Lue keskustelun säännöt.
Mua todella ahdistaa ystävän uusi seurustelusuhde
09.06.2019 |
Pitkään sinkkuna ollut ystävä on alkanut seurustella miehen kanssa, joka ulkonäöllisesti ja luoteeltaan olisi kaikin tavoin minun unelmamieheni. Noita ulkonäköjuttuja ja luonteenpiirteitä en tässä ala enemmän avaamaan, ettei olisi tunnistettavissa. Mutta mun tekee niin pahaa kuunnella ystävän ihastunutta/rakastunutta puhetta miehestä ja heidän tekemistään asioista. Muutaman kerran olen joutunut olemaan paikalla niin, että ystävä ja tämä mies ovat mukana, ja mua fyysisesti sattuu olla heidän kanssaan samassa huoneessa.
Pahinta tässä on sen, että ollaan jo lähemmäs nelikymppisiä eikä mitään teinejä. Musta tuntuu, että juuri tuollaista miestä olen toivonut löytäväni viimeisen 15 vuoden ajan, ja siinä hän nyt on, viimeistä piirtoa myöten täydellisenä, mutta ystäväni miesystävänä. Mulla ei ole minkäänlaista aikomusta alkaa rikkoa heidän suhdetta tai yrittää vikitellä miestä itselleni. Mutta en millään tavalla voi myöskään olla onnellinen ystäväni puolesta. Muutaman kerran olen huomannut sanovani ystävälleni aika kärkkäitä ja piikikkäitä kommentteja hänen uudesta suhteestaan. Pelkään, että kohta ystäväkin huomaa, että kommenttini ja käytökseni ei ole ihan normaaleja. Aina aiemmin olen ollut häntä kohtaan tosi kannustava ja rohkaiseva miesten suhteen, nyt taas en millään tavalla pysty siihen.
En kehtaa edes kertoa tästä kenellekään, nolottaa, hävettää ja harmittaa. Pyydän, älkää tuomitko mua tästä aloituksesta, mutta jos jollain olisi vertaistukea, kannustusta yms. niin olisin kiitollinen.
Kommentit (41)
Itsellä hieman samankaltainen kokemus. Eräs ystäväni alkoi seurustella miehen kanssa josta minä olin kiinnostunut. Molemmat siis tunsimme miehen yhteisestä ystäväpiiristä. Aina kun vietimme iltaa porukalla minulla ja tällä miehellä oli ilmassa flirttiä ja silmäpeliä. En vain tehnyt aloitetta ja annoin sen pysyä flirttiä, koska olin hetki aiemmin eronnut edellisestä suhteesta. Ystäväni oli kyllä varmasti huomannut kiinnostukseni miestä kohtaan. Mies oli ja on oikea unelmien prinssi.
Ei mennyt kauaan, kun luin facesta päivityksen, että tämä ystäväni ja mies ovat alkaneet seurustella. Se kyllä kirpaisi. Noh itse en tehnyt aloitetta tai antanut homman edetä, joten kai nopeat syövät hitaat. Edelleen harmittaa se, että annoin tilaisuuteni mennä hukkaan ja olen hieman katkera ystävälleni että vei miehen nenäni edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on suurimmaks osaks tätä naisten outoja kisaamisia. Ette varmaankaan edes kiinnostuisi miehestä ellei hän olisi ystävänne kanssa. Joku laumaeläin-juttu!
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Et voi tunteillesi mitään, ja niitä ei ole siten oikeastaan järkeä hävetäkään. Vastuullesi jää kuitenkin vahvemman filtterin kehittäminen, jottet jatkossa ulkoistaisi katkeruuttasi ystävällesi. Ja jos et pysty käyttäytymään aikuismaisesti tai normaalisti ystävääsi kohtaan, sinun kannattaa ehkä ottaa etäisyyttä kunnes olet käsitellyt asian mielessäsi sellaiselle mallille, että pystyt olemaan esittämättä niitä "piikikkäitä" kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Tää on suurimmaks osaks tätä naisten outoja kisaamisia. Ette varmaankaan edes kiinnostuisi miehestä ellei hän olisi ystävänne kanssa. Joku laumaeläin-juttu!
Ei ole kyseessä mikään kisaamisjuttu, sillä kenenkään muun kaverin miehen kanssa ei ole tullut tällaista oloa. Ja kun tuo ystävän mies vaan oikeasti olisi kaikin tavoin mun tyylinen, juuri sellainen mitä olen aina toivonut. Pelkään, että pidemmän päälle menetän myös tuon ystävän, sillä on niin vaikea olla hänen ja etenkin heidän molempien seurassa. Ihan kamalaa, mutta jollain tasolla toivon, että heille tulisi ero.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi tunteillesi mitään, ja niitä ei ole siten oikeastaan järkeä hävetäkään. Vastuullesi jää kuitenkin vahvemman filtterin kehittäminen, jottet jatkossa ulkoistaisi katkeruuttasi ystävällesi. Ja jos et pysty käyttäytymään aikuismaisesti tai normaalisti ystävääsi kohtaan, sinun kannattaa ehkä ottaa etäisyyttä kunnes olet käsitellyt asian mielessäsi sellaiselle mallille, että pystyt olemaan esittämättä niitä "piikikkäitä" kommentteja.
Etäisyyttä on pakko ottaa, mikä on sinänsä harmi koska mulla ei ole kovin paljoa ystäviä. Toisaalta pelkään, että menetän tämän ystävän joka tapauksessa, mikäli hän jatkaa suhdetta tuon "elämäni miehen" kanssa. Mun on yksinkertaisesti liian vaikea kuunnella hänen parisuhdehehkutustaan.
ap
Aikuinen ihminen sivuuttaa tuollaiset lapselliset kateuskiukut ja on ihan normaalisti tekemisissä sen ystävän kanssa. Se, että ystäväsi mies olisi muka elämäsi mies, on vain oman kateellisen mielesi luoma harha. Sillä jos mies oikeasti olisi sinun elämäsi mies, hän olisi kiinnostunut sinusta eikä ystävästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt sitten vain käyttäydyt kuin hyvän ystävän kuuluu, ja nielet nuo kärkkäät ja negatiiviset kommenttisi.
Tässä se ystävyys punnitaan, onko sitä? Todellista sellaista?
Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän?
Tai tässä tapauksessa ennemminkin, oletko sinä todellinen ystävä tuolle ystävällesi, kun et kykene olemaan onnellinen hänen puolestaan tai edes piilottamaan kateuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kaksi kertaa käynyt niin, että olen erehtynyt esittelemään uuden poikaystävän kaverille. No nämä naiset, yhtäkkiä kiinnostuivat näistä miehistä vasta kun miehet olivat minun kanssani, vaikkei edes olleet heidän tyyppiään. Mutta piti vain saada kiusata.
Outoa se, että he itse ovat koulutettuja ja nättejä, minä arkinen hissukka. Ilmeisesti sekin voi aiheuttaa kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen sivuuttaa tuollaiset lapselliset kateuskiukut ja on ihan normaalisti tekemisissä sen ystävän kanssa. Se, että ystäväsi mies olisi muka elämäsi mies, on vain oman kateellisen mielesi luoma harha. Sillä jos mies oikeasti olisi sinun elämäsi mies, hän olisi kiinnostunut sinusta eikä ystävästäsi.
Eikö aikuisella saa olla yhtä lailla tunteita? Toki ymmärrän, ettei minulla ja tuolla miehellä ollut teoreettistakaan mahdollisuutta tavata, sillä ystäväni tapasi hänet Suomen ulkopuolella. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että tuo ystävä joka omien sanojensa mukaan ei etsinyt parisuhdetta eikä aiemmin muka sellaista edes halunnut, on nyt onnistunut löytämään sellaisen miehen, jota minä olen yrittänyt löytää viimeiset 15 vuotta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellinen ystävyys on harvinaista.
Mistä löysi sen? Liikuitko itse samoissa paikoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vauvakuumetta? Jos vaihdevuodet lähestyy yms ehkä sulla vaan on kiire saada joku? Tsemppiä.
Ap, anteeksi nyt vaan ,mutta olet lapsellinen, itsekäs ja typerä. Etkä ansaitse ystävyyttä.
Ja voisitkohan olla viel itsekkäämpi.
Yleensä en kirjoita näin.
En tiedä, millaisia kommentteja odotat. Tekstistäsi tuli vaikutelma, ettet koe tekeväsi mitään väärää. Juu, inhimillisiä tunteita tietysti tuollaiset negatiivisetkin ajatukset, mutta sinun pitää kyllä käsittää, että teet ja ajattelet nyt väärin ja sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käsitellä asia itseksesi. Ystäväsi ei ole mitenkään syyllinen tilanteeseen ja sinun pitää olla onnellinen hänen puolestaan.
Itse olen ollut parikin kertaa tuollaisessa tilanteessa, mutta kun en ole itse lähtenyt ruokkimaan sitä omaa ihastusta haaveilemalla tästä miehestä, kyllä ne tunteet ovat menneet nopeasti ohi ja olen vain ollut aidosti onnellinen, että ystäväni sai hyvän miehen. Jälkeen päin olen sitten joskus miettinyt, että todellakaan yksikään mies ei ole sen arvoinen, että ystävyyteni katkaisisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen sivuuttaa tuollaiset lapselliset kateuskiukut ja on ihan normaalisti tekemisissä sen ystävän kanssa. Se, että ystäväsi mies olisi muka elämäsi mies, on vain oman kateellisen mielesi luoma harha. Sillä jos mies oikeasti olisi sinun elämäsi mies, hän olisi kiinnostunut sinusta eikä ystävästäsi.
Eikö aikuisella saa olla yhtä lailla tunteita? Toki ymmärrän, ettei minulla ja tuolla miehellä ollut teoreettistakaan mahdollisuutta tavata, sillä ystäväni tapasi hänet Suomen ulkopuolella. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että tuo ystävä joka omien sanojensa mukaan ei etsinyt parisuhdetta eikä aiemmin muka sellaista edes halunnut, on nyt onnistunut löytämään sellaisen miehen, jota minä olen yrittänyt löytää viimeiset 15 vuotta!
ap
Saa olla tunteita, mutta siinä punnitaan aikuisuus, miten ne tunteet hallitsee. On todella itsekästä ja lapsellista kiukutella ja piikitellä ystävälle siitä, että tämä on onnistunut siinä missä sinä et. Jos tunteekin kateutta, aikuisen pitää osata silti käyttäytyä ja olla pilaamatta toisten onnea piikittelemällä turhasta. Miehen suhteen pointti onkin ehkä juuri siinä, että sinä olet yrittänyt etsiä, mutta ystävä ei yrittänyt. Rakkaus kun tulee yleensä vastaan, kun sitä lakkaa tietoisesti etsimästä ja antaa elämän tuoda mitä se on tuodakseen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kaksi kertaa käynyt niin, että olen erehtynyt esittelemään uuden poikaystävän kaverille. No nämä naiset, yhtäkkiä kiinnostuivat näistä miehistä vasta kun miehet olivat minun kanssani, vaikkei edes olleet heidän tyyppiään. Mutta piti vain saada kiusata.
Outoa se, että he itse ovat koulutettuja ja nättejä, minä arkinen hissukka. Ilmeisesti sekin voi aiheuttaa kateutta.
Jeps on tässä jotain kisailua takana. Itsellä ollut vain yksi parisuhde 24-vuotiaana. Jännää että naisen kaverit kovastikin flirttailivat ja pyysivät vaikkapa tanssimaan tai istumaan iltaa kanssaan. Selkeästi jotain oli. Lopulta parin vuoden jälkeen suhde loppui ja kaikkien kiinnostus mua kohtaan lakkasi. Nyt 40v ja tuo jäi ainoaksi parisuhteeksi. Ei muutenkaan ole sen jälkeen ollut mitään vientiä tai kiinnostusta naisilta.
Tuo on sama kuin minä tahattomasti lapsettomana rupeaisin aina piikittelemään ystäviäni, kun he kertovat saavansa perheenlisäystä. Olisiko se, ap, sinusta oikein?
Kateus se kateus!