Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja haluaisin naimisiin, mies ei halua
13.06.2019 |
Ja kyseessä on vielä toinen lapsemme. Tuntuu jotenkin äärettömän epäkunnioittavalta lasta kohtaan, että vanhemmat eivät ole naimisissa. Lisäksi tuntuu, että mies on epäkunnioittava minua kohtaan, koska on valmis hankkimaan lapsia ja asuntolainan kanssani, mutta ei menemään naimisiin.
Olen ehdottanut avioehtoa (joka ei muuttaisi mitään, koska omaisuus on jo puoliksi), ja sanonut että saa itse valita, onko isot vai pienet häät tai ei juhlia ollenkaan. Ei silti kuulemma halua naimisiin periaatteen vuoksi. Minun tekisi mieli lähinnä dumpata ukko jorpakkoon periaatteen vuoksi, vaikka rakastan miestä kovasti. Asiasta väännettiin jo esikoisen odotusaikana, mutta kärsin silloin niin pahasta synnytyspelosta, että olin varma kuolevani, eikä asiasta puhuttu sitten niin paljoa.
Suhteessa ei ole mitään muita ongelmia mutta tästä ei vain päästä yksimielisyyteen. Minun mielestäni olisi ihanaa, että elämänkumppani tuntisi minua kohtaan niin syvästi, että haluaisi kanssani naimisiin, eikä se leskeneläkekään pahimman sattuessa mikään huono juttu olisi, jos se nyt säilyy. Miehen mielestä se ei muuttaisi mitään, mutta jos se ei muuttaisi, miksi ei voida mennä naimisiin? Miten päästä mielipahasta yli? Tuntuu tosi alentavalta.
Kommentit (65)
Yksi tuttuni oli avoliitossa vuosia ja lapsia useampia. Mies ei halunnut naimisiin.
Sitten mies löysi toisen, jätti ja lähti. Uusi kumppani kelpasikin heti vaimoksi, vaikkei heillä lapsiakaan.
Minusta tuo oli/on loukkaavaa lastensa äitiä ja lapsia kohtaan kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on, että miehet joille kelpaa lasten teko, nainen keittiöön ja sohvalle kylkiäiseksi kaljapulloja avaamaan, mutta EI VAIMOKSI, haluavat tuntea olevansa vapaita eli EIVÄT HALUA SITOUTUA.
Vaikka siitä avioliitosta pääsee eroon allekirjoituksella ja puolen vuoden päästä... avoliitosta pääsee pierasemalla ovella heipat!!!
Miksi itkette tuollaisten miesten perään? Minä kosin vastasyntyneen lapseni isää ja hän vastasi myöntävästi. Kun hän esitti asian vanhemmilleen, jotka olivat asiasta eri mieltä, ja alkoi puolustella vanhempiensa mielipiteitä, minä revin avioliitonesteettömyystodistuksen ja pistin miehen mäelle. Kiitos, mutta ei kiitos. Enkä ole hetkeäkään katunut!
Minä ajattelen niin, että en ole mikään vaihtoehto. Enkä aio koskaan olla toiseksi paraskaan. Ja jos en kelpaa puolisoksi appivanhempien silmäterälle, saavat etsiä uuden miniän. Good Luck!
Ei sillä avioliitolla ole mitään merkitystä. Nykylaissa pitkään jatkunut avoliitto rinnastetaan avioliittoon erotessa. Kummallakin on oikeus myös avoliitossa ottaa toisen sukunimi jos haluaa.
Pariskunta oli elellyt kymmeniä vuosia avoparina.
Yhtenä iltana mies tokaisi avovaimolleen:
- kuulepas, minä oon tässä miettinyt ettei ole välttämättä meillä molemmilla enää paljon elinvuosia jäljellä.
- niinpä, tokaisi eukko. Ei sitä ikinä tiedä kumpi lähtee ensin.
- Niin että mitäs sanot jos mentäisiin naimisiin?
Eukko nauroi makeasti ja vastasi:
- Kuka hullu meitä nyt enää huolis!?
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttuni oli avoliitossa vuosia ja lapsia useampia. Mies ei halunnut naimisiin.
Sitten mies löysi toisen, jätti ja lähti. Uusi kumppani kelpasikin heti vaimoksi, vaikkei heillä lapsiakaan.
Minusta tuo oli/on loukkaavaa lastensa äitiä ja lapsia kohtaan kaikin puolin.
Niin. Eiköhän tuossa ole selvä miksi ei halunnut naimisiin. Tiesi ettei lasten äiti ole se hänen elämänsä nainen. Olisiko pitänyt jättää menemättä naimisiin "kunnioituksesta" entistä puolisoa kohtaan??? Eikö riitä että kunnioitti lastensa äitiä niin ettei mennyt valheellisesti hänen kanssaan naimisiin?
Koettakaa jo tajuta ettei se lasten pukkaaminen miehelle tee teistä miehen elämän rakkautta jos ette sitä muuten ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP,
ite oon mies jonka mielestä avioliitto on juridisista eduista huolimatta täysin turhaa, ja mun mielestä eleenä tosi epäromanttinen, sekä kaiken kaikkiaan aika pinnallinen perinne. En jaksa lähteä selittämään miksi, koska siitä tuskin on hyötyä. :D
Itse voisin kuitenkin mennä naista miellyttääkseni naimisiin, kuten varmaan tuunki menemään, mutta mä haluan asialle ihan helvetin hyvät perustelut, jotka eivät ole mun aivoissa täysin merkityksettömiä. Jos mulle kerrotaan juridisista eduista ja sanotaan että "mä haluan" tai että "muutkin menee" ja että "perinne", niin ei mua hirveesti kiinnosta kuunnella. Juridisia etuja saa monista muistakin asioista, mitä tässä ei ole mainittu, aina haluaa joku jotain ja joku jotain toista. Sun pitää olla valmis perustelemaan avioliiton merkitys sulle yhtä vahvasti kuin joku meistä idiootti-miehistä selostaa Selänteen saavutuksia baaritiskillä. Se että nainen sanoisi mulle että "on aina pikkutytöstä lähtien halunnut naimisiin" ei riitä, mäkin oon halunnut helkkarin montaa asiaa pikkupojasta lähtien.
Oon myös helvetin jääräpäinen, jos oikeesti ei oo jotain järkevää syytä tai herää joku sympatian tunto halua kohtaan mennä naimisiin, se ei tuu onnistuun, enkä missään tapauksessa tuu vastaamaan lapsellisiin uhkauksiin erosta enkä kiristykseen ilman selkeitä hyviä perusteluja. Näkisin että pelikortit on täysin sun kädessä, sun täytyy repiä jostain ne yks tai kaks ajatusta avioliitosta, joita sun mies ei oo vielä ajatellut, löytää itsestäs joku isompi tunnemerkitys kuin pintapuolinen "lapsesta asti halunnu" tai "kaikki niin tekee" -selitys.
Mä suna lähtisin kartoittamaan mikä on sun miehelle tärkeää, millä ei oo sulle merkitystä. Lapset ja teidän suhde ei tuu kyseeseen, koska niillä on molemmille merkitystä. Etsi se juttu millä on vain miehellesi merkitystä, sellainen juttu joka ei oo mitenkään maailman pyörimisen kannalta tärkee mut hänen mielestään on, ja tee rauhallisesti selväksi että sinulle avioliitto on sitä. Älä ala penäämään häntä naimisiin, esitä asiasi iloisesti ja yritä saada hänet oikeasti ymmärtämään miten iso asia avioliitto sulle olisi, ja miten onnellinen olisit jos miehesi voisi luistaa periaatteistaan vuoksesi, äläkä ainakaan tee asiasta IKINÄ riitaa tai ala väittelemään tai korota ääntäsi, koska silloin uskottavuutesi pointin selväksi teossa kärsii. :)
AP,
onko lapsillasi miehesi sukunimi? Vaihda se omaasi ja perustele sillä, että halusit naimisiin ja että kaikilla olisi sama sukunimi.
Tuossa tilanteessa eroaisin. Hyvin epäkunnioittavaa mieheltä viitata kintaalla sinun toiveilelsi, vaikka olet hänen lapsensa synnyttänyt. Eipä se naimisiinmeno olisi häneltä mitenkään pois, sillä avioehdonkin voi tehdä ja maistraatissa voi mennä naimisiin ihan vain kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että nainen haluaa naimisiin, kun perheessä on yhteisiä lapsia.
Itse olen naimisissa saman miehen kanssa, jonka kanssa lapset on tehty.
Jos jostain syystä jäisin sinkuksi, en kyllä menisi enää naimisiin kenenkään kanssa.
Minulle oli tärkeää, että kaikki perheessä on samannimisiä.
Monet sanovat, että parisuhde rapistuu (=seksi loppuu hääkakkuun), koska suhde on saatu
vakiintumaan. Itse en usko tuohon ollenkaan, se on kahden henkilön välinen kemia,
mikä pitää yhdessä, ei sormukset eikä maistraatissa käynti.
Vierailija kirjoitti:
AP,
onko lapsillasi miehesi sukunimi? Vaihda se omaasi ja perustele sillä, että halusit naimisiin ja että kaikilla olisi sama sukunimi.
Tuossa tilanteessa eroaisin. Hyvin epäkunnioittavaa mieheltä viitata kintaalla sinun toiveilelsi, vaikka olet hänen lapsensa synnyttänyt. Eipä se naimisiinmeno olisi häneltä mitenkään pois, sillä avioehdonkin voi tehdä ja maistraatissa voi mennä naimisiin ihan vain kahdestaan.
Miksi alapeukut? Ja keneltä, laiskoilta luuserimiehiltä, jotka haluavat vain rusinat pullasta?
Äidin päätöshän se on aluksi, kumpi sukunimi lapselle annetaan. Jos on annettu miehen sukunimi, niin saako äiti vaihtaa sen vai tarvitaanko molempien suostumus? Sitten toiselle lapselle tietenkin myös äidin sukunimi. Uusperhe on helpompi perustaa sitten jonkun mukavan ja naimisiin haluavan miehen kanssa, kun lapsilla ei ole eksien nimiä. :)
-Sama
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus edellisen:
oli tarkoitus pyyhkiä tuo "AP" pois, mutta se menikin huomaamattani kirjoituksen loppuun. En siis ole ap. Aluksi olin kirjoittamassa AP:lle, mutta muutin kirjoitusta. Harmi, kun täällä ei voi muokata viestejä...
Nyt menee varmaan kiihkomammoilla pasmat sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehesi ei halua sitoutua sinuun kunnolla. Nyt kun ette ole naimisissa (tai edes avoliitossa), mies on vapaa lähtemään koska vain ja jättämään sinut ja lapset pois elämästään. Olet antanut miehelle rusinat pullasta ilman mitään velvollisuuksia.
Höpöhöpö. Avioliitosta pääsee pois kun allekirjoittaa yhden paperin ja puolen vuoden päästä toisen.
Tiedän, mutta pelkästä seurustelusuhteesta pääsee pois vain kävelemällä ovesta ulos, ei tarvitse edes allekirjoittaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hinku sinulla on mennä naimisiin? Ei se muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä avioliitolla ole mitään merkitystä. Nykylaissa pitkään jatkunut avoliitto rinnastetaan avioliittoon erotessa. Kummallakin on oikeus myös avoliitossa ottaa toisen sukunimi jos haluaa.
Ei muuten todellakaan rinnasteta! Vaikka avoliitto olisi jatkunut kuinka kauan, avopuolisolla ei ole mitään niitä oikeuksia mitä aviopuolisolla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapselle on jo vaihdettu miehen sukunimi, myöhäistä on.
Lapsen sukunimen voi muuttaa vielä: https://www.minilex.fi/a/sukunimen-vaihto-alaikäisenä
Yksinhuoltaja voi muuttaa lapsen sukunimen ilman toisen vanhemman suostumusta. Jos on yhteishuoltajuus, niin tarvitaan molempien suostumus. 12-v täyttänyt lapsi päättää itse.
Kannattaa laittaa lapselle oma (äidin) sukunimi, jos mies ei halua naimisiin. Turha "antaa" lasta sellaisen miehen nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehesi ei halua sitoutua sinuun kunnolla. Nyt kun ette ole naimisissa (tai edes avoliitossa), mies on vapaa lähtemään koska vain ja jättämään sinut ja lapset pois elämästään. Olet antanut miehelle rusinat pullasta ilman mitään velvollisuuksia.
Höpöhöpö. Avioliitosta pääsee pois kun allekirjoittaa yhden paperin ja puolen vuoden päästä toisen.
Tiedän, mutta pelkästä seurustelusuhteesta pääsee pois vain kävelemällä ovesta ulos, ei tarvitse edes allekirjoittaa yhtään mitään.
Niin. Kyllähän se allekirjoittaminen on kovin vaivalloista ja ehkäisee suhteesta lähtemistä ;)
Vakavasti ottaen, en itse näe eroa avosuhteesta ja avioliitosta eroamisessa.
naimisiin menno on rahan hukkaamistä ja vankila miehelle
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmetin tekemistä lapsen kunnioittamisen kanssa vanhempien avioliitolla on?
Kyllä avioliitolla on ihan juridinen turva, jos lapsia. Tai jommalle kummalle sattuu tapaturma tai onnettomuus.
Erityisesti silloin, jos toinen kuolee ja lapset ovat vielä alaikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmetin tekemistä lapsen kunnioittamisen kanssa vanhempien avioliitolla on?
Kyllä avioliitolla on ihan juridinen turva, jos lapsia. Tai jommalle kummalle sattuu tapaturma tai onnettomuus.
Erityisesti silloin, jos toinen kuolee ja lapset ovat vielä alaikäisiä.
Miten avioliitto auttaa lapsia jos toinen vanhempi joutuu onnettomuuteen tai kuolee?
Höpöhöpö. Avioliitosta pääsee pois kun allekirjoittaa yhden paperin ja puolen vuoden päästä toisen.