Sosiaaliviranomaisten asiakkaan tyly kohtelu sosiaalitoimistossa
Häpeäkseni joudun ensi alkuun myöntämään, että minulla on noin 20 vuoden asiointikokemus satojen eri sosiaali,- ja lastensuojelu viranomaisten kanssa joten uskon tietäväni mistä puhun sillä koko tuon ajan kun he ovat tarkkailleet sekä arvioineet minua niin olen tehnyt sitä samaa heille ja tässä lyhyt yhteenvetoni olkaa hyvä.
Olen huomannut, miten asiakkaan henkilökohtaisillä mielipiteillä on suuri vaikutus sille miten sosiaaliviranomaiset asiakasta kohtelevat.
Jos asiakkaan henkilökohtainen mielipide, sanavalinta tai lauserakenne asiasta X ei miellytä sosiaaliviranomaista kun keskustellaan asiakkaan elämäntilanteesta ja se loukkaa sosiaaliviranomaisen henkilökohtaisia tunteita ja/tai mielipiteitä niin silloin tapahtuu hyvin herkästi niin, että sosiaaliviranomainen hoitaa asiakkaan asiat huonosti tai hyvin hitaasti, jos olleskaan välittämättä asiakkaan elämäntilanteesta.
Tai hyvin yksinkertaisesti vaikeuttavat asiakkaan elämää esimerkiksi käyttämällä virkansa auktoriteettia hyväkseen selittäen Kelalle mitä haluavat.
Vastaavanlaisesti jos asiakas vetoaa sosiaaliviranomaisen henkilökohtaisiin tunteisiin onnistuen niitä koskettamaan positiivisessa mielessä tahtomattaan tai tahallaan niin sosiaaliviranomainen hoitaa asiakkaan asiat kunnialla ehkä extraakin tyrkyttäen.
Olen myös huomannut sen miten sosiaaliviranomaiset olettavat, että heihin automaattisesti luotetaan. Luottamus on kahden kauppaa.
Miksi luottaisin sinuun jollet sinä luota minuun?
Sovimme tapaamisen kaksin, sinä otit kaverin mukaan.
Halusit isomman huoneen ettekä istuneet alas vaikka minä istuin.
Te pelkäsitte, ette siis luottaneet.
Sitten kehtaatte uhriutua ja valittaa tapaamisella kun en luota teihin.
Se että sinulla on tutkinto ja virka ei tee sinusta minulle yhtään sen luotettavampaa.
En tunne sinua, mutta tunnen ihmisen ja olette ennenkin pettäneet luottamukseni joten kerro, miksi minun tulisi luottaa sinuun kun et sinäkään luota minuun?
Luottamus on kahden kauppa. Älä odota sitä luottamusta saavasi jollet ole sitä valmis myös itse osoittamaan ja antamaan.
Kommentit (11)
niin eli ihmisen pitää varpaillaan sossulassa olla yllättävää
Olet yli 20 vuotta ollut sossujen kanssa päin yhteen etkä ole oppinut miten heistä päästään eroon?? Ei hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Olet yli 20 vuotta ollut sossujen kanssa päin yhteen etkä ole oppinut miten heistä päästään eroon?? Ei hyvää päivää!
Helpompi tuomita kuin edes yrittää ymmärtää, niinhän se taitaa olla. Lapsena huostaanotto väkivaltaisesta perheestä, psyykkisesti vammautettu ja psyykkisesti sairastunut laitosmaailmassa jossa hoitoa ei juuri saanut muuta kuin koppimuodossa josta päädyin sitten täysi-ikäisenä sosiaaliasiakkaaksi. Ei hyvää päivää tosiaan.
Spämmää lisää tilanteita, joissa lusmua kohdellaan tylysti. Mites olis vaikka persujen puoluekokous?
Vierailija kirjoitti:
Spämmää lisää tilanteita, joissa lusmua kohdellaan tylysti. Mites olis vaikka persujen puoluekokous?
Sairas on eri asia kuin lusmu. Aivan kuten viisaus on eri asia kuin tyhmyys. Spämmää? Ensimmäinen kirjoitukseni koko saitille viikkokausiin. Taidat spämmäillä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yli 20 vuotta ollut sossujen kanssa päin yhteen etkä ole oppinut miten heistä päästään eroon?? Ei hyvää päivää!
Helpompi tuomita kuin edes yrittää ymmärtää, niinhän se taitaa olla. Lapsena huostaanotto väkivaltaisesta perheestä, psyykkisesti vammautettu ja psyykkisesti sairastunut laitosmaailmassa jossa hoitoa ei juuri saanut muuta kuin koppimuodossa josta päädyin sitten täysi-ikäisenä sosiaaliasiakkaaksi. Ei hyvää päivää tosiaan.
Jatkaakseni olen hyvää vauhtia kirjoittamassa avartavaa, rehellistä juttua siitä mitä te aikuiset ynnä viranomaiset olette minulle tehneet ja teoillanne saaneet aikaan. Minulla meni melkein 10 vuotta huostaanottoni päätyttyä selvittää asioita, ymmärtää koko kokonaisuus, opiskellessa eri asioita ja miettien mitä oikeastaan onkaan tapahtunut, ennen kaikkea miksi ja nyt kun ymmärrän sen itse niin tulen paljastamaan sen myös muille.
Minä en suostu kantamaan vastuuta teidän teoistanne enkä tekojenne seurauksista kuten ette tekään vastuuta teoistani tai tekojeni seurauksista ole kantaneet.
Minä rikoin teiltä ikkunan kun te olitte rikkoneet minulta psyykkeen, mutta te keskityitte korjaamaan sitä rikottua ikkunaa, ette rikottua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yli 20 vuotta ollut sossujen kanssa päin yhteen etkä ole oppinut miten heistä päästään eroon?? Ei hyvää päivää!
Helpompi tuomita kuin edes yrittää ymmärtää, niinhän se taitaa olla. Lapsena huostaanotto väkivaltaisesta perheestä, psyykkisesti vammautettu ja psyykkisesti sairastunut laitosmaailmassa jossa hoitoa ei juuri saanut muuta kuin koppimuodossa josta päädyin sitten täysi-ikäisenä sosiaaliasiakkaaksi. Ei hyvää päivää tosiaan.
Jatkaakseni olen hyvää vauhtia kirjoittamassa avartavaa, rehellistä juttua siitä mitä te aikuiset ynnä viranomaiset olette minulle tehneet ja teoillanne saaneet aikaan. Minulla meni melkein 10 vuotta huostaanottoni päätyttyä selvittää asioita, ymmärtää koko kokonaisuus, opiskellessa eri asioita ja miettien mitä oikeastaan onkaan tapahtunut, ennen kaikkea miksi ja nyt kun ymmärrän sen itse niin tulen paljastamaan sen myös muille.
Minä en suostu kantamaan vastuuta teidän teoistanne enkä tekojenne seurauksista kuten ette tekään vastuuta teoistani tai tekojeni seurauksista ole kantaneet.
Minä rikoin teiltä ikkunan kun te olitte rikkoneet minulta psyykkeen, mutta te keskityitte korjaamaan sitä rikottua ikkunaa, ette rikottua lasta.
Voi kun rikkinäisen ihmisen korjaaminen olisikin niin helppoa... Syyttelyn sijaan mieluusti kuulisin vaihtoehtoja nykysysteemille. Huostaanotto tapahtuu siinä vaiheessa, kun paljon pahaa on jo ehtinyt tapahtua. Tämä näkyy varmasti lapsen psyykessä koko eliniän. Liian aikaisessakaan vaiheessa ei huostaanottoja voi tehdä. Sijaishuoltopaikat eivät ole täydellisiä, etenkään laitokset. Mutta niissä lapsi on ainakin turvassa. Henkinen puoli ja korjaavat kokemukset ovatkin sitten ihan eri asia. Myös taipumus mt- tai päihdeongelmiin helposti periytyvät vanhemmilta. Todella vaikea yhtälö, jossa sosiaalityöntekijästä helposti tehdään lopulta syntipukki kaikkeen pahaan...
työtön joka kieltäytyy kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan hakea holhouksen alaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yli 20 vuotta ollut sossujen kanssa päin yhteen etkä ole oppinut miten heistä päästään eroon?? Ei hyvää päivää!
Helpompi tuomita kuin edes yrittää ymmärtää, niinhän se taitaa olla. Lapsena huostaanotto väkivaltaisesta perheestä, psyykkisesti vammautettu ja psyykkisesti sairastunut laitosmaailmassa jossa hoitoa ei juuri saanut muuta kuin koppimuodossa josta päädyin sitten täysi-ikäisenä sosiaaliasiakkaaksi. Ei hyvää päivää tosiaan.
Jatkaakseni olen hyvää vauhtia kirjoittamassa avartavaa, rehellistä juttua siitä mitä te aikuiset ynnä viranomaiset olette minulle tehneet ja teoillanne saaneet aikaan. Minulla meni melkein 10 vuotta huostaanottoni päätyttyä selvittää asioita, ymmärtää koko kokonaisuus, opiskellessa eri asioita ja miettien mitä oikeastaan onkaan tapahtunut, ennen kaikkea miksi ja nyt kun ymmärrän sen itse niin tulen paljastamaan sen myös muille.
Minä en suostu kantamaan vastuuta teidän teoistanne enkä tekojenne seurauksista kuten ette tekään vastuuta teoistani tai tekojeni seurauksista ole kantaneet.
Minä rikoin teiltä ikkunan kun te olitte rikkoneet minulta psyykkeen, mutta te keskityitte korjaamaan sitä rikottua ikkunaa, ette rikottua lasta.
Voi kun rikkinäisen ihmisen korjaaminen olisikin niin helppoa... Syyttelyn sijaan mieluusti kuulisin vaihtoehtoja nykysysteemille. Huostaanotto tapahtuu siinä vaiheessa, kun paljon pahaa on jo ehtinyt tapahtua. Tämä näkyy varmasti lapsen psyykessä koko eliniän. Liian aikaisessakaan vaiheessa ei huostaanottoja voi tehdä. Sijaishuoltopaikat eivät ole täydellisiä, etenkään laitokset. Mutta niissä lapsi on ainakin turvassa. Henkinen puoli ja korjaavat kokemukset ovatkin sitten ihan eri asia. Myös taipumus mt- tai päihdeongelmiin helposti periytyvät vanhemmilta. Todella vaikea yhtälö, jossa sosiaalityöntekijästä helposti tehdään lopulta syntipukki kaikkeen pahaan...
Turvassa? Laitoksessa? Kuristaminenko tuo turvallisuutta? Henkinen väkivaltako tuo turvallisuutta?
Mietin pitkään miksi kaikki oli mulle niin vaikeeta, aina. Miksi kaikki meni niin vaikeaksi, aina. Huolimatta siitä mitä tein tai sanoin.
Vähän aikaa sitten palapelin viimeinen pala osui kohilleen. Löysin sosiaalipapereista vanhan merkinnän, ihan niitä ensimmäisiä merkintöjä, joissa lukee: äiti sanoo, että lapsi valehtelee sekä uhkailee jollei saa tahtoaan läpi. Sitten se kirjattiin tiedostoihin absoluuttisena totuutena jota te kaikki toitotitte toinen toisilleen ettekä ikinä uskoneet mitään mitä samoin ettekä puolustaneet minua juuri ikinä ketään vastaan vaan kohtelitte minua kuin valehtelevaa jaskaa vaan koska uskoitte henkisesti sekä fyysisesti väkivaltaisen äitini sanoja jotka se sanoi vaan ettei ite jäisi kiinni vuosikausia jatkuneesta väkivallasta josta ei siten ikinä jäänytkään. Se on teidän vika mitä te teitte mulle ei mun! Kantakaa vastuunne, edes kerran elämässä!
Up. Kovasti kiinnostaisi vielä kuulla miten kaikki on aina mun vika, miten musta ei ikinä tule mitään ja ne kaikki muut hienot kannustavat sanat. Anyone? Vai joko riittää päähän potkiminen?
Mä olin ihan hyvä lapsi josta olis voinu tulla ihan mitä vaan, miks te teitte mulle niin?
Okei, liittyi asiaan miten?