Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä taidan jäädä kotirouvaksi, ihan oikeasti
04.07.2019 |
Siivoojana olen ollut, eli en todellakaan missään uraputkessa. En koskaan ole ollut kovin kunnianhimoinen työrintamalla, työ on ollut välttämätön paha ja olen tehnyt töitä, koska "on kuulunut käydä töissä", vaikka työ onkin viime aikoina vienyt mehut ja elämänilon.
Lapset alkavat olla isoja, itse olen 4-kympin korvilla.
Nyt olen ollut kesälomalla, ja havahtunut siihen, kuinka elämä voikaan olla mukavaa ilman ahdistusta töistä ja sitä ääretöntä väsymystä!
Laiska en ole, nytkin suursiivonnut kotimme häkkivarastoa myöten. Olen jaksanut myös taas käydä urheilemassa, mihin viime vuonna ei ole enää töiden jälkeen tuntunut olevan energiaa. Ystäviäkin olen jaksanut tavata.
Aloin miettiä, että taidan ottaa loparit ja ryhtyä kotirouvaksi. Rahaa en tarvitse paljoakaan, olen ollut ostolakossa ekologisista syistä jo muutenkin pari vuotta.
Mieheni tienaa sen verran, että pärjätään. Kysyin häneltä, mitä olisi mieltä kotiinjäämisestäni, sanoi että voin tehdä kuten haluan.
Luulen saavani täällä ison ryöpyn niskaani mm. siitä, että loisin, tai muutun mieheni kyykyttämäksi, tai en saa eläkettä, tai syrjäydyn... mutta antaa tulla vaan.
Luulen, että enemmän kadun jos jatkan töissäni ja sitäkautta olen aina väsynyt ja mieli matalalla, kuin että ainakin kokeilen kotirouvailua. Kylläpähän siivoamaan takaisinkin pääsee, jos siltä joskus tuntuu..
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet varma että rahkeet ei riittäisi esim ammattikorkeaan? Nähtävästi jonkin sortin älliä ja kirjoitustaitoa löytyy, kun kykenet tällaista pohtimaan ja ilmaisemaankin itseäsi elävästi ja sujuvasti (olen tohtori joten pystyn arvioimaan ainakin täältä "älykkäiden" laaksosta sinua jollain tapaa, toki vain kirjoitustesi perusteella). Ja miksei jopa yliopistoon, en sitä tarkoittanut tuolla ammattikorkealla. Mieti mitä kehittymättömiä pönttöjä sinuun verrattuna ne 19-vuotiaan ovat jotka siellä opiskelevat. Ja onhan niitä sitten erilaisia käsityö- ja palveluammattejakin vaikka kuinka paljon. Jos kuitenkin jäät miehesi kotirouvaksi niin yritä sopia joku säästösuunnitelma eläkepäivien varalle, ei liene vaikeaa jos olet jo ostolakossa.
Suurin osa maistereista tekee juuri niitä matalapalkka-alan hommia...
Aika harva työllistyy kelvollisiin töihin. Alkaa korkeakoulutus olla niin tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tätäkin pohtinut, mutta en ole keksinyt mitään ammattia, johon mulla olisi realistiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja jaksaa opiskella, näin kunnianhimottomana nelikymppisenä siivoojana. Ja jos vielä työllistyäkin pitäisi. 😅
...vai mitä ehdottaisit? Älä ainakaan lähihoitajakoulua. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnot ovat myös poissuljettuja, en tule pääsemään.
Ap
Eläintenhoitajaksi? Vai mikä se virallinen nimike onkaan
Tai tee vapaaehtoistyötä, siitä tulee hyvä mieli. Ei kyllä eläke kerry.
Miksi korkeakouluopinnot olisivat poissuljettuja? Vaikutat fiksulta ja analyyttiseltä. Kirjoitat sujuvasti ja virheettömästi.
Kaikkien ei tietenkään ole mikään pakko opiskella korkeakoulussa, mutta minusta heität lahjojasi hukkaan jäämällä kotirouvaksi. Toki jos sinulla ei ole yhtään työhön liittyvää kunnianhimoa eikä mikään ala kiinnosta, tämä voi olla ihan perusteltu valinta. Nykyaikana kuitenkin kun lähes kaikki naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin, voi elämäsi alkaa tuntua yksinäiseltä pidemmän päälle.
Ammatillinen koulutus on käynyt vastikään läpi ison uudistuksen. Jokaiselle opiskelijalle, sekä nuorelle että aikuiselle, räätälöidään yksilöllinen ja joustava opintopolku. Sinun elämäntilanteeseesi kouluttautuminen sopisi paremmin kuin hyvin, koska miehesi on valmis tukemaan sinua taloudellisesti. Käy läpi eri koulutusvaihtoehtoja. Siellä on varmasti paljon sellaisiakin, joita et ole tullut edes ajatelleeksi. Oppilaitosten hakupalveluiden työntekijät myös neuvovat mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap:n tilanteessa, niin kokeilisin hyvillä mielin töistä kotirouvailua. Eihän tuon tarvitse olla mikään loppuelämän päätös. Mieltään voi muuttaa vaikka vuoden, viiden tai kymmenen päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet varma että rahkeet ei riittäisi esim ammattikorkeaan? Nähtävästi jonkin sortin älliä ja kirjoitustaitoa löytyy, kun kykenet tällaista pohtimaan ja ilmaisemaankin itseäsi elävästi ja sujuvasti (olen tohtori joten pystyn arvioimaan ainakin täältä "älykkäiden" laaksosta sinua jollain tapaa, toki vain kirjoitustesi perusteella). Ja miksei jopa yliopistoon, en sitä tarkoittanut tuolla ammattikorkealla. Mieti mitä kehittymättömiä pönttöjä sinuun verrattuna ne 19-vuotiaan ovat jotka siellä opiskelevat. Ja onhan niitä sitten erilaisia käsityö- ja palveluammattejakin vaikka kuinka paljon. Jos kuitenkin jäät miehesi kotirouvaksi niin yritä sopia joku säästösuunnitelma eläkepäivien varalle, ei liene vaikeaa jos olet jo ostolakossa.
Suurin osa maistereista tekee juuri niitä matalapalkka-alan hommia...
Aika harva työllistyy kelvollisiin töihin. Alkaa korkeakoulutus olla niin tavallista.
Mistähän tilastosta nämä tiedot on revitty? Suurin osa maistereista työllistyy kyllä ihan koulutustaan vastaavalle alalle, ja ylipäätään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista on pienempi osuus työttömänä kuin matalammin koulutetuista. Akateeminen työttömyys tai maistereiden päätyminen siivoojiksi on kummallinen myytti, joka on syntynyt mediassa esitellyn muutaman ylsittäistapauksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Mieti vaihtoa mielekkäämmäksi kokemallesi alalle. Tee vaikka osa-aikaisesti jos muuten uuvut. Suurin osa ihmisistä saa merkityksentunnetta elämäänsä mielekkäästä työstä. Pelkkä kotona oleskelu voi tuntua pitkänpäälle aika tyhjältä.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta ota huomioon, että on myös olemassa meitä, jotka emme saa työnteosta minkäänlaista merkityksentunnetta. Työ tuntuu vain välttämättömältä pakolta - seikalta johon joku muu sinut pakottaa heräämään joka arkiaamu ja olemaan paikalla tietyn aikaa. Ja vielä rahan takia. Tuntuu lähinnä huoraamiselta.
Ja tiedoksesi, että maailmaan mahtuu myös meitä, jotka viihdymme ihan mainiosti kotona, emmekä ole parin tunnin jälkeen ruikuttamassa, että on tylsää ja vaatimassa seuraa tai muuta viihdykettä. Eli vuosienkaan oleskelu kotona ei välttämättä tunnu kaikista tyhjältä ja merkityksettömältä.
Alue: Aihe vapaa
Muistuta miestäsi ottamaan henkivakuutus, jossa olet edunsaajana ja varmista, ettei teillä ole avioehtoa, ja sitten anna mennään vaan, nainen!