Hyvä mieli kelpaa kunhan siitä ei joudu itse maksamaan

Kävipä tuossa eräs kaunis päivä niin, että ostin mäkkäristä kanahampparin ja juuston. Menin syömään rautatientorille. Kun olin sen kanahampparin syönyt, olin jo kylläinen. Näin siellä sitten istuvan yksinäisen näköisen miehen jolle on elämässä viina maistunut. Kävin sitten antamassa juustohampparini hänelle toivottaen hyvää ruokahalua. Se ilo mikä hänen silmistään lähti oli jotain uskomattoman hienoa, niin vilpitöntä. Mies lähti sitten harppomaan kohti Kaisaniemenpuistoa, varmaankin syömään.

Myöhemmin illalla sitten mieleeni tuli josko sitä lähtisi etsimään keskustasta muita yksinäisiä nälkäisiä ihmisiä joille voisi viedä vaikka BigMacin.
Laitoin sitten kaverilleni tekstiviestiä, että olisi tällainen idea, lähdetkö mukaan, mä maksan?
Kaveri sanoo miten edistyksellinen ja hyvä toteuttamiskelpoinen idea joten totta kai hän lähtee.

Siinä sitten tunnit kuluivat ja mieleeni tuli, että tosiaan: olen itsekkin työtön ja elän toimeentulotuella joten eipä minulla oikeastaan ole varaa antaa toimeentulotuestani muille jotka saavat itse saman vähän kuin minä.

Kerroin sitten kaverilleni sen, ettei mennäkkään koska minulla ei ole varaa.
Kaverini sanoi sitten, että okei ei mennä.

Tunnit kuluvat ja alan kiehua.

Laitan kaverilleni viestiä jossa ilmaisen, että mikset sitten mene itse toteuttamaan sitä omasta mielestäsi niin edistyksellistä ja hienoa ideaa tai mikset edes sanonut, että otat osaa kuluihin?

Vastauksena tulee kaikenlaista syytä olla tekemättä. Niitä samoja syitä kun olen kuullut miksei hän edes yritä vaan tyytyy loisimaan muiden rahoilla.

Lähetin sitten vielä viestin jossa sanoin: eli hyvä mieli kelpaa kunhan siitä ei itse tarvitse maksaa?

Ja sitten alkoi seliselirageragemutkumutku.

-Hyvää yötä-