Lue keskustelun säännöt.
Mitä kesätyö dementikko-osastolla minulle opetti
23.06.2019 |
Se laittoi minut säästämään rahaa mahdolliseen Diginitas-klinikkakäyntiin. Jos tulevaisuudessa dementia tai alzheimer iskee, niin siinä kohtaa kun en enää pärjää kotona, lähden Sveitsiin päättämään päiväni. En todellakaan halua maata vaipoissa vanhainkodissa kykenemättä kommunikoimaan kunnolla ja ymmärtämättä maailmanmenosta. Luen, kirjoitan, ja keskustelen paljon, seuraan maailman tapahtumia, katselen dokumentteja, kuuntelen ajankohtaisohjelmia, olen hyvin sosiaalinen. Kun tuo kaikki viedään minulta, minusta ei ole enää mitään jäljellä. Kun mieli on ottanut check-outin, en halua ruumiini olevan jäljellä. En halua olla muiden arvoilla, vaan haluan lähteä silloin, kun arvokkaasti lähteminen on vielä mahdollista.
Kommentit (9)
No, sitten pitää vaan aikaistaa klinikalle lähtöä, että sinne menee ennen kuin sairaus on edennyt keskivaikeaan vaiheeseen asti. Dementia voi edetä nopeasti, ja parissa vuodessa aktiivisesta ihmisestä, jonka pää on vielä mukana, voi tulla passiivinen sängyssämakaaja. Täytyy siis tarkkailla itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse päättänyt, että jos sairastun muistisairauteen ja hoitokotiin joutuminen uhkaa, riipaisen talvipakkasyönä jäätävät kännit ja sammun oman pihan lumihankeen. Humalassa ei tunne kylmää joten kuolema tulee olemaan mukava ja todennäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päättänyt, että jos sairastun muistisairauteen ja hoitokotiin joutuminen uhkaa, riipaisen talvipakkasyönä jäätävät kännit ja sammun oman pihan lumihankeen. Humalassa ei tunne kylmää joten kuolema tulee olemaan mukava ja todennäköinen.
Tämä on myös hyvä keino, säästyy rahat eikä tarvitse järkätä ulkomaan matkaa.
Helppo on dementikon myös laittaa saunan pelti kiinni, vaikka hiilloksella vielä paistaisi monet makkarat.
Vierailija kirjoitti:
Helppo on dementikon myös laittaa saunan pelti kiinni, vaikka hiilloksella vielä paistaisi monet makkarat.
Hienosti sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päättänyt, että jos sairastun muistisairauteen ja hoitokotiin joutuminen uhkaa, riipaisen talvipakkasyönä jäätävät kännit ja sammun oman pihan lumihankeen. Humalassa ei tunne kylmää joten kuolema tulee olemaan mukava ja todennäköinen.
Jos sinulla ei ole lapsia tai lähisukulaisia niin tämä on ok. Muussa tapauksessa viranomaiset ovat näiden lähisukulaisten kimpussa ja syyllistävät heitä, vaikka ei lapsilla ole mitään huolenpitovelvollisuutta vanhemmistaan. Pahimmassa tapauksessa he tekevät itsemurhan, kun viranomaiset haukkuvat. Muista tehdä testamentti viimeistään 50-vuotiaana. Se vähentää sukulaisten välisiä riitoja.
Eutanasia pitäisi myös saada sallituksi.
Vierailija kirjoitti:
Muista tehdä testamentti viimeistään 50-vuotiaana. Se vähentää sukulaisten välisiä riitoja.
Eutanasia pitäisi myös saada sallituksi.
Testamentti on ihan ehdoton! Ja mielellään vielä niin, että siinä on kaikki tavaratkin/tavararyhmät lueteltu, että mikä tavara kellekin menee. Ei tarvitse sitten kenekään tapella siellä puolityhjistä jauhopusseista.
Samaa mieltä eutanasiasta. Eläimetkin ansaitsee ja saa arvokkaan lopun, en ymmärrä miksei ihmiselle suoda samaa mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä.
T. Hoitaja 15v kokemuksella
Ajattelet nyt tuolla tavalla, mutta voi olla että siinä vaiheessa kun dementoidut, et tajua sitä itse. Minun äidilleni kävi niin. Hän on nyt keskivaikeasti dementoitunut, mutta asuu vielä kotonaan, jossa pärjää jotenkuten kotihoidon turvin. Missään vaiheessa hän ei ole myöntänyt olevansa muistisairas eikä muista esim. lääkärikäyntejä joilla asia on otettu puheeksi. Jos hänelle mainitsee muistisairaudesta, hän alkaa huutaa "höpö höpö höpö!" Hän vaikuttaa täysin tyytyväiseltä elämäänsä, joka nykyään koostuu lähinnä sängyssä makaamisesta, vanhojen lehtien lukemisesta uudelleen ja uudelleen sekä kuljetuksista päivätoimintaan kerran viikossa. Joskus mietin, käykö minullekin noin. Myös äidinäiti oli vanhuudenhöperö, tosin siihen aikaan ei tiedetty mitään Alzheimerista.