Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kaikista tulee sosiaalisia höpöttäjiä työelämässä?
09.06.2019 |
Aloitin helmikuussa työt uudessa paikassa. Tämä on kolmas määräaikainen työ valmistumisen jälkeen. Jokaisessa työyhteisössä käytännössä kaikki työntekijät ovat olleet puheliaita tyyppejä ja sitä puheliaisuutta vaikutetaan odottavan kaikilta uusiltakin tulokkailta. Kaikki lounaat, tauot ja 20% työajastakin höpistään henkilökohtaisia asioita.
Vielä opiskellessa porukassa oli kaiken maailman ihme hiihtäjää ja hiljaisempaakin tyyppiä, ihmiset klikkiytyivät omiin porukoihinsa yms. En tajuakaan että missä vaiheessa minun olisi pitänyt muuttua/oppia sellaiseksi ihmiseksi joka höpöttää henkilökohtaisia asioitaan jollekin 30 vuotta vanhemmalle, aivan eri tyyliselle patulle. Enhän minä puhu edes kaikille kavereilleni yhtä paljon.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä on tultava toimeen kaikkien kanssa. Opiskellessa on helppo leiriytyä omiin kuppikuntiin. Tämä tuli huomattua. Ryhmätyöt teki aina tietyt porukat keskenään, itse olin ulkopuolinen. Työelämässä kuitenkin tuli aina päästyä porukoihin sisään. Läpät lensi ja hurtti huumori miesvaltaisella alalla. Muutamia kertoja on käynyt nuoria kavereita harjoittelemassa, he eivät puhu juuri mitään ylimääräistä meille vanhemmille tyypeille. Itse vähän yli 30 vuotias pomo. Monesti eivät ole takaisin tulleet yhden kesän jälkeen. Ne sosiaalisemmat tyypit on tulleet takaisinkin, jotka ovat kokeneet tämän porukan omakseen.
Ne muut ei pääse niihin työpaikkoihin. Tietyn tyylisiä ihmisiä otetaan tarkoituksella.
Itse en tosin ole höpöttäjä. Olen monesti saanut kokea painetta, että pitäisi olla. Työasiat kyllä hoituvat.
Itse olen työssä rautateiden parissa, jossa on tehtävä paljon yhteistyötä eri firmojen ja viranomaisten kanssa.
Erityisen hyvin on jäänyt mieleen eräs "suorittaja", junanlähettäjiksi kutsuttu ennen. Sille kun soitti, niin joskus oli pakko melkeinpä lyödä luuri korvaan, että pääsi töihin. Sieltä kyseltiin joskus ummet ja lammet säätilasta lähtien. Ilmeisesti tuo vähän yksinäinen duuni monien yövuorojen kera tekee sen, että haluaa josksu höpistä ihmisten kanssa niitä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä on tultava toimeen kaikkien kanssa. Opiskellessa on helppo leiriytyä omiin kuppikuntiin. Tämä tuli huomattua. Ryhmätyöt teki aina tietyt porukat keskenään, itse olin ulkopuolinen. Työelämässä kuitenkin tuli aina päästyä porukoihin sisään. Läpät lensi ja hurtti huumori miesvaltaisella alalla. Muutamia kertoja on käynyt nuoria kavereita harjoittelemassa, he eivät puhu juuri mitään ylimääräistä meille vanhemmille tyypeille. Itse vähän yli 30 vuotias pomo. Monesti eivät ole takaisin tulleet yhden kesän jälkeen. Ne sosiaalisemmat tyypit on tulleet takaisinkin, jotka ovat kokeneet tämän porukan omakseen.
Miten joku ei pääse opiskeluporukoihin mukaan, mutta työelämässä pääsee? Opiskeluporukoissahan pystyi olemaan ihan miten huvitti ja silti ainakin jollain tavalla osa yhteisöä. Työelämässä vaadittaisiin sellaista normaalia aikuisten sosiaalisuutta...
Minäkään en tykkää puhua henkilökohtaisista asioistani töissä. Toisia se tuntuu ärsyttävän. En vain ole sellainen luonne ja lisäksi kohta kaikki tietäisi mun asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä on tultava toimeen kaikkien kanssa. Opiskellessa on helppo leiriytyä omiin kuppikuntiin. Tämä tuli huomattua. Ryhmätyöt teki aina tietyt porukat keskenään, itse olin ulkopuolinen. Työelämässä kuitenkin tuli aina päästyä porukoihin sisään. Läpät lensi ja hurtti huumori miesvaltaisella alalla. Muutamia kertoja on käynyt nuoria kavereita harjoittelemassa, he eivät puhu juuri mitään ylimääräistä meille vanhemmille tyypeille. Itse vähän yli 30 vuotias pomo. Monesti eivät ole takaisin tulleet yhden kesän jälkeen. Ne sosiaalisemmat tyypit on tulleet takaisinkin, jotka ovat kokeneet tämän porukan omakseen.
Miten joku ei pääse opiskeluporukoihin mukaan, mutta työelämässä pääsee? Opiskeluporukoissahan pystyi olemaan ihan miten huvitti ja silti ainakin jollain tavalla osa yhteisöä. Työelämässä vaadittaisiin sellaista normaalia aikuisten sosiaalisuutta...
En tiedä, en tahdo itse oikein tulla nuorempien kanssa juttuun. Vanhempien tai omanikäisten kanssa juttua tulee helpommin. Nuoremmat pysyvät hiljaa eivätkä puhu kuin pakollisen pahan, joitakin poikkeustapauksia lukuunottamatta.
Onneksi saan tehdä työtä yksin, tai siis lasten kanssa, mutta sitä ei lasketa. Heille ei tarvi omia asioita lätistä. Mulle tuollainen ylisosiaalinen työyhteisö olisi painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien kanssa pitää toki tulla toimeen, mutta kenenkään ei tarvise olla muiden henkilökohtainen viihdyttäjä. Omalla työpaikallani jatkuva palaveeraamis- ja kahvittelukulttuuri elää vahvana, mutta minä en ole lähtenyt moiseen mukaan. Ihmisriippuvaisten oma ongelma on, jos heille tulee siitä paha mieli.
Tää on kyllä vähän ongelma työyhteisöissä joissa useiden on työskenneltävä samassa tilassa pitkiä aikoja.. käy introverteimmille äkkiä tosi raskaaksi tollanen jatkuva, työhön kuulumattomien asioiden lätiseminen, olisimpa itsenkin osannut valita alani paremmin tätä silmällä pitäen. Onneksi tällä hetkellä porukka työpaikallani on sattumalta muotoutunut sellaiseksi, ettei ole ”tekopirteitä” höpöttäjiä, vaan kaikki samantyyppisiä, hieman aamu-unisia ja hiljaisempia tekijöitä, niin osataan tehdä työmme jopa puhumatta muuta kuin työn kannalta tärkeät asiat eikä kukaan vaivaannu/loukkaannu tästä hiljaisuudesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä vähän ongelma työyhteisöissä joissa useiden on työskenneltävä samassa tilassa pitkiä aikoja.. käy introverteimmille äkkiä tosi raskaaksi tollanen jatkuva, työhön kuulumattomien asioiden lätiseminen, olisimpa itsenkin osannut valita alani paremmin tätä silmällä pitäen. Onneksi tällä hetkellä porukka työpaikallani on sattumalta muotoutunut sellaiseksi, ettei ole ”tekopirteitä” höpöttäjiä, vaan kaikki samantyyppisiä, hieman aamu-unisia ja hiljaisempia tekijöitä, niin osataan tehdä työmme jopa puhumatta muuta kuin työn kannalta tärkeät asiat eikä kukaan vaivaannu/loukkaannu tästä hiljaisuudesta :D
Löytäisipä tuollaisen työyhteisön.
Mitä??? Ei meillä vaan työssä saa rupatella. Katotaan kun outoa eläintä jos jotain puhut ja syyllistetään että töissä tehdään vaan töitä. Vapaa-ajalla lörpötellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta samassa työpaikassa, samat työkaveritkin. Asialliset ja hyvät välit, ei juonitella, ei riidellä.
Eikä ne edes tiedä, olenko sinkku/perheellinen, missä asun.
Emme ole ystäviä, vain työ yhdistää.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä.