua jollain tapaa, toki vain kirjoitustesi perusteella). Ja miksei jopa yliopistoon, en sitä tarkoittanut tuolla ammattikorkealla. Mieti mitä kehittymättömiä pönttöjä sinuun verrattuna ne 19-vuotiaan ovat jotka siellä opiskelevat. Ja onhan niitä sitten erilaisia käsityö- ja palveluammattejakin vaikka kuinka paljon. Jos kuitenkin jäät miehesi kotirouvaksi niin yritä sopia joku säästösuunnitelma eläkepäivien varalle, ei liene vaikeaa jos olet jo ostolakossa.
Kiitos 😊
Epäilen rahkeideni riittämistä osaksi mm. siitä syystä, ettei minulla ole niin palavaa halua eikä motivaatiota, jota korkeakouluopiskelu varmastikin vaatisi.
Uskon että voisin selviytyäkin opinnoista, jos motivaatiota olisi riittävästi, ja näkisin jotenkin elämääni parantavana/onnellisuuttani lisäävänä asiana tämän opiskelun, ja siitä seuraavan uuden alan, JA uskoisin työllistyväni sellaiselle alalle vastavalmistuneena, yli nelikymppisenä...
Ei kovin realistista. 😊
Tuttavapiirissäni mm. hyvin arvosanoin valmistunut nuori tradenomi, ei ole saanut työtä, ylitarjontaa alallaan.
Ja mikään hoiva-ala ei kiinnosta minua, sairaanhoitajana voisin ehkä työllistyäkin, mutta en usko että siinä työssä olisin yhtään sen vähemmän väsynyt ja stressaantunut kuin siivotessakaan, luultavasti jopa päinvastoin.
Miehiset alat eivät motivoi, ja käsityöammatit, juu, ompelu olisi mieluista, tai verhoilu, mutta koulutettuna ihmisenä varmasti tiedät, kuinka "hyvin" kyseisissä ammateissa leipänsä tienaa.
Moni tuntuu ajattelevan, että opinnot ja hyvä työ on avain onneen. Uskon, että näin pääsääntöisesti onkin, paitsi jos ihminen arvostaa materiaa ja titteleitä enemmän omaa aikaa ja vapautta, ja omaa ns. rikkaan sisäisen elämän, sekä osaa ja kykenee luomaan itselleen mukavaa ja mielekästä tekemistä ja rutiineja päiviinsä ihan itse, eikä tarvitse siihen ulkopuolista apua/keppiä tai porkkanaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet varma että rahkeet ei riittäisi esim ammattikorkeaan? Nähtävästi jonkin sortin älliä ja kirjoitustaitoa löytyy, kun kykenet tällaista pohtimaan ja ilmaisemaankin itseäsi elävästi ja sujuvasti (olen tohtori joten pystyn arvioimaan ainakin täältä "älykkäiden" laaksosta sinua jollain tapaa, toki vain kirjoitustesi perusteella). Ja miksei jopa yliopistoon, en sitä tarkoittanut tuolla ammattikorkealla. Mieti mitä kehittymättömiä pönttöjä sinuun verrattuna ne 19-vuotiaan ovat jotka siellä opiskelevat. Ja onhan niitä sitten erilaisia käsityö- ja palveluammattejakin vaikka kuinka paljon. Jos kuitenkin jäät miehesi kotirouvaksi niin yritä sopia joku säästösuunnitelma eläkepäivien varalle, ei liene vaikeaa jos olet jo ostolakossa.
Kiitos 😊
Epäilen rahkeideni riittämistä osaksi mm. siitä syystä, ettei minulla ole niin palavaa halua eikä motivaatiota, jota korkeakouluopiskelu varmastikin vaatisi.
Uskon että voisin selviytyäkin opinnoista, jos motivaatiota olisi riittävästi, ja näkisin jotenkin elämääni parantavana/onnellisuuttani lisäävänä asiana tämän opiskelun, ja siitä seuraavan uuden alan, JA uskoisin työllistyväni sellaiselle alalle vastavalmistuneena, yli nelikymppisenä...Ei kovin realistista. 😊
Tuttavapiirissäni mm. hyvin arvosanoin valmistunut nuori tradenomi, ei ole saanut työtä, ylitarjontaa alallaan.
Ja mikään hoiva-ala ei kiinnosta minua, sairaanhoitajana voisin ehkä työllistyäkin, mutta en usko että siinä työssä olisin yhtään sen vähemmän väsynyt ja stressaantunut kuin siivotessakaan, luultavasti jopa päinvastoin.
Miehiset alat eivät motivoi, ja käsityöammatit, juu, ompelu olisi mieluista, tai verhoilu, mutta koulutettuna ihmisenä varmasti tiedät, kuinka "hyvin" kyseisissä ammateissa leipänsä tienaa.
Moni tuntuu ajattelevan, että opinnot ja hyvä työ on avain onneen. Uskon, että näin pääsääntöisesti onkin, paitsi jos ihminen arvostaa materiaa ja titteleitä enemmän omaa aikaa ja vapautta, ja omaa ns. rikkaan sisäisen elämän, sekä osaa ja kykenee luomaan itselleen mukavaa ja mielekästä tekemistä ja rutiineja päiviinsä ihan itse, eikä tarvitse siihen ulkopuolista apua/keppiä tai porkkanaa.
Ap
No oikeastaan ajattelin tuosta eläkenäkökulmasta ja sitten mietin vain että ei kai sinulla ole liian vähäinen käsitys itsestäsi, varmaan aika monella on (itsekin kärsin tästä, etenkin nuorempana), vaikutat fiksulta. Mutta eipä sitä kaikkien tarvitse materiaelämää elää, minäkin mietin toisinaan maalle muuttoa ja luontoistaloudessa elämistä.
Jos taloudellinen tilanne sallii niin nykyään on lukuisia tapoja ansaita pikkuansioita kotoa käsin. Esim. pienimuotoista osakekauppaa, freelance-hommia, vuokraustoimintaa jne. Kaikki nuo voi tehdä kotoa käsin. Tulot eivät ole ehkä kovin suuret mutta vapaus kompensoi kummasti verrattuna työskentelyä 8 h 5 päivää viikossa. Ja eihän kotona edes kuluta mitään :).
Alue: Aihe vapaa
Tuo eläkejuttu on kyllä ihan tärkeä.