Onko normaalia, että 75 vuotias äitini kyselee ihmissuhdeasioistani?

Olet vissiin sit ainoa lapsi :)

Ei kai se äiti lakkaa koskaan murehtimasta lapsiaan, olivat minkä ikäisiä hyvänsä. Mitä se nyt haittaa vaikka kerrot hänelle, hänen elämänsä on yksinäistä ja tylsää, ja tottakai hän haluaa pysyä kärryillä ainoan perheenjäsenensä ja ainoan tyttärensä elämässä.

Minusta normaalia näin päin mutta kun oma äitini tilittää minulle avioliittonsa ongelmia ja menneisyydessä kokemiaan vääryyksiä.... Olen yrittänyt nätisti puhua ammattiauttajasta mutta ei tule kuuloonkaan.

Ilmeisesti välinne ovat etäiset?

Kyllä minä juttelen äidilleni (nyt vasta 60+) mitä teen, kenen kanssa, kerron ystävistä ja tuttavista, ketä ovat, mitä tekevät. Ihan normaalia ihmisten välistä kommunikointia.

Onko äidilläsi sitten loukkaavia kommentteja, ei ymmärrä elämääsi, tai kyselee liikaa, jos asioista kerrot?

Minä kyllä kerron noista asioista, mutta ihan saman verran kun monille muillekin ihmisille, työkavereille, harrastuskavereille tms. En kerro todella yksityisiä asioitani hänelle ja minusta on kiva, että hänkään ei minulle.

Miksi et voisi jutella äidillesi ihmissuhdeasioista? Edes vähän taustatietoja millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä? Eikä siksi, että olisit tilivelvollinen vaan koska äidin kanssa on mukava jakaa asioita. Sellainen fiilis, että vähän kärjistynyt tilanne teillä. Mielestäni vika kummassakin. Äiti ei saisi vaatia kertomaan, mutta myös totaalinen sulkeutuminen sinun puolelta on omituista..

Äitini on lähemmäs 90 ja vielä jutellaan puhelimessa ihmissuhdeasioita. Soitellaan jopa aika usein ja monesti olen nauranutkin äidille, että hän on kyllä minun paras kaveri, kun kellekkään muulle ei tule soiteltua niin usein ja kerrottua kaikkea, mitä sattuu omassa elämässä. 

Kun tuollainen tilanne tulee vastaan, pystytkö ohjaamaan keskustelua muihin asioihin? Miten äitisi reagoi, jos kysyt esimerkiksi hänen kuulumisiaan, menojaan, tai mitä hän on tehnyt omien ystäviensä kanssa? Entä miten itse vastaat hänen kyselyihinsä?

Ehkä äitisi ajattelee kysymystulvaa huolenpidon ja välittämisen muotona. Kyseessä voi olla myös sukupolvikysymys: lähipiirissäni on samanikäinen lapsi-vanhempi-kaksikko kuin sinä ja äitisi, ja heillä on vähän samanlainen dynamiikka. Äiti kyselee pojaltaan koko ajan tämän menemisiä ja tekemisiä, joskus jopa myös pojan perheenjäseniltä yksityiskohtaisia selontekoja tämän tekemisistä. (Heidän välillään onkin toisaalta minun nähdäkseni vähän epäterve riippuvaisuussuhde.) 

Minusta on periaatteessa normaalia, että äiti haluaa tietää lapsensa asioista ja siitä, millaisia ihmisiä tällä on elämässään. On esimerkiksi minusta normaalia haluta tietää, kenen kanssa lähdet ulkomaanreissulle. Epänormaaliuden tai ainakin kiusallisen käytöksen puolelle mennään kuitenkin silloin, kun mukaan tulee tunteilla manipulointi, esimerkiksi tuo kommentti siitä, miten pilaat hänen joulunsa.  

Oma äitini kyselee todella harvoin minulta mitään ihmissuhdeasioita. Kerron hänelle yleensä itse, jos on jotain kerrottavaa. Kokisin itsekin jatkuvan "kuulustelun" siitä, kenen kanssa liikun, jossain määrin ahdistavana, ja kyseenalaistaisin kyllä itsekin sen, että kuuluuko se normaaliin vanhempi-aikuinen lapsi -suhteeseen. Vaikeaa sanoa siis tyhjentävästi juuta tai jaata. 

No ei tuo nyt ole normaalia, vaikka olisit 30 ja äitisi 60. Ehkä jonkun 19-vuotiaan kohdalla ymmärrettävää..

Olen itse 35 ja en edes muista aikaa jolloin äitini olisi udellut tuollaisia, vaikka olemme läheisiä ja kohtelemme toisiamme läheisesti. Puhumattakaan, että kokisi asiakseen huolehtia minun ulkomailla pärjäämisestä.

Kyllä henkisesti terveeseen vanhemmuuteen kuuluu aina myös lapsen aikuistuminen ja uudenlaisen suhteen luonti siihen aikuiseen lapseen. Se on vaikea sanoa, miksi äitisi ei halua sinua nähdä aikuisena. Ehkä kokee itsensä tarpeettomaksi tai merkityksettömäksi kun huollettavaa ei ole? Pelkää vanhentumista?

Älä kuitenkaan hetkeäkään selitä itsellesi, että se on vain rakkautta. Ei ole. Aito rakkaus ei ahdista eikä kahlitse. Aito rakkaus ymmärtää, että jokainen päättää omasta yksilöllisestä elämästään itse ja elää sitä ilman tilivelvollisuutta muille. Tuo on joko kontrollointia tai sitten riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi jutella äidillesi ihmissuhdeasioista? Edes vähän taustatietoja millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä? Eikä siksi, että olisit tilivelvollinen vaan koska äidin kanssa on mukava jakaa asioita. Sellainen fiilis, että vähän kärjistynyt tilanne teillä. Mielestäni vika kummassakin. Äiti ei saisi vaatia kertomaan, mutta myös totaalinen sulkeutuminen sinun puolelta on omituista..

Ei kai sellaisen ihmisen kanssa ole mukavaa jakaa asioita, joka utelee ja kohtelee kuin lasta. Kyllä tuossa on monen vuosikymmenen ongelmat, jos äiti on aikuisen lapsen ulkomaan matkaakin yrittänyt estää.

En itseasiassa ole ainut lapsi, vaan minulla on veli. Jotenkin vaan äitini on kiinnostunut vain minun menemisistäni ja tekemisistä. Veljeni liihottaa missä milloin ulkomailla ja ihan yksinkin, mutta ei se häntä tunnu häiritsevän. Ja tosiaan, kokemuksista oppineena tiedän, että mitä enemmän äitini tietää, sitä enemmän hän utelee.

Itse en utele äitini menemisiä tai tekemisiä kieltele, mutta tiedän että hänellä ei ole ystäviä, vaan pelkästään isäni kanssa liikkuu. Minun puolestani voivat mennä vaikka Espanjaan vuodeksi, ja ei sitä tarvitse minulle selvittää. Itse tosiaan tunnen tilanteen epänormaalina, että ikäiseni pitäisi selvittää kaveripiiriä tai miesystävää. Kukin kokee toki eri tavalla nämä.

Ap.

Luonnollista että aikuisen lapsen asiat kiinnostaa.