Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisti isän narsistiko poika?
28.06.2019 |
Kuinka suuri todennäköisyys on, että alkoholisti isän pojasta, joka synynyt 1970-luvulla kasvoi narsisti? Millaiset tunne-elämän jäljet se jättää lapseen? Isänsä joi koko pojan eliniän ja kiistoja oli kaiken aikaa. Hakkasi vaimoaan, jonka poika pelasti usein isän kynsistä. Riitelyä ja hankalaa elämää.
Mietin tätä sksi kun en ymmärrä tämän pojan, nykyisen aikuisen miehen käytöstä. Itse hän ei juo ollenkaan, mutta on julma. Millaiset tunne-elämän jäljet tällainen lapsuus jättää ja kostaako sitä sille jonka pitäisi olla tärkein vai eikö edes kykene normaaliin suhteeseen?
Onko teillä kokemuksia pahan alkoholistilapsuuden kärsineestä miehestä? Miten käyttäytyy naista kohtaan?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos
ap
Lisää kokemuksia voi kirjoittaa
Ajattelisin, että tuollaisen lapsuuden kokenut ihminen on varmasti ainakin kokenut aikanaan syvää turvattomuutta, avuttomuutta, häpeää, ja myöhemmin ehkä vihaa ja katkeruutta. Elämä on ollut ennalta arvaamatonta, ehkä kotona on täytynyt olla varpaisillaan ja jatkuvasti haistella tunnelmaa. On täytynyt kasvaa isoksi liian nopeasti ja ottaa vastuuta äidin suojelemisesta, ei ole saanut elää normaalia lapsen elämää.
70-luvulla tuollainen perhehelvetti on varmaan ollut aika "yleinen" eikä kukaan ole siihen puuttunut tai lastensuojeluilmoituksia tehnyt..
Täytyyhän miehellä joitain traumoja tuosta kaikesta olla. Varmaan yksilöllistä miten se kaikki ilmenee ja purkautuu, ja onko hän niitä asioita käsitellyt. Ei mies varmaan tietoisesti kosta mitään välttämättä. Alitajuisesti hän saattaa kokea, että isä joi äidin vuoksi tai että äiti olisi ollut jotenkin syypää, tai mies saattaa olla katkera siitä ettei äiti suojellut lapsiaan ja vienyt pois siitä elämästä. Tämä voisi heijastua kylmänä suhtautumisena naisiin.
Ylipäätään mieheltä on sellaiset elämän perusturvallisuuden ja perusluottamuksen tunteet jääneet puuttumaan, ja hänen varhaiset kiintymyssuhteensa varmaankin ovat olleet turvattomat ja vajavaiset, jos koti on ollut turvaton alusta asti. Varhainen ensimmäisinä elinvuosina kehittyvä kiintymyssuhdehan on keskeisessä asemassa ihan kaiken myöhemmän kehityksen suhteen.
Tällainen turvattoman / välttelevän kiintymyssuhteen omaava ihminen ei myöhemmissä parisuhteissaankaan välttämättä osaa käyttäytyä terveesti, koska samat kiintymyssuhteen lainalaisuudet pätevät niissäkin, ja hän ei osaa luottaa, näyttää tunteitaan, olla heikko tai turvautua toiseen.
Tuo julmuus voisi kertoa siitä ettei mies ensinnäkään tunnista omia tunteitaan eikä osaa käsitellä, saati ilmaista niitä. Se voisi näyttäytyä julmuutena ja armottomuutena? Mies on oppinut tukahduttamaan tunteensa ja kovettamaan itsensä, selviytymiskeinona. Kotona ei varmaankaan ole myöskään kosketeltu tai halattu ja mies ei ole sen vuoksi oppinut tällaisia asioita ja läheisyys saattaa ahdistaa ja olla vaikeaa? Kyllä ne häpeän ja turvattomuuden kokemukset siellä taustalla varmasti voimakkaasti vaikuttaa edelleen. Suhteessa hän voi olla "ihan pihalla".
Näistä huolimatta kannattaa muistaa, ettei ole puolison velvollisuus ymmärtää sitä toisen julmuutta vain sen vuoksi, että tällä on ollut vaikea lapsuus. Itse selittelin itselleni entisen mieheni holtitonta alkoholinkäyttöä ja sekoilua aivan liian monta vuotta koska koin, että täytyyhän minun nyt ymmärtää koska miehellä on ollut niin rankka lapsuus. Aikuinen ihminen on vastuussa tekemisistään, ja jos näyttää sille ettei toista kiinnosta hakea ongelmiin ratkaisuja tai apua, ei kannata haaskata aikaansa. Rikkinäistä ihmistä ei pysty rakastamaan ehjäksi jos tämä ei itse sen eteen töitä tee.