Lue keskustelun säännöt.
Mua todella ahdistaa ystävän uusi seurustelusuhde
09.06.2019 |
Pitkään sinkkuna ollut ystävä on alkanut seurustella miehen kanssa, joka ulkonäöllisesti ja luoteeltaan olisi kaikin tavoin minun unelmamieheni. Noita ulkonäköjuttuja ja luonteenpiirteitä en tässä ala enemmän avaamaan, ettei olisi tunnistettavissa. Mutta mun tekee niin pahaa kuunnella ystävän ihastunutta/rakastunutta puhetta miehestä ja heidän tekemistään asioista. Muutaman kerran olen joutunut olemaan paikalla niin, että ystävä ja tämä mies ovat mukana, ja mua fyysisesti sattuu olla heidän kanssaan samassa huoneessa.
Pahinta tässä on sen, että ollaan jo lähemmäs nelikymppisiä eikä mitään teinejä. Musta tuntuu, että juuri tuollaista miestä olen toivonut löytäväni viimeisen 15 vuoden ajan, ja siinä hän nyt on, viimeistä piirtoa myöten täydellisenä, mutta ystäväni miesystävänä. Mulla ei ole minkäänlaista aikomusta alkaa rikkoa heidän suhdetta tai yrittää vikitellä miestä itselleni. Mutta en millään tavalla voi myöskään olla onnellinen ystäväni puolesta. Muutaman kerran olen huomannut sanovani ystävälleni aika kärkkäitä ja piikikkäitä kommentteja hänen uudesta suhteestaan. Pelkään, että kohta ystäväkin huomaa, että kommenttini ja käytökseni ei ole ihan normaaleja. Aina aiemmin olen ollut häntä kohtaan tosi kannustava ja rohkaiseva miesten suhteen, nyt taas en millään tavalla pysty siihen.
En kehtaa edes kertoa tästä kenellekään, nolottaa, hävettää ja harmittaa. Pyydän, älkää tuomitko mua tästä aloituksesta, mutta jos jollain olisi vertaistukea, kannustusta yms. niin olisin kiitollinen.
Kommentit (41)
Ei auta kun sun kasvaa aikuiseksi vihdoin ja lopettaa tuo teineily. Se on ystäväsi mies, hyväksy se ja ole onnellinen toisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos vain hyväksyt tunteesi, annat sen olla ja myös mennä pois? Usein se, että vastustaa tunteitaan saa ne voimistumaan ja pysymään. Mikään ei myöskään estä, valikoiduin sanoin, kertoa ystävällesi miten sinustakin mies on ihana. Ajatuksesi voi esittää niin kuin olisit iloinen ystäväsi puolesta ja kehua miestä maasta taivaisiin menemättä tarkempiin yksityiskohtiin.
Mielestäni ei ole väärin ihastua ystävän mieheen , kunhan sen vain hallitsee ja pitää asiallisissa raameissa. On minunkin rakkaimmalla ystävällä upea mies ja ihan varmasti halaan miestä., kehun miten mies on aivan liian tyylikäs ja ilmaisen kateuteni ystävälleni. En näe siinä mitään pahaa, sillä haluan ystävälleni kaikkein parasta ja huumorilla moni ns ongelma korjaantuu.
Kamalampaa olisi, jos inhoaisit ystäväsi miestä ja joutuisit keksimään tekosyitä ollaksesi näkemättä miestä. Miettisit, miten sanoisit ystävällesi että heitä hemmettiin se rahaa huijavaa haisunäätä.
Tuskin mies on maailman ainoa sinun unelmiesi mies. Muitakin tulee vastaan. Älä jymähdä siihen ajatukseen, että siinä meni se ainoa sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi tunteillesi mitään, ja niitä ei ole siten oikeastaan järkeä hävetäkään. Vastuullesi jää kuitenkin vahvemman filtterin kehittäminen, jottet jatkossa ulkoistaisi katkeruuttasi ystävällesi. Ja jos et pysty käyttäytymään aikuismaisesti tai normaalisti ystävääsi kohtaan, sinun kannattaa ehkä ottaa etäisyyttä kunnes olet käsitellyt asian mielessäsi sellaiselle mallille, että pystyt olemaan esittämättä niitä "piikikkäitä" kommentteja.
Etäisyyttä on pakko ottaa, mikä on sinänsä harmi koska mulla ei ole kovin paljoa ystäviä. Toisaalta pelkään, että menetän tämän ystävän joka tapauksessa, mikäli hän jatkaa suhdetta tuon "elämäni miehen" kanssa. Mun on yksinkertaisesti liian vaikea kuunnella hänen parisuhdehehkutustaan.
ap
Kannattaa nyt sopeutua siihen, ettei se ole _sinun_ miehesi. Ethän sinä edes tiedä olisiko kaikinpuolin juuri sinulle sopiva kun eihän teillä sen miehen kanssa ole samanlaista suhdetta kuin ystävällesi ja tällä miehellä. Tuskin kovin läheisesti olet päässyt tutustumaan. Eli lopeta haaveilu ja eläminen siinä luulossa, että mies olisi juuri sinulle se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Onko vauvakuumetta? Jos vaihdevuodet lähestyy yms ehkä sulla vaan on kiire saada joku? Tsemppiä.
On varmasti vauvakuumettakin ja on ollut jo pitkään saada hyvä puoliso, en tykkää olla yksin. Toisaalta mulla on ollut pitkään aika tietynlaiset kriteerit ja toiveet miehelle, eli siinä mielessä en ole epätoivoisesti kelpuuttamassa ketä vaan. Olen kuitenkin pitkään aktiivisesti yrittänyt etsiä. Vuosien varrella olen ollut monissa nettideittipalstoilla, speed datingissa, sinkkuilloissa, käynyt tutun tuttujen vinkkaamilla sokkotreffeillä, notkunut baareissa pilkkuun saakka, käynyt lukemattomilla treffeillä. Ei mitään tuon tasoista ja juuri mulle "oikeanlaista" miestä mitä tuo kaverin miesystävä. Ja korostan siis, että en ole missään mielessä yrittämässä varastaa tuota miestä ystävältäni. On vaan ihan älytöntä kohtalon ivaa, että tyyppi joka ei vuosien aikana ole tyyliin käynyt edes yksilläkään treffeillä, löytää ykskaks sen "minun unelmamieheni" ja vieläpä niin, että tuo mies myös ihastuu häneen. Ja nyt minun pitäisi pokkana kuunnella hänen hehkutustaan parisuhteestaan. Todella vaikeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löysi sen? Liikuitko itse samoissa paikoissa?
En liiku samoissa piireissä valitettavasti ja Suomen ulkopuolelta oli löytänyt.
ap
Kyllä sinä voit sieltä gambiasta käydä ostamassa itsellesi ihan samanlaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ystäväsi on nähnyt vaivaa, matkustanut ulkomaille, tutustunut siellä vieraaseen ihmiseen, saanut tämän ihmisen ihastumaan itseensä, kutsunut tämän ihmisen Suomeen, järjestänyt kaiken, miettinyt, miten etäsuhde saadaan toimimaan, käynyt läpi kaikki epävarmuudet jne. Ja nyt sinun pitäisi saada tämä mies noin vain itsellesi, vaikka et ole nähnyt asian eteen minkäänlaista vaivaa eikä mies edes ole kiinnostunut sinusta?
Kuten palstamiehet ovat useasti todenneet, naisten miesmaku on todella yhtenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap se mies haluaa ystäväsi, ei sinua.
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Mieshän ei voisi mitenkään kadehtia kaverin tyttöystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuumassa kaikki on ihanaa. Sekä ystävälläsi joka nyt seurustelee miehen kanssa kuin myös sinulla ihastumiskuplassa. Mies näyttäytyy tällä hetkellä täydellisenä teille molemmille.
Viimeistään puolen vuoden kuluttua ystäväsi rupeaa pikku hiljaa avautumaan sinulle pikku jutuista, jotka miehessä pännivät. Sitten tulee vähän isompia juttuja, ja avaat sinäkin viimein silmäsi ja huomaat että mies on vain mies, ei mikään jumala. Joten kestä vähän aikaa, kyllä se siitä helpottaa hiljalleen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, millaisia kommentteja odotat. Tekstistäsi tuli vaikutelma, ettet koe tekeväsi mitään väärää. Juu, inhimillisiä tunteita tietysti tuollaiset negatiivisetkin ajatukset, mutta sinun pitää kyllä käsittää, että teet ja ajattelet nyt väärin ja sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käsitellä asia itseksesi. Ystäväsi ei ole mitenkään syyllinen tilanteeseen ja sinun pitää olla onnellinen hänen puolestaan.
Itse olen ollut parikin kertaa tuollaisessa tilanteessa, mutta kun en ole itse lähtenyt ruokkimaan sitä omaa ihastusta haaveilemalla tästä miehestä, kyllä ne tunteet ovat menneet nopeasti ohi ja olen vain ollut aidosti onnellinen, että ystäväni sai hyvän miehen. Jälkeen päin olen sitten joskus miettinyt, että todellakaan yksikään mies ei ole sen arvoinen, että ystävyyteni katkaisisin.
En oikein itsekään tiedä, millaisia kommentteja odotan. Mutta kuten ekassa viestissä kirjotin, en pysty enkä kehtaa keskustella tästä kenenkään kanssa, joten siksi kai oman prosessoinnin vuoksi kirjoitan tänne. On ihan hyviä kommentteja tullutkin ja ymmärrän, että kyse on mun pään sisäisestä asiasta. En myöskään haluaisi, että välit hiipuu tämän takia ystävän kanssa. Ollaan oltu vuosia hyviä ystäviä. Koen myös syyllisyyttä siitä, että (salaa alitajuisesti) toivon hänelle eroa tuosta miehestä. Tiedän, että se kuulostaa tosi pahalta näin auki kirjoitettuna :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vauvakuumetta? Jos vaihdevuodet lähestyy yms ehkä sulla vaan on kiire saada joku? Tsemppiä.
On varmasti vauvakuumettakin ja on ollut jo pitkään saada hyvä puoliso, en tykkää olla yksin. Toisaalta mulla on ollut pitkään aika tietynlaiset kriteerit ja toiveet miehelle, eli siinä mielessä en ole epätoivoisesti kelpuuttamassa ketä vaan. Olen kuitenkin pitkään aktiivisesti yrittänyt etsiä. Vuosien varrella olen ollut monissa nettideittipalstoilla, speed datingissa, sinkkuilloissa, käynyt tutun tuttujen vinkkaamilla sokkotreffeillä, notkunut baareissa pilkkuun saakka, käynyt lukemattomilla treffeillä. Ei mitään tuon tasoista ja juuri mulle "oikeanlaista" miestä mitä tuo kaverin miesystävä. Ja korostan siis, että en ole missään mielessä yrittämässä varastaa tuota miestä ystävältäni. On vaan ihan älytöntä kohtalon ivaa, että tyyppi joka ei vuosien aikana ole tyyliin käynyt edes yksilläkään treffeillä, löytää ykskaks sen "minun unelmamieheni" ja vieläpä niin, että tuo mies myös ihastuu häneen. Ja nyt minun pitäisi pokkana kuunnella hänen hehkutustaan parisuhteestaan. Todella vaikeaa.
ap
Ehkä tavoittelet liian laadukkaita miehiä, jotka taas eivät syty sinusta. Tottakai sun pitäisi pokkana kuunnella hehkutusta kun eihän sinulla mitään oikeutta johonkin tiettyyn mieheen ole. Varmaan ystävällesi olisi parasta jos ottaisit etäisyyttä. Ei vaikuta tosiystävyydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Siis ystäväsi on nähnyt vaivaa, matkustanut ulkomaille, tutustunut siellä vieraaseen ihmiseen, saanut tämän ihmisen ihastumaan itseensä, kutsunut tämän ihmisen Suomeen, järjestänyt kaiken, miettinyt, miten etäsuhde saadaan toimimaan, käynyt läpi kaikki epävarmuudet jne. Ja nyt sinun pitäisi saada tämä mies noin vain itsellesi, vaikka et ole nähnyt asian eteen minkäänlaista vaivaa eikä mies edes ole kiinnostunut sinusta?
Ymmärrän pointtisi, mutta en tosiaankaan ole yrittämässä napata miestä ystävältä itselleni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Mieshän ei voisi mitenkään kadehtia kaverin tyttöystävää.
Kyllä se on hyvin harvinaista.
Minusta tuollaiset tunteet on ihan normaaleja. Se on sitten oma valinta miten jatkossa käyttäytyy, pystyykö olemaan ystävällinen ja asiallinen kaikesta huolimatta. En tiedä pitääkö muut tätä ihan mahdottomana ajatuksena, mutta minusta voisi olla hyvä idea kertoa tuolle ystävälle suoraan, että on kateellinen hänen miesystävästään (ja toivottaa heille samalla silti onnea ja todeta ettei halua millään tavalla rikkoa heidän suhdettaan). Mä luulen että se voisi helpottaa noita tunteita, ja toisaalta jos et aina pysty olemaan täysin onnellinen ystäväsi puolesta, tämä tietäisi ja ymmärtäisi mistä se johtuu. Eli kannatan rehellisyyttä ja samaan aikaan aikuista käytöstä, jottei tosiaan ala vikitellä sitä miestä! Voi kai sitä tarvittaessa sanoa sille ystävälle (jos kerran läheisiä olette) että haluat pitää vähän aikaa hieman etäisyyttä, että pääsisit asiasta yli? Ei tuon takia nyt kannata mun mielestä kokonaan ystävyyttä unohtaa.
I feel you, sister! Itselläni on aika erilainen miesmaku kuin yleensä naisilla, pidän sellaisista tosi taiteellisista, herkistä ja kiinnostavista. Tällainen tapaus tupsahti sitten sattumalta samaan lukioon kun olin 17 v ja ihastuin heti - hän alkoi seurustella parhaan ystäväni kanssa.... joka on aika tavallinen kun itse olen kanssa tuollainen taiteellinen. Jouduin joka päivä heidän kanssaan tekemisiinsä niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin sillä ystäväni asui samassa talossa. Joskus he tulivat meille kylään ja minun teki mieli vain itkeä. Pääsin siitä yli vain koska olin niin nuori ja tuli muita miehiä.
No sitten jo lähes 4-kymppisenä törmäsin taas tällaiseen miestyyppiini joka myös hieman ihastui minuun mutta alkoi ottaa myöhemmin etäisyyttä.... kunnes selvisi että hän oli alkanut seurustella uuden naisen kanssa joka paljastui serkukseni.
Luulin että tällaista tapahtuu vain jossain tv-ohjelmissa. Olen vieläkin katkera näistä. Nyt kyllä molempien suhteet ovat päätyneet mutta silti en ole koskaan unohtanut.
Olisiko kaverisi miehellä joku kaveri, jonka voisi esitellä sinulle? Yhtä laadukas ja makuusi sopiva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ystäväsi on nähnyt vaivaa, matkustanut ulkomaille, tutustunut siellä vieraaseen ihmiseen, saanut tämän ihmisen ihastumaan itseensä, kutsunut tämän ihmisen Suomeen, järjestänyt kaiken, miettinyt, miten etäsuhde saadaan toimimaan, käynyt läpi kaikki epävarmuudet jne. Ja nyt sinun pitäisi saada tämä mies noin vain itsellesi, vaikka et ole nähnyt asian eteen minkäänlaista vaivaa eikä mies edes ole kiinnostunut sinusta?
Ymmärrän pointtisi, mutta en tosiaankaan ole yrittämässä napata miestä ystävältä itselleni.
ap
En sitä tarkoittanutkaan. Tarkoitin ajatustasi, kokemustasi ja tuntemustasi, että sinä olisit ansainnut tämän miehen enemmän kuin ystäväsi. Tuli vaikutelma, että et ajattele, että hänelle tämä on vain tupsahtanut taivaasta ja kaikki on tapahtunut itsekseen.
En liiku samoissa piireissä valitettavasti ja Suomen ulkopuolelta oli löytänyt.
ap