Ihan turha tässä on edes vaivautua tuhlaamaan aikaansa parisuhteen etsinnälle

Lueskelin juuri Marko Lönqvistin kirjan elämäni gangsterina. Tuon kirjan jälkeen melkein vakuuttunut, ettei tämmöisenä lyhyenläntänä (175) insinööriksi opiskelevana ja työssäkäyvänä edes kannata tuhlata aikaansa parisuhteen haeskelulle. Ellei tyydy johonkin kehitysvammaiseen naiseen. Omina kriteereina kun on terveelliset elämäntavat, koulujen käyminen ja vastaavat asiat. Ahmimishäiriöiset sossupummit, ei jatkoon. Pitää muistaa ensi kerralla kun joku sukulainen varovaisesti kysäisee, millois ajattelit perustaa perheen. Varmaan vastaan jotain; "kun en ole se jännittävä rikollinen motoristimies, niin tuskinpa koskaan". Mitään sairasta ja lihavaa en ala tulevaisuudessa elättämään. Ps. ennenkuin joku kyselee, miksi nyt vasta opiskelen: opiskelen työn ohella.
M33