Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja haluaisin naimisiin, mies ei halua
13.06.2019 |
Ja kyseessä on vielä toinen lapsemme. Tuntuu jotenkin äärettömän epäkunnioittavalta lasta kohtaan, että vanhemmat eivät ole naimisissa. Lisäksi tuntuu, että mies on epäkunnioittava minua kohtaan, koska on valmis hankkimaan lapsia ja asuntolainan kanssani, mutta ei menemään naimisiin.
Olen ehdottanut avioehtoa (joka ei muuttaisi mitään, koska omaisuus on jo puoliksi), ja sanonut että saa itse valita, onko isot vai pienet häät tai ei juhlia ollenkaan. Ei silti kuulemma halua naimisiin periaatteen vuoksi. Minun tekisi mieli lähinnä dumpata ukko jorpakkoon periaatteen vuoksi, vaikka rakastan miestä kovasti. Asiasta väännettiin jo esikoisen odotusaikana, mutta kärsin silloin niin pahasta synnytyspelosta, että olin varma kuolevani, eikä asiasta puhuttu sitten niin paljoa.
Suhteessa ei ole mitään muita ongelmia mutta tästä ei vain päästä yksimielisyyteen. Minun mielestäni olisi ihanaa, että elämänkumppani tuntisi minua kohtaan niin syvästi, että haluaisi kanssani naimisiin, eikä se leskeneläkekään pahimman sattuessa mikään huono juttu olisi, jos se nyt säilyy. Miehen mielestä se ei muuttaisi mitään, mutta jos se ei muuttaisi, miksi ei voida mennä naimisiin? Miten päästä mielipahasta yli? Tuntuu tosi alentavalta.
Kommentit (65)
Hei
Minulla myös kaksi lasta ja olen naimaton. Aika kuluu ja eniten harmittaa kuinka itsestäni tuntuu etten ole kenellekään kelvannut vaimoksi. Ystävät eroavat, mutta ovat edes jollekin kelvannut. Asia oli minulle tärkeä ja sanoin miehelle että toivoisin olevani naimisissa ennen kun saan lapsia, koska en halua että menisi naimisiin vain lasten takia.
Nyt kun katson vanhoja kuvia huomaan ajattelevani että silloin olisin ollut kaunis morsian. Enään en. Ehkä pääsen joskus naimisiin, joten kun lapsen on isompia toivon löytäväni jonkun kuka haluaa minut. Hän ei halunnut.
Muutama ystäväni meni naimisiin kun sanoi miehelle että asia on heille tärkeä. Silloin asiasta tuli miehelle tärkeä.
Olen pahoillani etten voi auttaa, mutta halusin kirjoittaa että meitä muitakin on. Lasten takia pysyn suhteessa ja he olen tästä huolimattaan tehnyt miehen kanssa. Ero olisi itsekästä ja se olisi pitänyt päättää ensin. Sitten kun lapset elävät omaa elämää. Niin sitten on minun vuoroni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lasten kunnioittamista se on että eroat, koska SINÄ et pääse naimisiin?
Mikä noita miehiä vaivaa? Ymmärrän jos nainen vaatisi spektaakkelimaisia prinsessahäitä mutta jos ei suostu edes juhlattomaan vihkimiseen muka periaatteesta. Haluaako jotenkin lapsista ja avopuolisosta huolimatta antaa ns vapaan miehen vaikutelman vai mistä mahtaa kiikastaa. Jotkut eivät kasva aikuisiksi ikinä.
Sä oot antanu sun kaikki valttikortit jo pois. Miksi mies enää naimsiin haluais kun oot jo lapset pukannu hälle ja ostanu kämpän? Tästä syystä se avioliitto ensin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä noita miehiä vaivaa? Ymmärrän jos nainen vaatisi spektaakkelimaisia prinsessahäitä mutta jos ei suostu edes juhlattomaan vihkimiseen muka periaatteesta. Haluaako jotenkin lapsista ja avopuolisosta huolimatta antaa ns vapaan miehen vaikutelman vai mistä mahtaa kiikastaa. Jotkut eivät kasva aikuisiksi ikinä.
Mikä sitten vaivaa naista, joka tekee lapsia miehen kanssa joka ei halua naimiisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä yhtään onnistunutta parisuhdetta, jossa nainen haluaa naimisiin ja mies ei.
Lasten määrä ei liity.
Ennustan, että eroatte muutaman vuoden päästä.
En itsekään jäisi tuollaiseen suhteeseen.
Sinun halusi mennä naimisiin syntyi vasta tämän toisen raskauden myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei
Minulla myös kaksi lasta ja olen naimaton. Aika kuluu ja eniten harmittaa kuinka itsestäni tuntuu etten ole kenellekään kelvannut vaimoksi. Ystävät eroavat, mutta ovat edes jollekin kelvannut. Asia oli minulle tärkeä ja sanoin miehelle että toivoisin olevani naimisissa ennen kun saan lapsia, koska en halua että menisi naimisiin vain lasten takia.
Nyt kun katson vanhoja kuvia huomaan ajattelevani että silloin olisin ollut kaunis morsian. Enään en. Ehkä pääsen joskus naimisiin, joten kun lapsen on isompia toivon löytäväni jonkun kuka haluaa minut. Hän ei halunnut.Muutama ystäväni meni naimisiin kun sanoi miehelle että asia on heille tärkeä. Silloin asiasta tuli miehelle tärkeä.
Olen pahoillani etten voi auttaa, mutta halusin kirjoittaa että meitä muitakin on. Lasten takia pysyn suhteessa ja he olen tästä huolimattaan tehnyt miehen kanssa. Ero olisi itsekästä ja se olisi pitänyt päättää ensin. Sitten kun lapset elävät omaa elämää. Niin sitten on minun vuoroni.
Minulla on ihan sama tilanne. Olen sanonut miehellekin ihan suoraan että minä menen kyllä vielä naimisiin, hän voi olla menemättä. Tuskin ottaa minua tosissaan. No, sitten ottaa kun lähden :)
Vierailija kirjoitti:
Mikä noita miehiä vaivaa? Ymmärrän jos nainen vaatisi spektaakkelimaisia prinsessahäitä mutta jos ei suostu edes juhlattomaan vihkimiseen muka periaatteesta. Haluaako jotenkin lapsista ja avopuolisosta huolimatta antaa ns vapaan miehen vaikutelman vai mistä mahtaa kiikastaa. Jotkut eivät kasva aikuisiksi ikinä.
Miksi naiset perustavat tälläisten miesten kanssa perheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ihmettelen, miksei voisi mennä naimisiin jos se ei kerran muuttaisi mitään ja avioehtokin olisi, eli mies ei erossa menettäisi rahojaan. Minäkin haluaisin naimisiin enkä aio tehdä lapsia ennen avioitumista koska haluan turvallisen ydinperheen ja aviossaolevat vanhemmat lapselleni.
Itseäni alkaisi tuollainen mies epäilyttämään ja miettisin, haluaako hän edes olla kanssani loppuelämäänsä jos ei voi virallisesti sitoutua.
Meillä mies välillä heittää tätä myös ettei halua koskaan naimisiin. Tietää että minä haluan. Ja sen aion tehdä. En aio jäädä kenenkään puolivaimoksi, avokiksi. Se ei ole mun elämääni. Mielummin itsenäisenä täysin yksin sitten. Olen jo päättänyt että jos ei vuoden päästä kun on vuosipäivä, kosintaa kuulu, kosin itse. Ja jos sanoo ei, se on selvä peli sitten. Mielummin vapaus kuin tyytymättömyyden vankila miehen kans joka ei jaa käsityksiäni sitoutumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla mitkä ne periaatteet on joiden takia miehesi ei halua naimisiin.
Onkohan miehesi selvillä siitä että avioparina teillä olisi juridisesti helpompaa, jos toinen teistä kuolee? Esim. se että omistatte asunnon puoliksi ei anna toiselle oikeutta jäädä asumaan yhteiseen kotiin jos toinen kuolee ja olette avoliitossa, avioliitossa leskelle tämä oikeus kuuluu. Eli kuolleen perijät (lapset, tai jos lapsia ei ole niin vaikka kuolleen vanhemmat tai sisarukset) voivat vaatia että saavat perintönsä ja kämppä myydään. Tätä ei voi edes testamentilla estää, jos kyseessä on rintaperilliset.
Vierailija kirjoitti:
Mikä noita miehiä vaivaa? Ymmärrän jos nainen vaatisi spektaakkelimaisia prinsessahäitä mutta jos ei suostu edes juhlattomaan vihkimiseen muka periaatteesta. Haluaako jotenkin lapsista ja avopuolisosta huolimatta antaa ns vapaan miehen vaikutelman vai mistä mahtaa kiikastaa. Jotkut eivät kasva aikuisiksi ikinä.
Hyvä tuo viimeinen lause. Taas naista kuvataan ikään kuin lapsen tasolle typistettynä viattomana uhrina. Nainen tekee ensin lapset ja sitten kiukuttelee kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun ei ole päässyt naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun halusi mennä naimisiin syntyi vasta tämän toisen raskauden myötä?
Sinun halusi kommentoida syntyi ilman postauksen lukemista?
Jos naimisiinmeno on kynnyskysymys, niinkuin näyttää muutamalla olevan, niin eiköhän se olisi ihan etukäteen varmistaa sen toisen suhtautuminen asiaan. Siis ennen kuin edes aloitetaan mitään yhteenmuuttoja saatikka tehdä niitä lapsia?
Kun se naimisiin menemättömyys voikin olla sille toiselle ihan yhtä tärkeä asia kuin teille se naimisiinmeno. Jos te vaaditte, että toinen muuttaa mielensä on sillä toisellakin oikeus vaatia, että te muutatte mielenne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun halusi mennä naimisiin syntyi vasta tämän toisen raskauden myötä?
Sinun halusi kommentoida syntyi ilman postauksen lukemista?
Kommenttini olikin lähinnä ivaa liittyen juurikin tuohon, että asiasta on jo väännetty, mutta silti piti mennä tekemään toinenkin lapsi.
Tosi surullista. Itse menin naimisiin, kun miehelleni se oli niin tärkeää. Olin itse ajatellut ettei se ole mikään välttämättömyys, enkä olisi välttämättä mennyt koskaan naimisiin, ellei mieheni olisi asiasta ja sen tärkeydestä puhunut. On kyllä ihana olla naimisissa nyt.
Parisuhteessa täytyy ajatella toistakin osapuolta enkä ymmärrä miksi mies ei haluaisi tehdä sinua iloiseksi, maistraattiin on helppo kävellä ja kohta olette aviopari. Näytä keskustelu miehellesi ja käykää yhdessä katsomassa sormuksia, mies voi sitten käydä myöhemmin ostamassa sinulle jonkun oman valintansa ja sitten varaatte ajan maistraattiin. Sen jälkeen vaikka syömään ja jotkut kakkukahvit läheisten kesken. Sano että voit järjestää nämä, jos mies hankkii vaikka sormuksen.
Miten parisuhteenne laita noin muuten, sanotteko rakastavanne toisianne, onko läheisyyttä ja seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä noita miehiä vaivaa? Ymmärrän jos nainen vaatisi spektaakkelimaisia prinsessahäitä mutta jos ei suostu edes juhlattomaan vihkimiseen muka periaatteesta. Haluaako jotenkin lapsista ja avopuolisosta huolimatta antaa ns vapaan miehen vaikutelman vai mistä mahtaa kiikastaa. Jotkut eivät kasva aikuisiksi ikinä.
Miksi naiset perustavat tälläisten miesten kanssa perheitä?
Ehkä luullaan, että pystytään jotenkin muuttamaan miestä, vauvakuume iskee eikä mietitä asiaa sen enempää sillä hetkellä tai sitten vahinkoraskaus. Välillä tuntuu, että onnellinen parisuhde on harvinaisuus. En tunne montakaan pariskuntaa jossa molemmat rakastaa ja kunnoittaa toisiaan. Somessa esitetään umpirakastunutta mutta tosiasiassa odotetaan, että lapset vähän kasvaa ja sanotaan haista la vista. Miehet yleensä siinä vaiheessa vasta kun seuraava partneri on tiedossa ettei tarvitse olla yksin missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos naimisiinmeno on kynnyskysymys, niinkuin näyttää muutamalla olevan, niin eiköhän se olisi ihan etukäteen varmistaa sen toisen suhtautuminen asiaan. Siis ennen kuin edes aloitetaan mitään yhteenmuuttoja saatikka tehdä niitä lapsia?
Kun se naimisiin menemättömyys voikin olla sille toiselle ihan yhtä tärkeä asia kuin teille se naimisiinmeno. Jos te vaaditte, että toinen muuttaa mielensä on sillä toisellakin oikeus vaatia, että te muutatte mielenne
No näinhän juuri pitäisikin toimia ja ap oli yrittänyt asiasta puhua jo ennen esikoisen syntymää.
Mitä hemmetin tekemistä lapsen kunnioittamisen kanssa vanhempien avioliitolla on?