Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukea eroprosessin käynnistämiseksi
19.06.2019 |
Olen ollut nykyisessä parisuhteessani neljä vuotta, joista kolme olemme asuneet miehen kanssa yhdessä. Viimeisen vuoden tai puolentoista aikana on käynyt ilmi, että tulevaisuuden suunnitelmissamme, arvomaailmoissamme ja mielenkiinnonkohteissamme on sellaisia eroja, joiden vuoksi en näe suhteen jatkamista kummankaan näkökulmasta hyvänä. Olen ollut koko ajan lisääntyvässä määrin onneton huomatessani, että esimerkiksi yhteistä tekemistä ja ajankäyttöä koskevat toiveeni eivät ole ollenkaan toteutuneet.
Olen ottanut asian puheeksi monta kertaa, mutta minusta tuntuu, että mies ei oikein ota minua tosissaan. Hän on sillä tavalla minua perinteisempi, että hänelle tuntuu riittävän, kun on parisuhde ja mahdollisuus perustaa perhe, yhteiselämän laadulla ei ole väliä. Minä taas olen aika itsenäinen ihminen ja ajattelen, että parisuhteen olisi tuotava jotain lisäarvoa elämään. Taloudellisestikaan en tarvitse puolisoa. Olen itse asiassa meistä kahdesta selvästi parempituloinen ja minulla on enemmän omaisuutta.
Aina, kun yritän puhua asiallisesti toiveistani, mies kääntää asian niin, että nalkutan turhasta ja "naisten tapaan" dramatisoin pikkujuttuja. Sitten taas jos menetän malttini ja sanon tiukasti, että jos emme saa tehtyä kompromissia tietyissä asioissa, on edessä ero, heittäytyy mies marttyyriksi ja alkaa valitellä, että aionko heittää hänet ulos pakkaseen.
Tuntuu, että en pääse asiassa eteenpäin. Minulla on vahva tunne siitä, että jos jätän miehen, tulee se hänelle muka yllätyksenä siitä huolimatta, että olen toistuvasti ottanut eron puheeksi. Koska meillä on yhteinen ystävä- ja tuttavapiiri ja tiedän miehen taipumuksen heittäytyä marttyyriksi, pelkään, että eron sattuessa alkaa minun mustamaalaamiseni. Mies rakastaa juoruilua ja kertoo tuttavistaankin mielellään eteenpäin kaikenlaisia törkyjuttuja mitenkään selvittämättä, pitävätkö jutut paikkaansa. Minä taas en haluaisi käsitellä mahdollista eroamme kuin aivan läheisimpien ystävieni kanssa.
Olen siis pitkittänyt eroprosessia, koska tuntuu siltä, että en ole valmis käymään läpi siitä seuraavaa stressiä ja mahdollista syyllistämistä miehen ja kavereiden taholta. Olisiko kenelläkään täällä vinkkejä oman tai tuttujen kokemusten pohjalta siitä, kuinka hoitaisin asian mahdollisimman pienin vaurioin?
Kommentit (6)
Jätä se sika. Jos kaverit uskoo paskapuheisiin ne eivät ole sen arvoisia. Se varmaan puhuu susta paskaa niille seläntakana jo nyt, joten oikeasti mitään uutta ei tapahdu. Jätä se iilimato ja hanki oikea mies.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas joku "minä minä minä."
Ketähän muuta minun pitäisi mahdollisesti ajatella kuin itseäni pohtiessani, millaisen parisuhteen haluan vai haluanko ollenkaan? Meillä ei ole edes lapsia emmekä ole naimisissa. En nyt yhtään tavoita sitä, miksi minun pitäisi epäitsekkyyden varjolla elää loppuelämäni parisuhteessa, jossa toinen ei suostu mihinkään kompromisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Jos kaverit uskoo paskapuheisiin ne eivät ole sen arvoisia. Se varmaan puhuu susta paskaa niille seläntakana jo nyt, joten oikeasti mitään uutta ei tapahdu. Jätä se iilimato ja hanki oikea mies.
M34
Mies ei ole sika, hänessä on kyllä myös hyviä puolia, enhän olisi muuten koskaan ryhtynyt suhteeseen. Pointti siitä, että mies varmaankin kertoo jo nyt minusta juttuja eikä eron sattuessa näin ollen tapahdu mitään uutta, on hyvä. Kiitos huomiosta! Tämä tosiaan pitänee paikkansa, sillä muutaman kerran on käynyt niin, että mies on jäänyt kiinni yksityisasioidemme levittämisestä tahoille, joille en olisi tahtonut asioistamme puhuttavan. Ehkäpä ne, joiden mielipiteellä on merkitystä, ovat minun tavoin huomanneet, että miehellä on taipumus keksiä ja levitellä kyseenalaisia tarinoita ja osaavat eron sattuessa suhtautua oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku "minä minä minä."
Ketähän muuta minun pitäisi mahdollisesti ajatella kuin itseäni pohtiessani, millaisen parisuhteen haluan vai haluanko ollenkaan? Meillä ei ole edes lapsia emmekä ole naimisissa. En nyt yhtään tavoita sitä, miksi minun pitäisi epäitsekkyyden varjolla elää loppuelämäni parisuhteessa, jossa toinen ei suostu mihinkään kompromisseihin.
No miestä tietenkin! T. Minä-minä-mies
Ap, vakavasti puhuen, sinun ongelmasi on nyt väärässä kohdassa eli se että mietit oman hyvinvointisi sijaan ensisijaisesti mainettasi. Ei tuosta ole muuta pelastusta kuin lähteä.
Tilanteesi kuulostaa hyvin samantapaiselta kuin itselläni exäni kanssa. Miehelle riittää se että on nainen, mutta itse ei vaivaudu tekemään mitään pitääkseen naisen, käytännössä. Kuvittelee että ilkeilemällä ja pakottamalla saa toisen pysymään ikuisesti siinä. Sairas kuvio, josta pitäisi lähteä pikimmiten pois ja olen iloinen että olet huomannut tämän. Minä ilmoitin eroavani tietyssä pisteessä (kesti ihan liian kauan todistella itselleni että se on Ok, kun mies ja ympäristö syyllistävät) ja voin vain kuvitella kuinka suuri pahis olen mm. miehen suvun keskuudessa. Se on vain asia mikä pitää sietää ja antaa asian olla. Ei sinua voi kukaan pelastaa mahdollisilta pahoilta puheilta.
Lisäksi todennäköisesti miehelle tulee shokkina että lähdet ja hän luultavasti itkee sen jälkeen perääsi. Sillekään et voi mitään. Sinun täytyy vain päättää kenen elämää haluat elää ja onko elämäntehtäväsi pitää joku toinen tyytyväisenä ja estää häntä pettymästä ja kohtaamasta itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku "minä minä minä."
Ketähän muuta minun pitäisi mahdollisesti ajatella kuin itseäni pohtiessani, millaisen parisuhteen haluan vai haluanko ollenkaan? Meillä ei ole edes lapsia emmekä ole naimisissa. En nyt yhtään tavoita sitä, miksi minun pitäisi epäitsekkyyden varjolla elää loppuelämäni parisuhteessa, jossa toinen ei suostu mihinkään kompromisseihin.
No miestä tietenkin! T. Minä-minä-mies
Ap, vakavasti puhuen, sinun ongelmasi on nyt väärässä kohdassa eli se että mietit oman hyvinvointisi sijaan ensisijaisesti mainettasi. Ei tuosta ole muuta pelastusta kuin lähteä.
Tilanteesi kuulostaa hyvin samantapaiselta kuin itselläni exäni kanssa. Miehelle riittää se että on nainen, mutta itse ei vaivaudu tekemään mitään pitääkseen naisen, käytännössä. Kuvittelee että ilkeilemällä ja pakottamalla saa toisen pysymään ikuisesti siinä. Sairas kuvio, josta pitäisi lähteä pikimmiten pois ja olen iloinen että olet huomannut tämän. Minä ilmoitin eroavani tietyssä pisteessä (kesti ihan liian kauan todistella itselleni että se on Ok, kun mies ja ympäristö syyllistävät) ja voin vain kuvitella kuinka suuri pahis olen mm. miehen suvun keskuudessa. Se on vain asia mikä pitää sietää ja antaa asian olla. Ei sinua voi kukaan pelastaa mahdollisilta pahoilta puheilta.
Lisäksi todennäköisesti miehelle tulee shokkina että lähdet ja hän luultavasti itkee sen jälkeen perääsi. Sillekään et voi mitään. Sinun täytyy vain päättää kenen elämää haluat elää ja onko elämäntehtäväsi pitää joku toinen tyytyväisenä ja estää häntä pettymästä ja kohtaamasta itseään.
Kiitos vastauksesta! Maineen lisäksi mietin kyllä ihan liikaa sitä, miten mies pärjää. Kuten jo aloituksessa sanoin, olen myös taloudellisesti miestä paremmassa asemassa, ja ero tarkoittaa hänelle merkittävää elintason laskua.
Olen tavallaan kahden vaiheilla, koska mies ei kuitenkaan ole varsinaisesti mikään alistava ja manipuloiva hullu, onpahan vain tavattoman joustamaton ja tavoistaan tinkimätön.
Esimerkki: mies on hyvin läheinen perheensä kanssa ja haluaa viettää kaikki lomat alusta loppuun ja juhlapyhät perheensä kanssa. Olen tervetullut seuraan, mutta mikään muu vaihtoehto kuin loman ja juhlapyhien vietto miehen kotipaikkakunnalla tämän perheen kanssa ei ole mahdollinen. Tästä ei voi edes keskustella. Miehen vanhemmat ovat kyllä jo aika iäkkäitä ja tarvitsevat monenlaista apua, ja lomilla miehen on luontevaa tehdä heidän luonaan sekä perheen kesäpaikassa remonttia, mutta mielestäni on mieheltä kohtuutonta odottaa, että tämä sopisi myös puolisolle.
Alue: Aihe vapaa
Taas joku "minä minä minä."