Lue keskustelun säännöt.
Sukututkimuksen tulos: Isoisä ei ollut sodassa rintamalla, vaikka väittikin niin
08.06.2019 |
Hurjat etulinjan taistelut, verta ja suolenpätkiä puiden oksilla. Näin ei oikeasti ollutkaan.
Isoisä oli linnoitustöissä Savonrannassa, Etelä-Savossa.
Kommentit (15)
Jaa. Meidän suvusta ei ole ollut yhtään miestä sodassa. Isoisä oli diplomaatti. Äidin isä taas oli erään laitoksen johtaja.
Sen sijaan suvussamme kerrottiin tarinaa, miten eräs kantaisämme olisi ollut venäjältä tulleen kauppiaan poika, eli meissä virtaisi pieni osa venäläistä verta. Sittemmin selvisikin, että perheen ainoa lapsi eli tämä poika olikin adoptoitu Suomesta. Isä oli kyllä tullut venäjältä, mutta lapsi olikin suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, jotka ei puhu on niitä kovia jätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Meidän suvusta ei ole ollut yhtään miestä sodassa. Isoisä oli diplomaatti. Äidin isä taas oli erään laitoksen johtaja.
Sen sijaan suvussamme kerrottiin tarinaa, miten eräs kantaisämme olisi ollut venäjältä tulleen kauppiaan poika, eli meissä virtaisi pieni osa venäläistä verta. Sittemmin selvisikin, että perheen ainoa lapsi eli tämä poika olikin adoptoitu Suomesta. Isä oli kyllä tullut venäjältä, mutta lapsi olikin suomalainen.
Jaa = ketä kiinnostaa. Lätisenpä kuitenkin meidän mielenkiintoisesta suvustamme.
Koko sodan linnoitustöissä? Vai oliko niin nuori, että ei ehtinyt rintamalle? Oma isoisäni oli 20-vuotias vuonna 1945 ja niin vain joutui Tali-Ihantalan taisteluun ensikertalaisena. Ei ikinä toipunut siitä. Ei puhunut siitä kuin joskus niin kännissä, ettei siitä saanut selvää.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka ei puhu on niitä kovia jätkiä.
Eli siis kaikki suomalaiset miehet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko sodan linnoitustöissä? Vai oliko niin nuori, että ei ehtinyt rintamalle? Oma isoisäni oli 20-vuotias vuonna 1945 ja niin vain joutui Tali-Ihantalan taisteluun ensikertalaisena. Ei ikinä toipunut siitä. Ei puhunut siitä kuin joskus niin kännissä, ettei siitä saanut selvää.
Tali-ihantala oli jo kesäkuussa 1944. Missä isoisäsi oli 1945?
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo selviää sukututkimuksessa? Ainakin meillä tiedot on vain ns. kirkonkirjoista.
Tuo kertomasi on ihan yleistä tietoa, löytyy netistä koska tahansa.
Sukututkimukseen on aika paljon muitakin lähteitä. Yksilötasolle ei pääse noin. Esim. sotilaskantakorteista pääsee yksilötasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka ei puhu on niitä kovia jätkiä.
Eli siis kaikki suomalaiset miehet :)
Jep.
Onneksi hän ei ollut verta ja suolenpätkiä -rintamalla. Monet suomalaismiehet puolustivat Suomea urheasti, mutta surullisen monilta petti mielenterveys ja lähipiiri joutui myöhemmin kärsimään miesten käytöksestä.
Ukkini osallistui taisteiluihin, mutta hänet pyydettiin rintamalta takaisin, koska hän toimi mielisairaanhoitajana. Sairaaloihin tarvittiin mieshoitajia, koska turhan monen miehen mieli petti rintamalla. En ihmettele, koska elämä taistelut olivat surullisia ja kammottavia.
Kiitos miehille ja naisille, jotka huolehtivat Suomesta sodan aikana joko rintamalla tai kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko sodan linnoitustöissä? Vai oliko niin nuori, että ei ehtinyt rintamalle? Oma isoisäni oli 20-vuotias vuonna 1945 ja niin vain joutui Tali-Ihantalan taisteluun ensikertalaisena. Ei ikinä toipunut siitä. Ei puhunut siitä kuin joskus niin kännissä, ettei siitä saanut selvää.
Ei ihme, ettei toipunut, kun joutui tuohon taisteluun vuotta myöhemmin kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko sodan linnoitustöissä? Vai oliko niin nuori, että ei ehtinyt rintamalle? Oma isoisäni oli 20-vuotias vuonna 1945 ja niin vain joutui Tali-Ihantalan taisteluun ensikertalaisena. Ei ikinä toipunut siitä. Ei puhunut siitä kuin joskus niin kännissä, ettei siitä saanut selvää.
Ei ihme, ettei toipunut, kun joutui tuohon taisteluun vuotta myöhemmin kuin muut.
"Eihän täällä ole ketään". Kyllä noin paha myöhästyminen traumatisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isoisäni sai käskyn lähteä peruskoulutukseen ja sen perään jatkosotaan 17-vuotiaana v. 1941, oli sodassa 1944 saakka, haavoittuikin, sai vihollisen tykistökeskityksessä sirpaleita selkäänsä (onneksi selkään eikä rintaan tai päähän), sirpaleet olivat siellä osa syvemmällä "koteloituneena" lääkärien mukaan niin että niitä kaikkia ei poistettu koskaan.
Oli Maxim-konekiväärimiehenä JR20:ssa etulinjassa ja joutui tappamaan jopa satoja ihmisiä tässä määrätyssä toimessaan. Konekivääri oli ryhmän tulivoimaisin ase ja se asetettiin hyvään ampumapaikkaan etulinjassa etenkin puolustussodassa mutta myös hyökkäysvaiheessa. Maximin teho ja tulivoima oli jotain aivan muuta kuin yksittäisten taistelijoiden kiväärit.
Äidin mukaan miehet aina humalassa kävivät sotaa läpi. Se oli se terapia 40-50 luvulla, kaverit, viina ja sauna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko sodan linnoitustöissä? Vai oliko niin nuori, että ei ehtinyt rintamalle? Oma isoisäni oli 20-vuotias vuonna 1945 ja niin vain joutui Tali-Ihantalan taisteluun ensikertalaisena. Ei ikinä toipunut siitä. Ei puhunut siitä kuin joskus niin kännissä, ettei siitä saanut selvää.
Ei ihme, ettei toipunut, kun joutui tuohon taisteluun vuotta myöhemmin kuin muut.
Ajatuskatko. Siis oli sodan päätyttyä 20-vuotias (Lapinsota päättyi 1945 huhtikuussa). Tali-Ihantala oli eka taistelu, johon osallistui heinäkuussa 1944 eli siis 19-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isoisäni oli koko sodan ajan etulinjassa, Talvisodassa kiväärijoukkueenjohtajana, Jatkosodassa enimmäkseen komppanianpäällikkönä, mutta kesällä -44 pataljoonankomentajana.
Näki käsittääkseni riittävästi suolia puun oksilla kun ei niistä jutellut.
Miten tuo selviää sukututkimuksessa? Ainakin meillä tiedot on vain ns. kirkonkirjoista.
Tuo kertomasi on ihan yleistä tietoa, löytyy netistä koska tahansa.