Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen ei kunnioita meidän kotia?
01.06.2019 |
Ostimme seitsemän vuotta sitten talon, jossa asusti tuolloin mummoni. Talo on siten ollut isäni ja tämän sisarusten lapsuudenkoti. Kenenkään kanssa ei suurempia ongelmia ole ollut, suurin osa ihmisistä on ymmärtänyt, että tämä on nyt meidän kotimme, eikä täällä enää huseerata ja kuljeta oman mielensä mukaan vaan siten, kun meille sopii. Tänä päivänä täällä asuukin meidän lisäksi myös lapsemme, joten parempi onkin ymmärtää.
Tänään kuitenkin tapahtui seuraavaa. Osa perheestä oli sairaana ja olin pienimmäisemme kanssa lakkiaisissa. Siellä tapasin tätini, joka sanoi, että haluaisi tulla käymään meillä. Mukanaan hänellä oli joku minulle uppo-outo ystävätär. Toivotin tervetulleeksi ensi viikolla, kunhan meillä on porukka terveenä. Tätini sanoikin tähän, että tehdään niin.
Jäin vielä lakkiaisiin lapseni kanssa, kun täti ystävineen lähti juhlista. Kun pääsin kotiin, minua oli vastassa hieman hapan mies, joka kysyi, tiedänkö tästä jotakin. Täh, siis mistä??
Täti oli muitta mutkitta ystävineen saapastellut meille sisälle ja tuumannut, että haluaa esitellä lapsuudenkotinsa ystävälleen. Mies oli tokaissut, että olisitte voineet kysyä ja että vaikka tämä nyt kuinka on lapsuudenkotisi, niin tämä on nyt perheemme koti ja että jatkossa toivotaan että kysytään ennen kuin tullaan. Oli toki maininnut senkin että kotona olevat lapset ovat sairaina ja hänkin vielä hieman puolikuntoinen ja että siksikään nyt ei ole hyvä hetki.
Tätini ei ollut tätä ymmärtänyt tai noteerannut lainkaan, vaan oli ollut marssimassa peremmälle ystäväänsä mukaan ohjaten ja alkanut selittämään että tuolla ol7 aikanaan mun huone.... kunnes mies oli sanonut että nyt siellä on esikoisemme huone ja hän nukkuu, koska on sairas, ja nyt voittekin sitten lähteä, tervetuloa toisella kertaa.
Mies oli viimein saanut ohjattua nurisevan tätini ulos, ja nyt täti sitten jupisee ja urputtaa suvulle (mummoni jo soitti ja ihmetteli, että mikä tämä juttu on), somekansalle sekä tekstiviestein myös minulle, kuinka on epäkohteliasta toimia noin ja kuinka ei edes peremmälle pyydetty. Sukulaiset kyllä ymmärtävät että eipä sillä narinalla juuri väliä ole.
Mutta sanokaapa, onko tämä lapsuudenkoteihin marssiminen outojen ihmisten kanssa jotenkin yleistä ja ihan okei? Tosiaankin täällä olisi voitu kahvit keittää, jos porukka olisi kotona ollut terveenä ja nämä olisivat edes ilmoittaneet tulostaan. Mutta kun minä vielä siellä lakkiaisissa hitto vieköön sanoin että ensi viikolla, vaan ei tänään. Ja täti tuumasi, että tehdään näin. Mies ja tämä täti ovat toisilleen sen verran outoja, että vain joitakin kertoja tavanneet eli siinäkin mielessä tuntuu oudolta että noin tungetaan meille, kun en edes itse ollut kotona (minkä tätini totta kai varsin hyvin tiesi).
Sanottakoon nyt vielä, ettei tuo täti tai kukaan muukaan kulje meillä kuin jossain kommuunissa eli silläkään tämä ei selity että olisi jotenkin tapana. Miten tässä itse pitäisi reagoida tai mitä sanoa? Miten itse suhtautuisitte?
Ja joo, meillä onkin usein ovet lukossa myös päivällä vaikka maalla asutaankin. Nyt ei sitten ollut, ja kävi näin. Kieltämättä v.tuttaa.
Kommentit (36)
....aina mukava tulla entiseen kotiin....
Pitävätkö sisaret sisarustensa koteja vähän niinkuin ominaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki jos on taannut lainat sille joka on ostanut, niin.
Katsastaa miten "sijoitusta" on hoidettu
Omakohtainen kokemus että kun jäin asumaan lapsuuden kotiin pitkänmatkan siskot piti vallalla että tämä hotelli täydellä palvelulla täällä päin vieraillessa. Monta riitaa ennenkuin uskottiin että minulla ei velvoitetta majoittaa pikku töllissä useamman hengen porukoita jos en halua. Nykyään saatan keittää kahvit jos olen kotona. En muuta omia menojani heidän takiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella törkeää siltä tädiltäsi.
Meillä puolisukua tunki itsensä täyshoitoon jokaisena viikonloppuna.
Ei nämä loiset koskaan tuoneet edes ruokaa mukanaan, eikä nämä loiset koskaan edes jälkiään siivonneet kun lähtivät.
Ja suostuit tähän mistä syystä?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tuttua! Meillä on iso maalaistalo ja joka kesä tänne tunkee väkeä, joka haluaa muistella isän/äidin/mummin/kumminkaiman evakkoaikaa tai sitä, miten ko. henkilö oli talossa piikana/renkinä/pehtoorina/emännöitsijänä. Jokainen katsoo oikeudekseen päästä saliin ja pikkusalonkiin, osa vaatii pääsyä vintiin (koska sinne unohtui vuonna 1948 leikkiauto/kahvipannu/voipaketti). Olen tavoittanut pihasta videokameran kanssa kävelevän miehen, joka tyynesti harppoi pioniperennan keskellä selittäen sitä, miten pienenä poikana ollessaan siinä oli polku ja kerran kohtasin pihakeinusta eväitä syömästä pariskunnan, joka oli kotiseuturetkellä.
Kenelläkään heistä ei ole muuta kuin löyhä side taloon ja tilaan, mutta kun on kuultu kertomuksia, niin täytyy itse päästä näkemään isosedän muotokuva (siis minun isäni isosedän, ei heidän sukulaisensa) ja kurkkimaan pitsiverhojen raosta takapihan suihkulähdettä.
Ole onnellinen, että ovat edes sukulaisia. Bussilastillinen jonkun Tiaisen tai Kiurun perillisiä kulkemassa mummon evakkomatkaa ja kyselemässä kahvia (kun talo on aina ollut niin vieraanvarainen) on vielä ärsyttävämpää. Kun he ihan vaan vähän kurkistavat taloon ja ihan pienestä kulkevat tässä pihassa. Kaikki 48 kpl muistelijoita - kuin kapallinen kirppuja urkkimassa.
Ihan hirveää! Jos saan olla utelias, niin miten sä/te olette toimineet noissa tilanteissa tai miten sanoneet? Ihan uskomattomia ihmisiä tuollaiset tunkijat kyllä. En voi ymmärtää. Ymmärrän kiinnostuksen, mutta en tuolla tavalla tukkimista. Teidän oma ja yksityinen aluehan tuo nyt kuitenkin on, ja normaalilla järjellä varustetun se pitäisi hoksata!
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtainen kokemus että kun jäin asumaan lapsuuden kotiin pitkänmatkan siskot piti vallalla että tämä hotelli täydellä palvelulla täällä päin vieraillessa. Monta riitaa ennenkuin uskottiin että minulla ei velvoitetta majoittaa pikku töllissä useamman hengen porukoita jos en halua. Nykyään saatan keittää kahvit jos olen kotona. En muuta omia menojani heidän takiaan
Ihan ymmärrettävää. Olet ihan oikeassa tuossa, ettei teillä velvollisuutta tällaiseen ole. Kiinnostaisi tietää, aiheuttiko asian "perille meneminen" minkäänlaista hetkellistä välien viilenemistä vai menikö se lopulta kivuttomasti, siis riidoistahan toki jo kerroitkin tuossa.
Me otetaan ihan mielellään meille sisaruksia perheineen pistäytymään tai useammaksikin päiväksi mutta silloin kun se meille sopii.
Ihan kaikki ei tätä ole ymmärtäneet. On siis voinut olla tilanne, että miehellä takana yövuoroja ja on sanottu että tervetuloa iltapäivällä/myöhemmin, mutta mies nukkuu nyt x aikaan asti. On saatettu sanoa että voihan se mies silti nukkua ja että jos me nyt kuitenkin tullaan... Joo, en mitenkään ole epäillytkään, etteikö mies saisi nukkua makkarissa, mutta jos ajatus tuntuu meistä epämukavalta niin mikä tuossa on niin vaikeaa ja käsittämätöntä että pitää jäädä jankkaamaan. Tulee lähinnä itselle tyhmä ja epäkohtelias olo, vaikka ihan kauniisti on sanottu ja meidän kotihan tämä on. Ei mulle ainakaan tulisi mieleen jäädä väittelemään asiasta, jos mulle sanottais, että ei sovi syystä x.
Vauvan kanssa kun tulin kerran kotiin sairaalasta (jouduttiin olemaan siellä kaksi viikkoa) niin yksi olisi halunnut tulla heti tänne. Loukkaantui, kun sanottiin, että tervetuloa - mutta ei tämän viikon aikana. Ei ymmärtänyt ollenkaan kun sanottiin että olen kaksi viikkoa ollut kotoa pois ja haluan ihan oikeasti vain päästä taas kotiutumaan ja viettää ensimmäisen kotiviikon perheen kanssa enkä ottaa heti ensimmäisenä vieraita vastaan.
T: Ap
Minkä ikäisiä nämä muiden koteihin änkeävät oikein ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvussa toisin päin tilanne. Enoni osti mummun talon, eli oman kotipaikkansa itselleen mummun kuoltua ja muutti sinne vaimonsa ja teini-ikäisen lapsensa kanssa. Aiemmin kävin äitini kanssa mummulle siivoamassa apuna suuremmat siivoukset, ikkunanpesut yms. kun mummu ei enää vanhuuttaan kaikkea jaksanut yksin isossa talossa. Mummun kuoleman jälkeen monta vuotta eno odotti että tulemme sinne taas tekemään juhannus- ja joulusiivoukset, pesemään ikkunat ja haravoimaan jne!
Mummulassa myös juhlittiin aina äitienpäivänä ja vietiin kakkua jne. Eno ihmetteli sitten, että miksi ei enää heillä juhlita ja tuoda kakkuja, kumma juttu että pitäisi itse leipoa ja kutsua vieraita.
Tuo olisi ollut enolle aika mainio järjestely. Kelpais myös mulle!
Niin olisi ollut, eno ei meinannut millään ymmärtää miksemme tule enää siivoamaan. Lopulta äitini joutui sanomaan todella tylysti, jotta lopetti jankuttamisen "mutta kun aina ennenkin". Ei se enää ollut mikään koko suvun talkoilupaikka, vaikka mummulle autettiin porukalla kaikki mahdollinen.
Olen jo kauan tietänyt, että suku on pahin. Siksi en juuri pidä sukuuni yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahhaha. Anteeksi että nauran mutta nämä ovat niin kamalia juttuja etten oikein muuta voi :D
Nää moukat on varmaan samaa vammautunutta sukuhaaraa kesämökille tunkijoiden kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan mieheni lapsuudenkodissa ja rajattomat sukulaiset on ikävä kyllä tulleet tutuiksi. Huvittavaa sinänsä, että appivanhemmat osaavat parhaiten kunnioittaa rajoja, vaikka juuri he elossa olevasta suvusta ovat asuneet siellä pisimpään. Miehen sisarukset tulevat kuin kotiinsa, tai yrittävät siis tulla, ei onnistu enää. Ylipäänsä käytös meillä on erilaista kuin heidän muiden kodeissa, meidän huusholli on ainoa, missä esimerkiksi mennään omin luvin kaivelemaan kaappeja. Ja ne vanhat tavarat, ei helv. Jopa appiukon sisarukset, jotka ovat asuneet kymmeniä vuosia muualla, kyselevät edelleen silloin tällöin, vieläkö heidän se ja tämä tavara on tallessa.
Meillä on tuollainen vanha "mummola" (isän kotitalo) minkä ohi menen ehkä kerran vuodessa. Joka kerta myös toivon, että pääsisin käymään siellä. Olisi ihana tietää miltä talo näyttää nykyään ja muistella menneitä. En kuitenkaan edes yritä, sillä siellä on asunut ihan muut ihmiset yli 25 vuotta.
Mutta jos siellä asuisi sukulaisia niin äääh.... no kaipa osaisin olla hienovarainen enkä tuppautua kuin noissa edellämainituissa tarinoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä aloitukseen tulee, niin tätini on tänäänkin muutaman viestin laittanut, joten tähti alkaa hiljentyä :D Tosin, en ole enää hänen viesteihinsä vastaillutkaan, koska keskustelumme ei johda mihinkään. Varmaan närkästys silti kestää vielä pitkään, hänet tuntien.
Mummoni soitteli tänään ja kertoili sen verran, että täti on soitellut hänelle ja itkenyt että kun tästä paikasta on tullut hänelle niin rakas. Mummo oli sanonut, että totta kai hänelläkin on rakkaita paikkoja mutta ei tulisi mieleenkään esim kotimökkiinsä tunkea, koska se on ihan toisten omistuksessa. Täti oli itkenyt, että mutta kun nää (me) ollaan sentään sukulaisia. Mummo oli muistutellut, että vaikka, niin silti koti on meidän. En tiedä, oliko juttu jatkunut vielä siitä.
Tosiaan vielä tuosta aiheesta itsestään, niin tämäkin täti olisi ihan tervetullut meille, jos kysyisi. Ja ennen kaikkea kysyisi sitä, voiko tuoda kaverin mukanaan. En mä ainakaan osaisi mennä extempore omaan lapsuudenkotiini (jossa asuu nykyään veljeni perheensä kanssa) ja alkaa esittelemään sitä jollekin veljeni perheelle oudolle ihmiselle. Tai kenellekään.
Joku kysyi kotiin tunkevien ikää. Tätini on viisikymppinen.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuollainen vanha "mummola" (isän kotitalo) minkä ohi menen ehkä kerran vuodessa. Joka kerta myös toivon, että pääsisin käymään siellä. Olisi ihana tietää miltä talo näyttää nykyään ja muistella menneitä. En kuitenkaan edes yritä, sillä siellä on asunut ihan muut ihmiset yli 25 vuotta.
Mutta jos siellä asuisi sukulaisia niin äääh.... no kaipa osaisin olla hienovarainen enkä tuppautua kuin noissa edellämainituissa tarinoissa.
Kyllä minä näistä jutuista olen lukevinani, että kylässä saa käydä, kunhan
-ottaa yhteyttä kohteliaasti etukäteen ja kysyy
-tuo tuomisia, ei pengo kaappeja, ei kommentoi negatiivisesti mitään taloon liittyvää
-ei tunge väkisin, ei tarjoa taloa muille yöpaikaksi tai juhlapaikaksi
Jotenkin luulisi, että normaalilta ihmiseltä nuo tulee ihan automaattisesti.
Meillä puolisukua tunki itsensä täyshoitoon jokaisena viikonloppuna.
Ei nämä loiset koskaan tuoneet edes ruokaa mukanaan, eikä nämä loiset koskaan edes jälkiään siivonneet kun lähtivät.