Kuuluuko 2-vuotiaan raivota lähes tauotta?
Minulla ja ystävälläni samanikäiset pojat. Molemmilla uhmaikä. Erona se, että omani lähinnä väittelee asioista, muttei lyö, potki ja huuda. Ystäväni lapsi saa 10 holtitonta itkupotkuraivaria tunnissa. Molemmat osaavat puhua suurinpiirtein saman verran. Ystäväni mielestä minun lapsella ei ole tervettä uhmaa. Pitääkö minun olla huolissaan?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
10 tunnissa? Miten ehtii? Ettet nyt vain liioittele?
No sanotaanko, että puolet ajasta on tarjoamista ja siitä rauhoittumista. Paitsi, ettei varsinaisesti pääse edes edellisestä yli.
Uhma kuuluu 2-3-vuotiaan elämään. Temperamentista riippuu miten näyttäytyy, toiset vetää kunnon itkupotkuraivarit ja toiset tyytyy hokemaan kaikkeen vastaukseksi ei. Voi myös olla että lapsellasi tuollaiset raivarit ovat edessä sitten 3-vuotiaana - tai sitten ei.
Kehitysvaiheena uhmaikä on välttämätön ja kaikilla edessä, mutta totta kai sen näyttäytymisessa on yksilöllisiä eroja.
Osta sille vesivärit. Se on parikymmene vuodenpääästä tuolla temperamentilla valtaa pariisin.
Vierailija kirjoitti:
Osta sille vesivärit. Se on parikymmene vuodenpääästä tuolla temperamentilla valtaa pariisin.[/quo
Lisään vielä, että nämä raivarit alkoi tällä pojalla alle 1-v. Ap
Ei minunkaan 2v ole mikään hullu raivoaja ja ihan normaali lapsi on. Taitaa olla ystäväsi vain kateellinen, kun itsellä hieman vaikeampi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 tunnissa? Miten ehtii? Ettet nyt vain liioittele?
No sanotaanko, että puolet ajasta on tarjoamista ja siitä rauhoittumista. Paitsi, ettei varsinaisesti pääse edes edellisestä yli.
siis raivoamista
Lapset on erilaisia, ei siinä sen kummempaa. Ei kaksivuotiaan _kuulu_ tehdä mitään tai olla tietynlainen.
Miten raivareihin reagoidaan? Jos saa aina lopulta pariksi, lapsi huomannut oivallisen keinon vanhempiensa pomputteluun. Mun mielestä ei ole normaalia saada koko ajan raivareita. Eri asia, jos lapsella huono päivä, väsyttää, nälkä jne.
Kyllä jonkinlainen uhma kuuluu tuohon ikään, mutta se riippuu aina tietysti lapsen luonteesta, kuinka pahaksi touhu menee. Meillä on alle 2-vuotias tyttö, jolla jo tässä vaiheessa selvää uhmaa (karjumista, potkimista, raapimista, puremista ja heittäytymistä jos ei saa mitä haluaa), ja on hyvin temperamenttinen ollut aina.
Vierotusoireita. Sokeri pois ruokavaliosta.
Vierailija kirjoitti:
Miten raivareihin reagoidaan? Jos saa aina lopulta pariksi, lapsi huomannut oivallisen keinon vanhempiensa pomputteluun. Mun mielestä ei ole normaalia saada koko ajan raivareita. Eri asia, jos lapsella huono päivä, väsyttää, nälkä jne.[/quote
Välillä jäähytetään, välillä naureskellaan, välillä annetaan periksi.
Lapsella voi olla herkempi ärsytyskynnys ja hermosto ihan kierroksilla 24/7, jos vanhempi ei osaa rauhoittaa häntä.
Ja eiköhän se sinun tenavasi ehdi aiheuttaa ihan riittävästi hankaluuksia myöhemmin elämässään.
Antakaas, kun arvaan. Lapsen äiti on varsin nuori, diginatiivisukupolveen kuuluva. Hän ei osaa olla ilman älylaitteita, vaan aina on joku laite näpeissä. Tästä seuraa, että lapsi jää hyvin vähälle huomiolla. Ja vaikka lapsi jo puhuukin jonkin verran, niin ei hän osaa vielä sanoa, että hän tarvitsee äidin huomiota enemmän kuin älyluuri. Siksi se lapsi kiukkuaa ja raivoaa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Antakaas, kun arvaan. Lapsen äiti on varsin nuori, diginatiivisukupolveen kuuluva. Hän ei osaa olla ilman älylaitteita, vaan aina on joku laite näpeissä. Tästä seuraa, että lapsi jää hyvin vähälle huomiolla. Ja vaikka lapsi jo puhuukin jonkin verran, niin ei hän osaa vielä sanoa, että hän tarvitsee äidin huomiota enemmän kuin älyluuri. Siksi se lapsi kiukkuaa ja raivoaa jatkuvasti.
Ihan samalla tavalla iäkkäämmätkin äidit istuvat usein nenä kiinni puhelimessa ja puhuvat todella rumasti lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Antakaas, kun arvaan. Lapsen äiti on varsin nuori, diginatiivisukupolveen kuuluva. Hän ei osaa olla ilman älylaitteita, vaan aina on joku laite näpeissä. Tästä seuraa, että lapsi jää hyvin vähälle huomiolla. Ja vaikka lapsi jo puhuukin jonkin verran, niin ei hän osaa vielä sanoa, että hän tarvitsee äidin huomiota enemmän kuin älyluuri. Siksi se lapsi kiukkuaa ja raivoaa jatkuvasti.
Äiti on nyt 24-v. En tiedä kuinka paljon on kännykällä kotonaan. Lapsi ei kuulemma paljon sylissä viihdy eikä myöskään äiti oma-aloitteisesti hellittele.ap
Vierailija kirjoitti:
Antakaas, kun arvaan. Lapsen äiti on varsin nuori, diginatiivisukupolveen kuuluva. Hän ei osaa olla ilman älylaitteita, vaan aina on joku laite näpeissä. Tästä seuraa, että lapsi jää hyvin vähälle huomiolla. Ja vaikka lapsi jo puhuukin jonkin verran, niin ei hän osaa vielä sanoa, että hän tarvitsee äidin huomiota enemmän kuin älyluuri. Siksi se lapsi kiukkuaa ja raivoaa jatkuvasti.
Ei digilaitteilla ole vaikutusta lapsen uhmaan. Uhmaikä tulee, olipa äiti kännykällä tai ei. Lapsen temperamentti vaikuttaa uhman voimakkuuteen ei vanhempien käytös.
Ei munkaan lapset ole uhmaiässä ollee mitään jatkuvasti raivoavia, joskus on ollut joku viikko tai pari että ovat saaneet useamman kiukkukohtauksen. Me vanhemmat ollaan molemmat aika rauhallisia tempperamentilta, toki joskus suututaan oikein kunnolla mutta normaalisti ollaan aika tyyniä viilipyttyjä, joten ei ole lapsetkaan perineet sellaisia geenejä että heille olisi tullut helposti tulistuvan luonne.
Jos perheessä muut on aika rauhallisia niin lapsikaan ei opi sellaista tapaa käsitellä kaikkia asioita että pitäisi heti alkaa raivota. Ja muutenkin jos kasvatus on sellaista ettei ole syytä raivota tai että ei lietsota sitä raivoamista, niin se vähentää sitä uhman tarvetta. Uhman tarkoitushan on sama kuin murrosikäiselläkin, eli irrottaa itseään vanhemmista omaksi itseksi. Jos lapsi on saanut jo itsenäistyä luonnollisella tavalla muutenkin ei ole niin isoa tarvetta rimpuilla irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaas, kun arvaan. Lapsen äiti on varsin nuori, diginatiivisukupolveen kuuluva. Hän ei osaa olla ilman älylaitteita, vaan aina on joku laite näpeissä. Tästä seuraa, että lapsi jää hyvin vähälle huomiolla. Ja vaikka lapsi jo puhuukin jonkin verran, niin ei hän osaa vielä sanoa, että hän tarvitsee äidin huomiota enemmän kuin älyluuri. Siksi se lapsi kiukkuaa ja raivoaa jatkuvasti.
Ei digilaitteilla ole vaikutusta lapsen uhmaan. Uhmaikä tulee, olipa äiti kännykällä tai ei. Lapsen temperamentti vaikuttaa uhman voimakkuuteen ei vanhempien käytös.
Kyllä lapsi peilaa myös vanhempiensa käytöstä, vanhempien temperamentti vaikuttaa lapseen. Jos vanhemmat tämän tästä huutaa ja raivoaa, niin ei varmasti tule lapsestakaan hiljaista. Jos perheen tapa on ilmaista itseään huutamalla ja paiskomalla tavaroita, niin tottakai lapsi oppii sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaas, kun arvaan. Lapsen äiti on varsin nuori, diginatiivisukupolveen kuuluva. Hän ei osaa olla ilman älylaitteita, vaan aina on joku laite näpeissä. Tästä seuraa, että lapsi jää hyvin vähälle huomiolla. Ja vaikka lapsi jo puhuukin jonkin verran, niin ei hän osaa vielä sanoa, että hän tarvitsee äidin huomiota enemmän kuin älyluuri. Siksi se lapsi kiukkuaa ja raivoaa jatkuvasti.
Ei digilaitteilla ole vaikutusta lapsen uhmaan. Uhmaikä tulee, olipa äiti kännykällä tai ei. Lapsen temperamentti vaikuttaa uhman voimakkuuteen ei vanhempien käytös.
Kyllä lapsi peilaa myös vanhempiensa käytöstä, vanhempien temperamentti vaikuttaa lapseen. Jos vanhemmat tämän tästä huutaa ja raivoaa, niin ei varmasti tule lapsestakaan hiljaista. Jos perheen tapa on ilmaista itseään huutamalla ja paiskomalla tavaroita, niin tottakai lapsi oppii sen.
Joo, mutta ei se kännyn käyttö raivareiden voimakkuuteen vaikuta.
10 tunnissa? Miten ehtii? Ettet nyt vain liioittele?