Olen epäonnistunut äitinä ja elämässä ylipäätään.

Ap, voimia sinulle, ehkä Elämä yllättää vielä positiivisesti👍

Tuosta ei pääse kuin ylöspäin.

Jotain hyvää sentään! Tsemppiä!

Sinccis

Tärkeintä on, että lapsi antaa sinulle anteeksi, eikä jää syyttelemään sinua, jos elämän eväät olivatkin köyhät. Ja että lapsi oppii, että missä alkaa hänen vastuunsa asioistaan, olivatpa vanhemmat millaisia tahansa. Jos lapsesi rakastaa sinua aikuisena, ja osaa etsiä tarvittaessa apua itselleen ja on reilu ihminen, et ole niin täysin huono äiti ollut.

Lapsi ei puhu enää mitään. Istuu huoneessaan vaan. Ei edes syö muun perheen kanssa.

Olen niin väsynyt tähän elämään. Jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mistä aloittaa.

Aina tapahtuu jotain negatiivista ja aina mulla huono tuuri kaikessa.

Vaihdoin töissä mielenkiintoisempaan tehtävään, siitä vuosi niin koko osasto myytiin toiseen yritykseen. No, työpaikka säily kunnes siitä vajaa vuosi niin sain kenkää yt:ssä. Irtisanomisajan lopulla sain vastaavaa duunia samasta yrityksestä mutta huomattavasti huonommalla palkalla ja eduilla. Nyt en opi millään sitä työtä ja kukaan ei ehdi opettaa. Joka aamu oksettaa ja ahdistaa lähteä töihin, pelottaa.

Lisäks en viihdy tuossa firmassa ja mun selän takana puhutaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei puhu enää mitään. Istuu huoneessaan vaan. Ei edes syö muun perheen kanssa.

Olen niin väsynyt tähän elämään. Jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mistä aloittaa.

Aina tapahtuu jotain negatiivista ja aina mulla huono tuuri kaikessa.

Vaihdoin töissä mielenkiintoisempaan tehtävään, siitä vuosi niin koko osasto myytiin toiseen yritykseen. No, työpaikka säily kunnes siitä vajaa vuosi niin sain kenkää yt:ssä. Irtisanomisajan lopulla sain vastaavaa duunia samasta yrityksestä mutta huomattavasti huonommalla palkalla ja eduilla. Nyt en opi millään sitä työtä ja kukaan ei ehdi opettaa. Joka aamu oksettaa ja ahdistaa lähteä töihin, pelottaa.

Lisäks en viihdy tuossa firmassa ja mun selän takana puhutaan.

Ap

Voi kurja, minkä ikäinen lapsi? Muu perhe, mies ja sinä?

Ap, olisko työterveydestä apua saatavilla?

Vähänkö minustakin tuntuu samalta. On kamalaa olla lapsista niin huolissaan, että jo se oikeastaan huonotaa itseä äitinä isolta osin. En tajua, miten jotkut eivät ole huolissaan mistään, kuvittelevat vain olevansa niin hyviä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei puhu enää mitään. Istuu huoneessaan vaan. Ei edes syö muun perheen kanssa.

Olen niin väsynyt tähän elämään. Jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mistä aloittaa.

Aina tapahtuu jotain negatiivista ja aina mulla huono tuuri kaikessa.

Vaihdoin töissä mielenkiintoisempaan tehtävään, siitä vuosi niin koko osasto myytiin toiseen yritykseen. No, työpaikka säily kunnes siitä vajaa vuosi niin sain kenkää yt:ssä. Irtisanomisajan lopulla sain vastaavaa duunia samasta yrityksestä mutta huomattavasti huonommalla palkalla ja eduilla. Nyt en opi millään sitä työtä ja kukaan ei ehdi opettaa. Joka aamu oksettaa ja ahdistaa lähteä töihin, pelottaa.

Lisäks en viihdy tuossa firmassa ja mun selän takana puhutaan.

Ap

Voi kurja, minkä ikäinen lapsi? Muu perhe, mies ja sinä?

Lapsi 15v. Perheeseen kuuluu lapsen lisäksi minä ja mies.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, olisko työterveydestä apua saatavilla?

Kävin ja sain lähetteen työterveyspsykologille jossa kävin 5 kertaa. Ei apua ollut siitä.

Lapsen takia pitää yrittää. Koittakaa keksiä jotakin mukavaa yhdessä ja houkuttele lapsi syömään kanssanne oikeaa ruokaa, on vielä kasvuikäinen teini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei puhu enää mitään. Istuu huoneessaan vaan. Ei edes syö muun perheen kanssa.

Olen niin väsynyt tähän elämään. Jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mistä aloittaa.

Aina tapahtuu jotain negatiivista ja aina mulla huono tuuri kaikessa.

Vaihdoin töissä mielenkiintoisempaan tehtävään, siitä vuosi niin koko osasto myytiin toiseen yritykseen. No, työpaikka säily kunnes siitä vajaa vuosi niin sain kenkää yt:ssä. Irtisanomisajan lopulla sain vastaavaa duunia samasta yrityksestä mutta huomattavasti huonommalla palkalla ja eduilla. Nyt en opi millään sitä työtä ja kukaan ei ehdi opettaa. Joka aamu oksettaa ja ahdistaa lähteä töihin, pelottaa.

Lisäks en viihdy tuossa firmassa ja mun selän takana puhutaan.

Ap

Voi kurja, minkä ikäinen lapsi? Muu perhe, mies ja sinä?

Lapsi 15v. Perheeseen kuuluu lapsen lisäksi minä ja mies.

Ap

Mäkin olin tuollainen siinä iässä. Voisiko lapsellasi olla aspergerpiirteitä? Tai vain introvertti? Sinänsä teinille tuo nyt varmaan on ihan normaalia?

Lapsi ei lähde mihinkään vaikka kuinka yrittäis. Syö kyllä ruokaa mut hakee sen keittiöstä ja menee huoneeseensa.

Diagnooseja lapsella on add ja lukihäiriö.

En vaan jaksa enää edes yrittää kun se ei johda mihinkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei puhu enää mitään. Istuu huoneessaan vaan. Ei edes syö muun perheen kanssa.

Olen niin väsynyt tähän elämään. Jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mistä aloittaa.

Aina tapahtuu jotain negatiivista ja aina mulla huono tuuri kaikessa.

Vaihdoin töissä mielenkiintoisempaan tehtävään, siitä vuosi niin koko osasto myytiin toiseen yritykseen. No, työpaikka säily kunnes siitä vajaa vuosi niin sain kenkää yt:ssä. Irtisanomisajan lopulla sain vastaavaa duunia samasta yrityksestä mutta huomattavasti huonommalla palkalla ja eduilla. Nyt en opi millään sitä työtä ja kukaan ei ehdi opettaa. Joka aamu oksettaa ja ahdistaa lähteä töihin, pelottaa.

Lisäks en viihdy tuossa firmassa ja mun selän takana puhutaan.

Ap

Voi kurja, minkä ikäinen lapsi? Muu perhe, mies ja sinä?

Lapsi 15v. Perheeseen kuuluu lapsen lisäksi minä ja mies.

Ap

Mäkin olin tuollainen siinä iässä. Voisiko lapsellasi olla aspergerpiirteitä? Tai vain introvertti? Sinänsä teinille tuo nyt varmaan on ihan normaalia?

No mikä sulla oli ?

Sinccis