Miksi parantumatonta syöpää sairastavat

Läheisten takia? Elämänhalu voittaa? Itse olen ajatellut hankkia pppavan annoksen jotain jos sairastun syöpään. Juurikin siksi etten usko suomalaiseen kivunlievitykseen. Joka kerta kun puhutaan eutanasiasta Päivi Räsänen ilmestyy jeesustelemaan kuvunlievityksen psrantamisesta mutta tapahtuuko ikinä mitään muutosta? Joku hoitsu voisi kertoa tämänhetkisen tilanteen.

Hassu ajatus. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt tehdä itsemurha?

PS Hukkuminen on ymmärtääkseni kivuliasta.

Missä tahansa loppuun vievässä vaikeassa sairaudessa on tämä sama problematiikka. Juuri tämän vuoksi eitanasia tulisi ehdottomasti sallia.

Koska sitä parantumatonta syöpää voi sairastaa jopa vuosia ilman että olisi jatkuvaa kärsimystä. Kokemusta perheenjäsenensä, joka eli 5 v diagnoosin (=ei voida parantaa) jälkeen ja reagoi hoitoihin ekat 4,5 v "ihanteellisesti" ja nautti kyllä elämästä. Vikat kuukaudet olivat vaikeita kun kunto laski huimaa tahtia, mutta onneksi sai silloinkin tarpeeksi kipulääkettä. Vikat viikot oli etupäässä tajuton.

Varmaan kuoleman pelko on suuri. Jos siellä kuitenkin jotain odottaa.

Luopumisen tuska on suuri ja haluaa pitää kiinni niistä rakkaista läheisistä.

Toisaalta, niin kauan kuin henki pihisee on toivoa että ehditään löytämään joku mullistava parannuskeino / kokee ihmeparantumisen.

Lisäksi moni ainakin vanhempi ihminen vielä uskoo syvästi siihen, että jos tapat itsesi ei taivaaseen ole asiaa - päivämme määrä on Jumalan käsissä ja kaikelle on tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ajatus. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt tehdä itsemurha?

PS Hukkuminen on ymmärtääkseni kivuliasta.

Onko oikeasti kivuliasta? :(

Sinä aloittaja. Onko muumit laaksossa.

Vaikka olisikin kivuliasta itsensä tappaminen, niin kuitenkin se kestää vähemmän aikaa, kuin kuukausitolkulla kituminen. Jos vaikkaa hyppää parvekkeelta tai junan alle, niin pari sekuntia koskee. Sitä en sitten tiedä, koskeeko kuoleman jälkeenkin, jos elämä jatkuu.

Samaa mietin kaikissa muissakin sairauksissa. Miksi niitä ylipäätään hoidetaan, kun joka tapauksessa kuolemme.

Morfiinia saavat niin että nukkuvat älyttömämä ilman kipuja. Turhaa pelkäät.

Kipuihin kyllä saa lääkettä. Tuskia ei välttämättä juurikaan ole. Moni ei halua luovuttaa vaan katsoa loppuun saakka ja olla läheistensä luona. Moni ei myöskään enää tuossa vaiheessa noin vain "kävele järveen", koska ei välttämättä pysty enää kävelemään, saati minnekään järveen.

Pidän ap:n aloitusta erittäin typeränä ja lapsellisena. Ehkäpä elämä sinuakin vielä opettaa kunhan saat vähän lisää ikää. Toivottavasti et mene laukomaan tällaisia kellekään parantumattomasti sairaalle tai sellaisen omaiselle. Joskus on vain parasta pitää suunsa kiinni ja sinulla se paikka olisi ollut nyt tässä.

Elämä on arvokasta loppuun saakka, ja osa haaveilee parantumisesta.

Kaikki eivät odota kuolemaa, vaan haluaisivat elää mahdollisimman pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on vain parasta pitää suunsa kiinni ja sinulla se paikka olisi ollut nyt tässä.

Minusta taas on hyvä, että ihmiset saavat edes nimettömänä nettipalstoilla kysyä tällaisia kysymyksiä. Ei ap mielestäni ketään suoraan loukannut. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on arvokasta loppuun saakka, ja osa haaveilee parantumisesta.

Kaikki eivät odota kuolemaa, vaan haluaisivat elää mahdollisimman pitkään.

Ei ole. Vihanneksena vuosia sängyssä eletty elämä ei ole arvokasta. Ja puhun läveisestäni, joka joka kerta anoi lopettamaan itsensä monta vuotta kun oli kivuiltaa tajuissaan. Lopettakaa lässytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ajatus. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt tehdä itsemurha?

PS Hukkuminen on ymmärtääkseni kivuliasta.

Onko oikeasti kivuliasta? :(

Kuvitteletko, että täällä on vastaamassa joku, jolla on omakohtaista kokemusta?

Kipulaastarit, kipupumppu, sedaatio...