Mies haluaa eron, 20 vuotta takana

Olen pahoillani, mutta miehelläsi on toinen. Miehet eivät hae eroa jos ei ole uutta katsottuna. Siihen viittaa myös se että terapia tai yrittäminen on poissuljettu.

Sinä selviät kyllä. Ota vastaan kaikki apu joka on saatavilla, ammattiapu/terapia on hyväksi.

Nyt vaan etsimään äkkiä uutta asuntoa samalla kun myytte vanhaa. Kaupungin asuntotoimistoon nimi lapsineen ja yksityiseltä kanssa, asumisoikeusasuntoa katsomaan jne.  Lastenvalvojalle sopimaan tapaamisista ja elareista,tavaroitten jako,kumpi mitäkin ottaa mut älä haasta riitaa,ne on vaan tavaroita.

Kyllä se arki siitä tulee,ennenmmin tai myöhemmin.

Jos suhde on ollut huono jo pitkään, tulet tuntemaan syvää helpotusta, kun eron käytännön järjestelyt on hoidettu ja pääset aloittamaan elämän ilman ex-miestä.

Tsemppiä!

Nyt on edessä käytännön järjestelyt; asunto myyntiin ns. oikeaan hintaan niin pääsette siitä eroon sujuvasti ja lastenvalvojan luokse tekemään tarvittavat paperit lasten elatuksesta, asumisesta ja tapaamisista.

Koita jaksaa pitää puolesi vaikka moni ajattelee että annan periksi jotta päästään eteenpäin. Niin en tarkoita että kaikesta pitäisi riidellä, tarkoitan että taloudelliset asiat menisivät molempien kannalta kohtuullisesti. Ehkä miehesi onkin liikkeellä yhteistyöhaluisesti, koska haluaa erota. Näin kannattaa toimia itsekin. Oikeudessa riitely on kallista, vaikka olisikin oikeutettu oikeusapuun, niin siihen ei kannata paukkuja laittaa ellei ole ihan pakko. Rahalle on nyt muutakin käyttöä kun tulee oman kodin laitto eteen. Tai vaikka oma koti järjestyisikin, taloudenpito muuttuu kun on vain yksi palkansaaja huushollissa.

Kun käytännön asiat saadaan hoidettua, elämä pääsee asettumaan uomiinsa ja viimeistään sitten alkaa surutyö kaikenlaisine tunteineen. Iloa, surua, vihaa, kaipausta. Kannattaa käydä ne läpi. Joku "laastarisuhde" voi auttaa asiassa, mutta kun lapsia on pelissä, en sitä suosittelisi ainakaan lasten silmissä (jos ovat vielä suht pieniä).

Itse erosin liki kolme vuotta sitten ja tein asumisasioissa kompromissin omien mieltymysten ja lasten parhaan kannalta. Nyt kun ollaan sopeuduttu tilanteeseen, on mielestäni aika omalle mieltymykselle ja lapsillekin tämä on ok (tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa). Talous on vaatinut tasapainoilua, tähän olen ottanut lapsia mukaan ikätasoisesti. Minusta tuntuu että osa hyvittelee eroa lapsille leluilla, matkoilla, kalliilla harrastuksilla ja sitten velkaannutaan. Matkaillaan, ostellaan ja harrastellaan kukkaron mukaan. Tästä on tullut itsellekin voimaannuttava juttu; "mä pärjään, mä saan tämän toimimaan".

Tukiverkot on olleet kullanarvoisia lasten hoidon kannalta kun lasten isä tapaa lapsia satunnaisesti.

Uutta suhdetta en ole vielä halunnut, vuoden ajan on tuntunut siltä että "joku" voisikin olla mukava, mutten ole jaksanut aktivoitua. Tässäkin me ihmiset ollaan niin erilaisia, tuttavapiirissä joillakin samoihin aikaan eronneilla on jo toinen eron jälkeinen suhde meneillään tai on saatu lapsi uuden kumppanin kanssa. Itse olen nauttinut "omaksi itseksi palaamisesta"; eroon päättynyt suhde vei minut monellakin tavalla erilleen siitä mitä olen ollut. (Se on pitkä tarina, ei siitä nyt enempää.)

Elämä jatkuu, sen sinäkin huomaat ap. <3

Mulle kävi ihan sama noin vuosi sitten. Kaikilla asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, ja arki alkaa uudelleen erilaisena.

Vinkit on samat ylempänä. Eli älä riitele tavaroista ja pyri olemaan joustava kaikissa muissakin asioissa. Älä hauku kumppania lasten kuullen. Pidä kuitenkin asiallisesti kiinni oikeuksistasi, eli varatkaa mahdollisimman nopeasti aika lastenvalvojalle elatus- ja tapaamisasioihin liittyvien sopimusten tekemiseksi. Nuo sopimukset kannattaa tehdä HETI, kun mies vielä kantaa huonoa omaa tuntoa erosta niin neuvottelu on helpompaa.

Itselleni kävi niin, että koska asiaa pitkitettiin ja alun perin sovittiin että "mennään tilanteen mukaan yhteisymmärryksessä", niin myöhemmin mies alkoi viihtyä liiankin hyvin sinkkuelämässään ja luisteli tapaamisista ja maksuista.

Keskustelulla onneksi saimme tilanteen korjattua, mutta jälkikäteen ajatellen kunnon vahvistettu sopimus heti kärkeen olisi ollut hyvä juttu.

Voimia sinulle eroon, kuten joku jo totesikin niin tulet huomaamaan myöhemmin että se oli helpottava ratkaisu =)

Kiitos vastauksista, tässä on tosiaan aikamoinen tunteiden vuoristorata. Kuten joku totesikin, suhde on voinut huonosti pitkään, eli yritän nyt lohduttautua että pääsen tästä eroon. Lapset ovat teinejä, mutta suren heidän puolestaan todella paljon.

Elintason putoaminen järkyttää.

En usko että miehellä on toinen.

Tp. Ap.

Et tietenkään usko. Olette olleet niin pitkää yhdessä, että uskot tuntevasi miehesi. Niin minäkin uskoin, mutta niin vaan oli ollut uusi suhde jo yli puoli vuotta. Jotkut osaavat elää täydellistä kaksoiselämää. Mutta ne ovat aina ne jotkut muut kuin oma puoliso.

Kun saat tasaista maata jalkojesi alle, olet jonakin päivänä paljon vahvempi ihan itsenäsi eikä elintason putoaminen ole niin kauheaa kuin nyt kuvittelet.

Miksi ihmeessä olisit halunnut olla saman miehen kanssa loppuelämän? Vaihtelu on hyväksi.

Up.tuleeko vielä kommentteja?

Meidän on tarkoitus ostaa omat asunnot kun tämä yhteinen asunto on myyty. Joutuuko mies maksamaan minulle jotain elatusmaksuja? Miten voimme määritellä elatuskustannukset nyt, kun emme tiedä vielä kaikkia kuluja. Lapsilla on kallis harrastus, miten sen maksut jaetaan? Voiko miehen velvoittaa maksamaan tästä enemmän?

t.ap