Epäilen, että miesystävälläni on epävakaa persoonallisuushäiriö - voiko tällaiset ihmiset oikeasti rakastaa?

Osaavat ja eivät, Heidän minäkuvansa on jakautunut ja heillä ei ole kokonaista yhtenäistä käsitystä itsestään, eikä siten myös toisista. Käsitys itsestään vaihtelee ja sen vaihtuvan itsen kautta koetaan sitten myös toiset, jolloin esimerkiksi rakastaminen voi ikäänkuin mennä pois päältä jollain osa-alueilla. Tämä on molemmille osapuolille raskasta, mutta jos se ns. terve osapuoli parisuhteessa pystyy pysymään vakaana, niin se tuo turvaa toiselle ja myös vakautta parisuhteeseen, jota epävakaa tarvitsee, muttei pysty itselleen antamaan. Tämä taas luultavasti johtaa riippuvuus-suhteeseen, josta on mahdollista tervehtyä vain siinä tapauksessa että epävakaa oppii ymmärtämään, säätelemään ja eheyttämään itsensä. Persoonnallisuushäiriöistä voi parantua ja ihenteellisesti se tapahtuukin sopivan parisuhteen kautta, mutta se vaatii paljon töitä molemmilta.

Kyllä hän voi rakastaa ja näköjään rakastaakin.

Kyllä hän voi rakastaa ja näköjään rakastaakin.

Miten tällaisen ihmisen kanssa tulisi toimia?

Minkä ikäinen miesystäväsi on? Epävakaa persoonallisuus lievenee ja voi jopa kadota kokonaan iän ja kypsymisen myötä. Minulla oli parikymppisenä siihen viittaavia piirteitä mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että diagnoosia olisi voitu luotettavasti tehdä. Nyt melkein 15 vuotta vanhempana olen paljon tasaisempi, maltillisempi, itsevarmempi ja onnellisempi. Varmaankin aika peruspirkko kaikin puolin.

Huono itsetunto on yleisesti ottaen ikävä ongelma mutta ei ole kenenkään muun vastuulla yrittää korjata sitä. Pidäthän ensisijaisesti siis huolta itsestäsi! Jos toisen pahaa oloa yrittää lähteä fiksaamaan, niin se usein päättyy vain pahenevaan syöksykierteeseen ja siihen, että se toinen osapuoli ei ikinä opi ottamaan vastuuta omasta olostaan ja paranemisestaan. Omaa pahaa oloa ei koskaan saa käyttää tekosyynä toisen kiusaamiselle.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!