Yksinäisyys
Mä nyt oon jo viiskymppinen. Mutta yksinäinen. Todella yksinäinen. Mua kiinnostais tietää, että jos löytyy joku kohtalotoveri, niin millä sitä yksinäisyyttä saa purettua??? Mä sain kuopukseni vanhemmalla iällä ja hän on nyt esiteini. En halua häntä yksin kotiin jättää, et pääsis jossain käymään, siis esim. baarissa tms. Yksinhuoltaja, kissoja löytyy, mutta ei sisältöö elämällä. Johonkin tarvis nyt tarttua, mut liikkumaan mua ei yksin saa, tosin joskus kävelylenkkejä teen, eikä mua saa revittyä mihkään museoon tai massatapahtumaan. Joten, ehkä se vastaus jo tuli tässä, et yksinhän tässä mennään, mut helkkari sentään kuitenkin...
Kommentit (12)
Mäkin oon oikeestaan aina yksin, ei löydy sellaisia kavereita, joiden kanssa viihtyisin. Lapsen kanssa viihdyn, mutta se on teini, joten eihän se enää mun kanssa viihdy. Miten tässä näin kävi... mä taidan nykyään jopa pelätä olla ihmisten kanssa.
Ei saata na, miten sitä voikin elämä mennä näin. Kadehdin ihmisiä, joilla on sielunystävä.
En mä oo seuraa hakemassa, vaan sanoisinko, et haen jotain tekemistä, mikä vois miellyttää. Ja se ei ole urheilu, ei massatapahtumat, ei hengaaminen baareissa... eli jotain ihan muuta, mutta mitä...
Hei. Kiva kuulla, vaikka ei kuitenkaan ole. Emme varmasti ole yksin, vaikka yksin olemmekin. Sulle suuret tsempit ja uskon, et jossain vaiheessa kaikki kääntyy hyvin. Niin sulla, kun mullakin. Pakkohan sen näin on mennä!!!
Täällä kohtalotoveri. Olen +50, yksineläjä, ainoat sosiaaliset suhteet töissä, joka sekin on määrä-aikainen. Ei ketään, jonka kanssa vapaa-ajalla pitää yhteyttä tai edes jutella. Viihdyn kyllä yksin, mutta joskus olisi kivaa, kun olisi joku ystävä, jonka kanssa kahvitella, jutella, mennä vaikka ostoksille, kävelylle tms. Ettei aina tarvitsisi olla yksinään.
Vali vali vali ja blaa blaaa, en ymmärrä miten aikuiset ihmiset viittii ees vinkua kun on niin yksinäinen! Jos on terve ja terveet jalat, ylös ulos ja lenkille! Kesällä on ihanaa kävellä ja pyöräillä kauniissa kesämaisemassa ja nauttia ihanasta rauhasta ja luonnosta :D Kuunnella linnun laulua ja nauttia. Tai voi mennä kirjastoon lainaamaan kirjoja/lehtiä ja uppoutua niihin, kun lukee, menee aika tosi kivasti. Sitten jos tykkää tanssia, ei muuta kuin lavatansseihin! Olen viisikymppinen yksin asuva nainen ja en ikinä tunne itseäni yksnäiseksi eikä aika käy pitkäski. Kuljen yksin, en tarvitse mihinkään ketään perseen viereen. Elämä on aika ihanaa :)
Täällä myös. Tosin oon 44. Lapset teinejä, lähtee pian omaan elämäänsä. Miestä ei ole eikä tulekaan.
Retkeily, melonta, valokuvaus, musiikki, mikä tahansa taide, kalastus, tanssi, teatteri, lukeminen, tähtitaivaan tutkiminen, puutarhanhoito, soutelu, lintubongaus, vanhojen tavaroiden entisöinti, mitä vain. Semmoisena pienenä vinkkinä, että kun aloitat ja maltat hetken paneutua asiaan, niin yleensä se avautuukin uudella tavalla ja siitä tuleekin kiinnostava. Lähes jokaisessa harrastuksessa on vielä eri tulokulmia, joten pitää malttaa että löytyy mieleinen.
No meet sen sun lapsen kanssa johonkin :0
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali ja blaa blaaa, en ymmärrä miten aikuiset ihmiset viittii ees vinkua kun on niin yksinäinen! Jos on terve ja terveet jalat, ylös ulos ja lenkille! Kesällä on ihanaa kävellä ja pyöräillä kauniissa kesämaisemassa ja nauttia ihanasta rauhasta ja luonnosta :D Kuunnella linnun laulua ja nauttia. Tai voi mennä kirjastoon lainaamaan kirjoja/lehtiä ja uppoutua niihin, kun lukee, menee aika tosi kivasti. Sitten jos tykkää tanssia, ei muuta kuin lavatansseihin! Olen viisikymppinen yksin asuva nainen ja en ikinä tunne itseäni yksnäiseksi eikä aika käy pitkäski. Kuljen yksin, en tarvitse mihinkään ketään perseen viereen. Elämä on aika ihanaa :)
Jos sä et tarvi ketään, niin ei se tarkoita etteikö joku muu tarttis.
Siis haetko sä uutta parisuhdetta vai mitä olet hakemassa?