Onko tärkeämpää oma hyvinvointi vai lapselle ehjä perhe
Olen kurjassa tilanteessa, jossa vaakakupissa on joko lapselle ehjä perhe tai itselle parempi elämä.
Nykyinen parisuhde muuttui lähes sietämättömäksi raskauden ja lapsen syntymän myötä, mutta en haluaisi erolla viedä lapselta ehjää perhettä.
Joten, mitä tehdä?
Kommentit (68)
Jos sietämättömyys tarkoittaa minkäänlaatuista väkivaltaa niin se ei ole lapselle hyvä ympäristö. Jos taas jotain muuta ongelmaa, niin kokeilkaa terapiaa.
Jos on lapsia niin siitä puolisosta ei pääse eroon jos tämä haluaa tavata lapsia. Riidat vain pahenevat ja menot nousevat, joten jos et henkesi edestä pelkää niin et tee kenellekään palvelusta lähtemällä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sietämättömyys tarkoittaa minkäänlaatuista väkivaltaa niin se ei ole lapselle hyvä ympäristö. Jos taas jotain muuta ongelmaa, niin kokeilkaa terapiaa.
Ei ole väkivaltaa, mies ei suostu terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia niin siitä puolisosta ei pääse eroon jos tämä haluaa tavata lapsia. Riidat vain pahenevat ja menot nousevat, joten jos et henkesi edestä pelkää niin et tee kenellekään palvelusta lähtemällä.
Paitsi itselleni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia niin siitä puolisosta ei pääse eroon jos tämä haluaa tavata lapsia. Riidat vain pahenevat ja menot nousevat, joten jos et henkesi edestä pelkää niin et tee kenellekään palvelusta lähtemällä.
Paitsi itselleni.
Ap
Sinä et ole tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on huomattavasti tärkeämpi.
Näin olen itsekin yrittänyt ajatella, mutta pystynkö olemaan hyvä vanhempi lapselle jos olen jatkuvan hermoromahduksen partaalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia niin siitä puolisosta ei pääse eroon jos tämä haluaa tavata lapsia. Riidat vain pahenevat ja menot nousevat, joten jos et henkesi edestä pelkää niin et tee kenellekään palvelusta lähtemällä.
Paitsi itselleni.
ApSinä et ole tärkeä.
Tiedän, mutta yritän olla lapselle paras mahdollinen äiti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on huomattavasti tärkeämpi.
Näin olen itsekin yrittänyt ajatella, mutta pystynkö olemaan hyvä vanhempi lapselle jos olen jatkuvan hermoromahduksen partaalla?
Ap
Aikuistu.
Voitko yhtään avata tilannetta miksi olet tyytymätön parisuhteesesi? Jos kyse siitä että toinen jättää likaisen kahvikupin joka päivä olkkariin mutta muuten ok tapaus niin siihen voisi löytää ratkaisun. Jos taas toinen alkoholiongelmainen, peliongelmainen, mielenterveysongelmia(eikä ole valmis tekemään niille mitään) tai ei osallistu lainkaan kotitöihin tai lapsen hoitoon niin tilanne aivan eri.
Mietin samaa, lapsen syntymän jälkeen ikään kuin silmäni avautuivat miehen käytökselle ja suhteemme epäoikeudenmukaisuuksille.
Fyysinen väkivalta ei ole ainoa väkivallan muoto, mutta se muu oli olevinaan osastossa "menkää terapiaan". Mitä jos mies ei näe toimissaan mitään vikaa eikä tarvetta muuttua.
Vuosia yritettyä ymmärsin, että mies on myös alkoholisti, ja se oli viimein asia, jonka jopa minä ymmärsin että on pahaksi lapselle, minun pakottaa hänet asumaan alkoholistiperheessö.
Myöhemmin tajusin, että mies oli käyttänyt minuun myös henkistä ja taloudellista väkivaltaa.
Paljon myös kiinni siitä millainen lapsen koti on nyt. Onko asunto ok, onko talous ok (eli lapsi saa riittävästi hyvää ruokaa, tarpeelliset vaatteet jne). Entä hoiva? Saako lapsi tarvitsemansa hoivan ja läheisyyden ? Ja osallistuvatko molemmat vanhemmat tuon hoivan antamiseen vai pelkästään toinen? Millaisen parisuhteen mallin lapsi nyt saa itselleen?
Ja sitten tietysti pitää miettiä että jos eroaa niin mikä lapsen tilanne noiden asioiden osalta sitten olisi.
Meillä taas lapsen isästä on tullut lapsen syntymän jälkeen"äiti". Ei halua seksiä kuin joskus harvoin kun lapsi on harrastuksessa jos silloin ei ole töitä. Töitä tekee paljon. En ikinä uskonut ettei seksiä voi harrastaa kun lapsi nukkuu. Näin ollut jo vuosia. Minun hermojani tämä kiristää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on huomattavasti tärkeämpi.
Näin olen itsekin yrittänyt ajatella, mutta pystynkö olemaan hyvä vanhempi lapselle jos olen jatkuvan hermoromahduksen partaalla?
ApAikuistu.
Aikuistu itse. Koita hyvä ihminen nyt keksiä tilanteeseen jokin ratkaisu, niin kuin aikuinen keksii.
Kun pohtii tuollaista, ei perhe ole enää ehjä.
Vierailija kirjoitti:
Voitko yhtään avata tilannetta miksi olet tyytymätön parisuhteesesi? Jos kyse siitä että toinen jättää likaisen kahvikupin joka päivä olkkariin mutta muuten ok tapaus niin siihen voisi löytää ratkaisun. Jos taas toinen alkoholiongelmainen, peliongelmainen, mielenterveysongelmia(eikä ole valmis tekemään niille mitään) tai ei osallistu lainkaan kotitöihin tai lapsen hoitoon niin tilanne aivan eri.
Millä lailla asia olisi erilainen? On muullakin lailla raivostuttavia kumppaneita, kuin lievästi ärsyttäviä, tai väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kun pohtii tuollaista, ei perhe ole enää ehjä.
Näin mäkin näkisin asian, ja siksi toimisin niin, että itselläni on hyvä olla. Miten se olisi lapsilta pois? Ei se toinen vanhempi saa sen takia alkaa lapsia kiusaamaan. Jos siis on terve, normaali ihminen. Ja jos ei ole niin.... tilanteiden taltiointi ääbellä ja/tai kuvalla ja sosiaalityö avuksi.
Mun mielestä oma hyvinvointi on elämässä ykkönen. Lapselle on paha asia, jos vanhempi ei voi hyvin.
Jos ehjä perhe tarkoittaa vuosikausien jäistä, ahdasta, kireää ilmapiiriä niin juuri lapsen takia sinun pitää lähteä. Siinä korjautuu myös oma tilanteesi. Usko pois, lapsi kiittää sinua vielä.
Lapsi tietenkin