Voiko täällä kukaan vilpittömästi sanoa, että uskoo elävänsä saman miehen kanssa elämänsä loppuun asti?

Tässä 7v aikana ollut yhtä ja toista joista selvitty, vaikea kuvitellakaan, että tulis vakavampaa joka johtais eroon.

Mies on myös sanonut, ettei edes halua enää alottaa alusta, koska nyt on jo kaikki mitä toivoa voi.

Mutta haluatko elää saman miehen kanssa, jos se vaikka 15 vuoden yhdessä olonne jälkeen pitää toista naista 2 kk ajan. Ehkäpä, mutta onko enää mielekästä.

Ollaan oltu jo puolet elämästämme yhdessä ja hyvin menee edelleen. Vähän riidellään ja asioista pystytään keskustelemaan!

en siksi koska eläisin ruusunpunaisissa unelmissa vaan siksi että olemme sietäneet toisiamme jo niin kauan ja niin monessa, että siedämme kyllä vastakin.

Molemmat ovat siihen sitoutuneet. Luotamme toisiimme kuin vuoreen enkä usko että ikinä tulee tapahtumaan mitään, mikä voisi murtaa liittomme.

Vierailija:

en siksi koska eläisin ruusunpunaisissa unelmissa vaan siksi että olemme sietäneet toisiamme jo niin kauan ja niin monessa, että siedämme kyllä vastakin.

Luottamus Jumalaan on suuri osa avioliittoamme. Muistan kun mies seurusteluaikoina sanoi, että ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä että eroavat helposti.

kun on vähänkin vaikeaa...



ja eikös tässä juuri ollutkin se pointti, että ei koskaan kumpikaan voisi pettää?? tämä oli siis sille, jonka miehellä 15 vuoden yhdessäolon jälkeen ollut 2kk ajan toinen nainen...

ap

ja mieheni sanoi koko tuon ajan ettei pystyisi koskaan elämään kenenkään toisen naisen kanssa ja hän mietti kuinka ihmiset voivat erota nykyisin niin hepposin perustein. Nojaa, niinpä hän kuitenkin eräänä päivänä ilmoitti löytäneensä toisen, minua 15 vuotta nuoremman ja pyysi minua ja lapsia muuttamaan jotta nuorikko saisi tulla tilallemme. Eron jälkeisinä vuosina olen usein miettinyt noita keskustelujamme eroamattomuudesta ja loppuelämän yhdessäolosta.

Uskoin niihin niin todella etten voi enää koskaan kuvitellakkaan eläväni kenenkään miehen kanssa. Minun uskoni yhteiseen rehelliseen vilpittömään elämään romahti. Silti uskon pärjääväni tässä yksin lasteni kanssa, mutta parisuhteeseen en usko.

Meillä on vasta 8 yhteistä vuotta, mutta lisää tulee koko ajan. Tämä on vasta alkua :)

huonoja hetkiä tulee ihan kaikille, siitä se riippuu mitä silloin tekee..

tavattoman moni eroaa kun tulee huono hetki. mulla on tällähetkellä moinen hetki, tuntuu etten enää tuota miestä rakasta. mutta tiedän kyllä, että kun maltan odottaa ajan kulumista viikon tai pari, niin kummasti se rakkaus sieltä jostain taas löytyy..

Mies sanoi, että jättäisi minut vain jos pettäisin, enkä aio sitä tehdä.



Ollaan uusperhe, ja tiedetään ettei aina ole helppoa. Niin kauan kun ei ole väkivaltaa, liikaa päihteitä tai pettämistä, on mahdollisuus.

Tähän mennessä (kohta 10 v yhdessä) ei ero ole käynyt mielessäkään, kummallakaan. Ollaan puhuttu ystävien parisuhteiden hajoamisen yhteydessä näistä jutuista, ja kumpikin pidämme eroa _erittäin_ epätodennäköisenä. Parisuhde toimii, kun asioista puhutaan ja välittäminen näytetään päivittäin.

Mies ärsyttää tosi paljon ja hänen huonot piirtensä jotenkin vain vahvistuvat ainakin minun silmissäni koko ajan, ennen ne tuntuivat paljon pienemmiltä seikoilta. En tiedä, eroamaan en ole läheskään valmis, ja luulen tämän olevan vain jokin vaihe. Toivottavasti, sillä poikamme on vasta 1v5kk enkä halua rikkoa hänen perhettään, en sitten millään.

Miehellä on vakava sairaus, mutta toivottavasti hän paranee siitä ja saamme elää yhdessä vielä pitkään. Takana on 12 yhteistä vuotta.

...ja tiedän miehenikin uskovan.

Totta on sekin, ettei kukaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, mutta me olemme sitoutuneet tähän liittoon, tähän perheeseen... mieheni syli on minulle koti :)

Meillä takana yhteistä arkea vasta 4 vuotta, mutta tähän aikaan mahtuu niin paljon, niin hyvää kuin pahaakin. Pääasiassa kuitenkin hyvää... avioliitto ja lapsi nyt niistä kohokohtina mainittakoon.

Yhdessä on oltu kohta 16 v. Mä rakastan miestäni hirveästi ja hän minua, viihdytään hyvin yhdessä. Ja lapset on vielä yhdistävä tekijä.

en muuten menisi naimisiin 2 viiikon päästä. uskon että liitomme kestää koska olemme jo 10 vuotta harjotelleet:) kaksi lastakin jo on.

tulevaisuudesta en tiedä, se voi tuoda tullessaan mitä vaan mutta uskon silti että suhteemme kestää.

Nyt takana 17 vuotta yhteistä eloa ja tähän asti ollaan selvitty melko hyvin.

Vaikeuksia on ollut ja rankkaakin välillä, mutta niin vaan ollaan yhdessä niistä selvitty.

Tämä on yksi minun suurimmista toiveista, että voitaisiin elää miehen kanssa yhdessä koko elämämme, mutta ikinähän sitä ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

Ja kyllä mieskin on sanonut, että ei halua erota ja silloin tällöin muistaa myös sanoa, kuinka paljon minua rakastaa :-)

Ja aina vaikeina hetkinä me suunnitellaan, mitä tehdään sitten kun lapset on isompia. Kyllä se jonakin päivänä helpottaa vaikka nyt tällä hetkellä onkin aika raskasta.

Koskaan ei voi varmuudella tietää, mutta mekin kyllä vakaasti uskotaan elävämme yhdessä koko loppuelämämme. Sen vain tuntee sydämessä. Ja onhan noita yhteisiä vuosiakin kertynyt jo 17, eli yli puolet tähänastisesta elämästä :) Niihin on mahtunut heikkojakin hetkiä, mutta ei mitään ylitsepääsemättömiä ristiriitoja. Asenne on sellainen, että tätä ihmissuhdetta ei ihan kevyin perustein hukkaan heitetä, niin tärkeitä ja rakkaita meistä on toisillemme tullut! Meillä on onneksemme myös kannustavia malleja lähipiirissä, koska molempien vanhemmat ovat edelleen keskenään naimisissa :)