Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen ei kunnioita meidän kotia?
01.06.2019 |
Ostimme seitsemän vuotta sitten talon, jossa asusti tuolloin mummoni. Talo on siten ollut isäni ja tämän sisarusten lapsuudenkoti. Kenenkään kanssa ei suurempia ongelmia ole ollut, suurin osa ihmisistä on ymmärtänyt, että tämä on nyt meidän kotimme, eikä täällä enää huseerata ja kuljeta oman mielensä mukaan vaan siten, kun meille sopii. Tänä päivänä täällä asuukin meidän lisäksi myös lapsemme, joten parempi onkin ymmärtää.
Tänään kuitenkin tapahtui seuraavaa. Osa perheestä oli sairaana ja olin pienimmäisemme kanssa lakkiaisissa. Siellä tapasin tätini, joka sanoi, että haluaisi tulla käymään meillä. Mukanaan hänellä oli joku minulle uppo-outo ystävätär. Toivotin tervetulleeksi ensi viikolla, kunhan meillä on porukka terveenä. Tätini sanoikin tähän, että tehdään niin.
Jäin vielä lakkiaisiin lapseni kanssa, kun täti ystävineen lähti juhlista. Kun pääsin kotiin, minua oli vastassa hieman hapan mies, joka kysyi, tiedänkö tästä jotakin. Täh, siis mistä??
Täti oli muitta mutkitta ystävineen saapastellut meille sisälle ja tuumannut, että haluaa esitellä lapsuudenkotinsa ystävälleen. Mies oli tokaissut, että olisitte voineet kysyä ja että vaikka tämä nyt kuinka on lapsuudenkotisi, niin tämä on nyt perheemme koti ja että jatkossa toivotaan että kysytään ennen kuin tullaan. Oli toki maininnut senkin että kotona olevat lapset ovat sairaina ja hänkin vielä hieman puolikuntoinen ja että siksikään nyt ei ole hyvä hetki.
Tätini ei ollut tätä ymmärtänyt tai noteerannut lainkaan, vaan oli ollut marssimassa peremmälle ystäväänsä mukaan ohjaten ja alkanut selittämään että tuolla ol7 aikanaan mun huone.... kunnes mies oli sanonut että nyt siellä on esikoisemme huone ja hän nukkuu, koska on sairas, ja nyt voittekin sitten lähteä, tervetuloa toisella kertaa.
Mies oli viimein saanut ohjattua nurisevan tätini ulos, ja nyt täti sitten jupisee ja urputtaa suvulle (mummoni jo soitti ja ihmetteli, että mikä tämä juttu on), somekansalle sekä tekstiviestein myös minulle, kuinka on epäkohteliasta toimia noin ja kuinka ei edes peremmälle pyydetty. Sukulaiset kyllä ymmärtävät että eipä sillä narinalla juuri väliä ole.
Mutta sanokaapa, onko tämä lapsuudenkoteihin marssiminen outojen ihmisten kanssa jotenkin yleistä ja ihan okei? Tosiaankin täällä olisi voitu kahvit keittää, jos porukka olisi kotona ollut terveenä ja nämä olisivat edes ilmoittaneet tulostaan. Mutta kun minä vielä siellä lakkiaisissa hitto vieköön sanoin että ensi viikolla, vaan ei tänään. Ja täti tuumasi, että tehdään näin. Mies ja tämä täti ovat toisilleen sen verran outoja, että vain joitakin kertoja tavanneet eli siinäkin mielessä tuntuu oudolta että noin tungetaan meille, kun en edes itse ollut kotona (minkä tätini totta kai varsin hyvin tiesi).
Sanottakoon nyt vielä, ettei tuo täti tai kukaan muukaan kulje meillä kuin jossain kommuunissa eli silläkään tämä ei selity että olisi jotenkin tapana. Miten tässä itse pitäisi reagoida tai mitä sanoa? Miten itse suhtautuisitte?
Ja joo, meillä onkin usein ovet lukossa myös päivällä vaikka maalla asutaankin. Nyt ei sitten ollut, ja kävi näin. Kieltämättä v.tuttaa.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inga :DDDD Tunnistin sut heti tästä
No et näköjään tunnistanut, koska en ole Inga, enkä kyllä mikään siihen viittaavakaan, mutta ilmeisesti tällaisia tapauksia on sitten enemmänkin. Tai sitten sinusta on hauskaa leikkiä salapoliisia. :)
En itse myöskään ole tästä aiemmin missään kirjoittanut.
Kannanottoja kaipaisin silti.
T. Ap
Tuo on kyllä todella törkeää siltä tädiltäsi.
Isäpuolen vanhapiikasiskot pyyhälsivät milloin sattuu entiseen lapsuudenkotiinsa. Yleensä vielä satuttivat menonsa sinne ruoka-aikaan. Heidän kälynsä oppi ovelaksi. Kun tädit taas pyrähtivät paikalle, niin käly valitteli, että voi kun me jo ehdittiin syödä, mutta jos odotatte hetken niin kohta keittelen kahvit. Tädit myös tutkivat häpeilemättä paikkoja ja utelivat, mistä joku tavara oli peräisin, kun ennen aitassa oli ihan samalainen. Olin joskus tätien mukana, ja voi helkkari, miten minua hävetti heidän käytöksensä.
Teimme sen virheen, että ostimme minun lapsuudenkotini. Ensimmäinen vuosi oli aika kamala. Äitini oli jakelemassa vara-avaimia ties kenelle sukulaisille ja tuli kylään ja sisään omilla avaimilla kutsumatta. Kutsui meille myös naapureita kylään ilman lupaani tai ilmoittamatta etukäteen. Kielsi remontoimasta, ihan kaikki olisi pitänyt säilyttää samana ja lapsillemme olisi pitänyt tarjota identtinen lapsuus kuin omani. Ratkaisimme asian vaihtamalla lukot ja sanomalla asiasta useampaan kertaan vähemmän kauniisti.
Vuosien myötä pahimmat särmät ovat hioutuneet, ja äidilläni on taas jopa vara-avain. Näin jälkikäteen katsoen olisin kuitenkin jättänyt tämän talon ostamatta. Niin paljon turhia riitoja se on aiheuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäpuolen vanhapiikasiskot pyyhälsivät milloin sattuu entiseen lapsuudenkotiinsa. Yleensä vielä satuttivat menonsa sinne ruoka-aikaan. Heidän kälynsä oppi ovelaksi. Kun tädit taas pyrähtivät paikalle, niin käly valitteli, että voi kun me jo ehdittiin syödä, mutta jos odotatte hetken niin kohta keittelen kahvit. Tädit myös tutkivat häpeilemättä paikkoja ja utelivat, mistä joku tavara oli peräisin, kun ennen aitassa oli ihan samalainen. Olin joskus tätien mukana, ja voi helkkari, miten minua hävetti heidän käytöksensä.
Kuulostaa aika tökeröltä tämäkin. Tämä meille tunkenut täti on myös kertaalleen käynyt kävelemässä komeroita. Kysyi, saako käydä katsomassa vintillä, millaisia muutoksia sinne on tehty. Totta kai lupasin, mutta en ehtinyt sinne mukaan kun oli vauvan syöttöä ym. Mies keitti kahvit ja meni pyytämään tätinäni pöytään ja yllätti tämän kaivelemasta yhtä isompaa komeroa, mihin voi ihan kävellä sisälle. Nolostuneena täti oli miehelle mutissut, että kunhan vain katseli että olisiko täällä hänen tavaroitaan... Oli mennyt aika veikeän näköiseksi, kun mies oli sanonut, ettei taida olla kun ollaan hävitetty kaikki meille turha ja tarpeeton, ja että isäni sekä tämän sisaruksista suurin osa kävi pyynnöstämme läpi heille kuuluneita tavaroita ja vei haluamansa pois silloin aikoinaan kun kaupat tästä talosta tehtiin. Muistaakseni tämä tätikin kävi silloin ja vei jotain vanhoja vaatteita ym.
Eipä siinä mitään, toki komerossakin sai käydä katsomassa, mutta olisihan sitä voinut kysyä, plus että eipä se kovin kohteliasta ole ruveta toisten komeroita kaivelemaan.
Yhdelle toiselle tädille aikanaan myös sanottiin, että tervetuloa, mutta ilmoita ensin että olet maisemissa koska aina ei ole hyvä hetki. Tämä siksi, koska alkoi rasittaa että juuri kun olet siivoamassa/leipomossa juhlia varten/suihkussa/naimassa/mitä ikinä niin tämä täti vain käveli sisälle tai jos vara-avain oli vanhassa paikassa niin tuli jopa sillä. Hän kyllä ymmärsi yskän ja pahoittelikin että ei oikeasti aluksi älynnyt, ettei tänne enää voi ihan noin vain tullakaan. Nykyään aina soittaa että voisiko tulla vaikka puolen tunnin päästä tai että on tulossa tänne päin ja matkaa on 100km, keitättekö kahvit tms.
Mutta saapas nähdä, kauanko tuo toinen täti jaksaa asiasta pauhata. Täytyy itse koettaa olla noteeraamatta, niin jospa lopettaisi.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Teimme sen virheen, että ostimme minun lapsuudenkotini. Ensimmäinen vuosi oli aika kamala. Äitini oli jakelemassa vara-avaimia ties kenelle sukulaisille ja tuli kylään ja sisään omilla avaimilla kutsumatta. Kutsui meille myös naapureita kylään ilman lupaani tai ilmoittamatta etukäteen. Kielsi remontoimasta, ihan kaikki olisi pitänyt säilyttää samana ja lapsillemme olisi pitänyt tarjota identtinen lapsuus kuin omani. Ratkaisimme asian vaihtamalla lukot ja sanomalla asiasta useampaan kertaan vähemmän kauniisti.
Vuosien myötä pahimmat särmät ovat hioutuneet, ja äidilläni on taas jopa vara-avain. Näin jälkikäteen katsoen olisin kuitenkin jättänyt tämän talon ostamatta. Niin paljon turhia riitoja se on aiheuttanut.
Voi että. Kuulostaa ikävältä. Me ollaan tällaisilta riidoilta aika hyvin vältytty. Osalla on ollut mielipiteitä remontteihin liittyen kun on kauhuissaan ajateltu että kaikkiko siellä pitää muuttaa. Ollaan sitten ystävällisesti kerrottu, vaikkei nyt selitellä tarvitsisi, että todellakin muokataan tätä kotia enemmän tarpeidemme mukaan ja että ei me aleta täällä kenenkään mieliksi asioita säilyttelemään, vaikka tarkoitus on säilyttää tietty tyyli ja henki talossa.
Yksi sukulainen kauhistui eteiseen tehtyä kivilattioineen ja lattialämpöineen. Siinä oli ihan alunperin ollut muistaakseni jonkinlainen puu, jonka päälle oli laitettu matto, jonka päälle oli laitettu laminaatti... Juu, laminaattihan se on lapsiperheen eteisessä sangen erinomainen :D
Mutta en muista, että oikein muuta tällaista olisi ollut... Jaa, pihasta kyllä jotain. On "määrätty" että täytyy jättää joku tietty tai tietyt marjapuskat poimimatta, sitten kun marjoja tulee, kun Sirkka on aina käynyt poimimassa ne... On myös kritisoitu jonkin puskan hävittämistä. Jossain vaiheessa meillä oli iso perunamaa, ja sitten se oli taas jonkun vuoden pois... tästäkin yksi sukulainen nurisi, että kun ei voi perunaakaan hakea (?!) kunnes isäni jyrähti, että miten sinä toisten pihalta ja mailta käyt perunaa luvatta nostamassa.
Sympaattista oli aikanaan, että naapurin vanha mummo soitti mummolleni raportoidakseen pihakoivujen kaatamisesta :)
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostimme isäni isän rakentaman rintamiestalon joka oli ollut isäni ja tämän neljän sisaruksen lapsuuden koti. Helvetin suuri virhe.
Aluksi ajattelimme ettei lukkoja tarvitse vaihtaa, koska eihän kukaan tunge toisen kotiin kysymättä? Väärin!
Kotiimme tultiin kysymättä, jääkaapista otettiin kuin omastaan, kaappeja pengottiin, pihasta otettiin kasveja omalle pihalle ja niin edelleen. Kun vaihdoimme lukot niin tuli osalta sanomista ja osalta kyselemisiä uusista avaimista. Meillä yritettiin järjestää sukujuhlia ja majoittaa vieraita kysymättä meiltä mitään.
Minulta katkesi yhdessä vaiheessa pinna niin pahasti että tuhosin tahallani kaikki hyötykasvit marjapuskista mansikkamaahan kun vitutti pihalla kutsumattomina kykkivät sukulaiset.
sekään ei riittänyt. Jossain vaiheessa yhden sukulaisen syntymäpäivä juhlissa nämä meille tunkijat alkoivat keskustelemaan taas sukujuhlista. Kuuntelin kuinka he ihan pokkana lupailivat taloamme käyttöön ja yösijoja sieltä kauempana asuville "ettei tarvitse maksaa hotellia" ja niin edelleen.
Korotin ääntäni ja kysyin kovaan ääneen että haluaako joku lunastaa talon meiltä, koska me olemme päättäneet ettemme voi enää asua talossa, jossa emme voi olla kuin kotonamme kun sinne on jatkuvasti kysymättä tunkemassa porukkaa ja sanoin että olimme tehneet virheen ostaessamme talon kun luulimme kauppahinnan maksaessamme että talosta tulisi meidän kotimme. Ja jos joku ei ole kiinnostunut niin laitamme sen markkinoille.
Tästä nämä hermostuivat että eihän heidän isän rakentamaa taloaan voi vieraille myydä.
Tähän totesin että sitten joko lunastavat talon meiltä markkinahintaan tai alkavat kunnioittaa yksityisyyttämme ja rajojamme.
Tuo toimi kyllä mutta välimme eivät ole vieläkään korjaantuneet vaikka tuosta on 5 vuotta aikaa. Aina jaksavat marmattaa että uskaltaakohan sinne tullakaan kun eivät ole tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme isäni isän rakentaman rintamiestalon joka oli ollut isäni ja tämän neljän sisaruksen lapsuuden koti. Helvetin suuri virhe.
Aluksi ajattelimme ettei lukkoja tarvitse vaihtaa, koska eihän kukaan tunge toisen kotiin kysymättä? Väärin!
Kotiimme tultiin kysymättä, jääkaapista otettiin kuin omastaan, kaappeja pengottiin, pihasta otettiin kasveja omalle pihalle ja niin edelleen. Kun vaihdoimme lukot niin tuli osalta sanomista ja osalta kyselemisiä uusista avaimista. Meillä yritettiin järjestää sukujuhlia ja majoittaa vieraita kysymättä meiltä mitään.
Minulta katkesi yhdessä vaiheessa pinna niin pahasti että tuhosin tahallani kaikki hyötykasvit marjapuskista mansikkamaahan kun vitutti pihalla kutsumattomina kykkivät sukulaiset.
sekään ei riittänyt. Jossain vaiheessa yhden sukulaisen syntymäpäivä juhlissa nämä meille tunkijat alkoivat keskustelemaan taas sukujuhlista. Kuuntelin kuinka he ihan pokkana lupailivat taloamme käyttöön ja yösijoja sieltä kauempana asuville "ettei tarvitse maksaa hotellia" ja niin edelleen.
Korotin ääntäni ja kysyin kovaan ääneen että haluaako joku lunastaa talon meiltä, koska me olemme päättäneet ettemme voi enää asua talossa, jossa emme voi olla kuin kotonamme kun sinne on jatkuvasti kysymättä tunkemassa porukkaa ja sanoin että olimme tehneet virheen ostaessamme tal
on kun luulimme kauppahinnan maksaessamme että talosta tulisi meidän kotimme. Ja jos joku ei ole kiinnostunut niin laitamme sen markkinoille.
Tästä nämä hermostuivat että eihän heidän isän rakentamaa taloaan voi vieraille myydä.
Tähän totesin että sitten joko lunastavat talon meiltä markkinahintaan tai alkavat kunnioittaa yksityisyyttämme ja rajojamme.
Tuo toimi kyllä mutta välimme eivät ole vieläkään korjaantuneet vaikka tuosta on 5 vuotta aikaa. Aina jaksavat marmattaa että uskaltaakohan sinne tullakaan kun eivät ole tervetulleita.
Just tämä helvetin tervetulleisuus- kortti. Samaa vähän tämä tätini nyt juputtaa. Mummolleni tosiaan esim. sanoin niin kuin asia on, että tätini on meille tervetullut kunhan soittelee siitä vaikka ensin. Me ei tykätä yllätysvieraista, varmaan ajat on muutenkin näiltä osin muuttuneet.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä suvussa toisin päin tilanne. Enoni osti mummun talon, eli oman kotipaikkansa itselleen mummun kuoltua ja muutti sinne vaimonsa ja teini-ikäisen lapsensa kanssa. Aiemmin kävin äitini kanssa mummulle siivoamassa apuna suuremmat siivoukset, ikkunanpesut yms. kun mummu ei enää vanhuuttaan kaikkea jaksanut yksin isossa talossa. Mummun kuoleman jälkeen monta vuotta eno odotti että tulemme sinne taas tekemään juhannus- ja joulusiivoukset, pesemään ikkunat ja haravoimaan jne!
Mummulassa myös juhlittiin aina äitienpäivänä ja vietiin kakkua jne. Eno ihmetteli sitten, että miksi ei enää heillä juhlita ja tuoda kakkuja, kumma juttu että pitäisi itse leipoa ja kutsua vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvussa toisin päin tilanne. Enoni osti mummun talon, eli oman kotipaikkansa itselleen mummun kuoltua ja muutti sinne vaimonsa ja teini-ikäisen lapsensa kanssa. Aiemmin kävin äitini kanssa mummulle siivoamassa apuna suuremmat siivoukset, ikkunanpesut yms. kun mummu ei enää vanhuuttaan kaikkea jaksanut yksin isossa talossa. Mummun kuoleman jälkeen monta vuotta eno odotti että tulemme sinne taas tekemään juhannus- ja joulusiivoukset, pesemään ikkunat ja haravoimaan jne!
Mummulassa myös juhlittiin aina äitienpäivänä ja vietiin kakkua jne. Eno ihmetteli sitten, että miksi ei enää heillä juhlita ja tuoda kakkuja, kumma juttu että pitäisi itse leipoa ja kutsua vieraita.
Tuo olisi ollut enolle aika mainio järjestely. Kelpais myös mulle!
Tuota tapahtuu myös siten, että jotkut miehen sisarukset luulevat, että voivat saapastella sisään. KOSKA heidän veljensä asuu myös siinä
Outoa on että ei ymmärretä, että lapsuudessa saman katon alla asunut sisaruskatras ei ole enää siinä mielessä yhtä.
Vähän niinkin, että kaikki asiat, mitä veljelle tapahtuu, kuuluvat heille.
Voin kertoa . Eivät kuulu!
En ole uskaltanut sanoa heille. Omille sisaruksille kyllä olen kertonut.
Haluavat vahtia. Ei ihme, kun jotkut muuttavat ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalossa, kun on yleisavaimet joka toisella.
Ei pitäisi olla!
Vara-avaimen säilytyspaikka on vartiointiliikkeessä, johon avaimensa
kadottanut saa soittaa ja myös maksaa avaamisesta aiheutuneet kulut.
Tuntuu turvattomalta, että naapureilla on avain sun kämppääsi.
Vierailija kirjoitti:
Rivitalossa, kun on yleisavaimet joka toisella.
Ei pitäisi olla!
Vara-avaimen säilytyspaikka on vartiointiliikkeessä, johon avaimensa
kadottanut saa soittaa ja myös maksaa avaamisesta aiheutuneet kulut.
Tuntuu turvattomalta, että naapureilla on avain sun kämppääsi.
Meillä ainakin toimi hyvin tuo järjestely, 7 asunnon rivarissa. Yleisavain lukkojen takana paikassa jonne pääsi kotiavaimella. Riippuu varmaan paljon naapureista. Meillä oli lapsiperheitä ja eläkeläisiä ja aika monesti oli lapsilla avaimet unohtuneet, helppo rimputella naapurit läpi josko joku olisi paikalla ja viitsisi hakea yleisavaimen.
Tämä oli aikana ennen kännyköitä joten hankala lasten alkaa minnekään vartiointiliikkeisiin soittelemaan. Ehkä ajat on sitten muuttuneet eikä voi naapuriinkaan enää luottaa. :/ Harmillista.
Rivitaloasujat eivät ole yhtä perhettä eivät elä symbioosissa.
Avainten huolellinen säilytys on opetettava. Jotta tällaista ei tarvitse.
Naapurit eivät ike ystäviä keskenään.
Älytöntä, että toisella on mahdollisuus päästä kotiisi kurkkimaan, kun esim olet poissa matkoilla. Ja ihan luvan kanssa avaimella.
Vartiointiliike on puolueeton paikka y.avaimen säilytykseen. Se maksaa sen mitä maksaa. Kaikki maksaa,!
"yleis avain lukkojen takana, johon pääsi kotiavaimella"
Missä lukkokaappi sijaitsi?
Tehtiinkö merkintä vihkoon, jos joku tarvitsi avata lukkokaapin
Outoa
Ei naapurit nykyään tunne toisiaan
Tuo on ihan tuttua! Meillä on iso maalaistalo ja joka kesä tänne tunkee väkeä, joka haluaa muistella isän/äidin/mummin/kumminkaiman evakkoaikaa tai sitä, miten ko. henkilö oli talossa piikana/renkinä/pehtoorina/emännöitsijänä. Jokainen katsoo oikeudekseen päästä saliin ja pikkusalonkiin, osa vaatii pääsyä vintiin (koska sinne unohtui vuonna 1948 leikkiauto/kahvipannu/voipaketti). Olen tavoittanut pihasta videokameran kanssa kävelevän miehen, joka tyynesti harppoi pioniperennan keskellä selittäen sitä, miten pienenä poikana ollessaan siinä oli polku ja kerran kohtasin pihakeinusta eväitä syömästä pariskunnan, joka oli kotiseuturetkellä.
Kenelläkään heistä ei ole muuta kuin löyhä side taloon ja tilaan, mutta kun on kuultu kertomuksia, niin täytyy itse päästä näkemään isosedän muotokuva (siis minun isäni isosedän, ei heidän sukulaisensa) ja kurkkimaan pitsiverhojen raosta takapihan suihkulähdettä.
Ole onnellinen, että ovat edes sukulaisia. Bussilastillinen jonkun Tiaisen tai Kiurun perillisiä kulkemassa mummon evakkomatkaa ja kyselemässä kahvia (kun talo on aina ollut niin vieraanvarainen) on vielä ärsyttävämpää. Kun he ihan vaan vähän kurkistavat taloon ja ihan pienestä kulkevat tässä pihassa. Kaikki 48 kpl muistelijoita - kuin kapallinen kirppuja urkkimassa.
Vierailija kirjoitti:
Inga :DDDD Tunnistin sut heti tästä
Ai, oletko se rajaton täti?
Inga :DDDD Tunnistin sut heti tästä