Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia sinkkuudesta
01.07.2019 |
Nyt kolme vuotta ollut ilman parisuhdetta,treffejä,sexiä..mitään kontaktia toiseen sukupuoleen. Kovasti ikävöin välillä toista aikuista,joku josta tykätä ja sitä ihastumisen tunnetta. Onko täällä muita joilla kynnys vaan kasvaa kasvamistaan ottaa mitään kontaktia vaikka mieli haluaisi? Vai ootteko luovuttanu ja päättäny elää ihan itekseen. Lapsetkin jo niin isoja että olisi oikeasti aikaa omalle itsellekkin mutta kun ei vaan uskalla ryhtyä mihinkään.
Kommentit (4)
Niin se taitaa olla ja ehkä se on vain itsensä suojelemista mikäli kokee että pakene,älä tutustu,älä anna edes mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on itsesuojeluvaihe päällä vielä. Ero oli niin traumaattinen kokemus, edelleen mielessä päivittäin monta kertaa... yritän toipua ja päästä yli siitä, mutta hidasta on.
Kaipaan halauksia, kumppanuutta... minulle oli rankka kokemus käydä ensimmäistä kertaa mm. IKEAssa yksin. Näin siellä lukuisia pariskuntia ja yksi pariskunta käveli käsi kädessä ja ostoksesta neuvottelun päätteeksi vaihtoivat pusun - kyyneleet tuli siinä kohti silmiin - tuo on jotain mitä en enää koe.
Toki muistui mieleen sekin, että nyt ei tarvitse ostoksia tehdessä kenenkään muun mielipidettä ottaa huomioon kuin omani, mutta silti...
Yksi "kahvikutsu" on tullut vanhalta tutulta ja suorastaan panikoin siinä kohti. Tein selväksi, että en ole mistään seksiin viittaavasta vielä kiinnostunut, mutta kahvilassa voidaan käydä vaihtamassa kuulumisia. No eipä sitten tarvinnut käydä kahvillakaan... Joka ei haittaa, sillä kutsujalla oli selvästikin jokin FWB-ajatus kutsun taustalla ja minä en ole sellaiseen halukas tai valmis.
Kynnys on korkea todellakin. Olen yleensä kohtelias aina kun asioin ihmisten ilmoilla, mutta ehkä voisin rohkeammin hymyillä. Samaan aikaan pelkään sitä, että miten reagoisin, jos joku kysyisi treffeille. Saisinko taas jonkun panikoimisen aikaiseksi ja kieltäytyisin jollakin syyllä vain siksi koska pelkään että satutan itseäni jos kiinnyn johonkin ihmiseen ja se loppuukin taas ikävästi. Ja intiimit asiat VIERAAN ihmisen kanssa... pelottava ajatus, mutta ehkä siinä mahdollinen vetovoima hälventäisi pelot...
En tiedä koska olen niin ehjä ja vahva, että uskallan ottaa taas riskejä ihmisten kanssa. Muutaman vuoden päästä? Tällä välin opettelen elämään ja olemaan yksin ja yritän tehdä siitä mielekästä.
Minulla neljä vuotta sinkkuutta ja ei kyllä tee mieli takaisin siihen helvettiin. Sitten voisi ajatella jos joka parisuhteessa ei tarvistisi myydä sieluaan ja mielenterveyttään, poistua siitä suunnilleen kaktuksella p*rs r*aiskattuna ja taloudellisesti imettynä kuiviin.
Olin yksin viisi vuotta. Sitten sattui sopiva kohdalle ja tein aloitteen.
On sattumasta kiinni, törmääkö ihmiseen, josta kiinnostuu ja syntyykö suhdetta. Silmien auki pitäminen, ihmisten ilmoilla liikkuminen ja avoin mieli auttavat asiaa.