Aina äiteydestä haaveillut kaveri ei suosittele muita hankkimaan lapsia!

No kyllähän lapsi on rangaistus. Harva tekisi jos tietäisi etukäteen.

Kaverille kävi samoin. Myös äitini neuvoi, ettei kannata tehdä lapsia.

No joo, musta se muuttui kannattavaksi vasta lapsen ollessa 17, sitä ennen oli työleiri, joka enemmän otti kuin antoi. Tosin kokemusta on vain yhdestä nepsystä, joka oli rakas mutta raskas, kuten sanotaan. Nyt enää rakas.

Oma äitikin on aina sanonut, miten lapsia ei kannata hankkia. Hän on itse puskenut maailmaan neljä lasta noista puheista huolimatta.

Ap

Eikös se niin mennyt, että pessimisti ei pety...!

Helpommalla toki pääsee, jos ei lapsia tee. On tämä silti upea, mielenkiintoinen matka ollut jo nyt (oma lapsi vuoden vanha), vaikka melkoinen työleiri onkin. Jos jo raskaana olet, murehtiminen on jo turhaa. Nauti niistä hyvistä asioista, joita lapsi tuo. Niitäkin kuitenkin on paljon. Onnea vauvasta!

Vaikea sanoa. Kovin on yksilöllistä.

Niin. Se on raskasta etkä voi valittaa tai hankkia omaa aikaa, muuten olet huono äiti :(

Varsinkin jos vanhemmalla iällä saa lapsen, niin on saattanut tottua liian pitkään sellaisen elämään, joka kulkee vain omilla ehdoilla. Lapsi sekoittaa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos vanhemmalla iällä saa lapsen, niin on saattanut tottua liian pitkään sellaisen elämään, joka kulkee vain omilla ehdoilla. Lapsi sekoittaa tätä.

Tai sitten on menonsa juossut ja sopeutuu mainiosti lapsiperhe-elämään

Pelottaa, että kaikki menee lapsen kanssa mönkään. Varsinkin, kun on omalta äidiltäni kuullut, miten oma elämä menee pilalle lasten myötä. Nyt kun lapsirakkaaksi ja äidiksi haluavasi identifioitunut kaverikin kokee kaiken menneen vain huonoon suuntaan, niin epäusko iskee kaikkeen.

Ap

Jos sinulla ei ole ruusunpunaisia unelmia hitaista aamuista ja pitkistä päikkäreistä tai muusta vastaavasta, ja jos miehesi osallistuu myös lapsen kasvatukseen ja hoitoon yhdenvertaisena vanhempana, saatat yllättyä jopa positiivisesti :)

Ei se aina niin rankkaa ole vaikka hetkittäin voi väsyttää ja hermo olla katkeamispisteessä.

Itselläni on kaksi pikkuista ja vielä ollaan selkeästi plussanpuolella.

Voi ap, onpa sulla ikävä äiti! Miten tuollaista kukaan äiti omalle lapselleen puhuu?? Ei mahda olla ihan normaali tapaus. Älä kuitenkaan kuuntele muiden kokemuksia sillä korvalla, että juuri noin sinullekin käy. Se on sinusta itsestäsi pitkälti kiinni ja tietysti miehestäsi myös. 

Minusta elämä vasta todenteolla alkoi kun esikoinen syntyi. Ennen sitä oli sellaista vähän kuin välitilassa oloa, että odotti jotain epämääräistä. Tosin siihen aikaan (90-luvulla) ei vielä omatkaan odotukset perhe-elämästä olleet mitään ihmeellisiä, ei ollut suunnitelmia, ei pelkoja, ei ihmeellisiä haavekuvia. Olin nähnyt ison perheen lapseni ja sisarusteni perheissä, että lasten kanssa on raskasta, mutta myös antoisaa. 

Luota itseesi ja ajattele asioista positiivisesti. Pitäkää alusta asti huolta, että kummallakin on myös omaa aikaa ja teillä on parisuhdeaikaa. Lapsi on elämäsi keskipiste, voit olla siitä aivan varma, mikään ei tunnu yhtä ihanalta kuin oma lapsi sellaiselle, joka lapsia haluaa. Mutta ei lapsi ole kaikki, eikä todellakaan mikään elämä lopu lapsen tuloon. Ehei, päinvastoin! Olen saanut lasten myötä valtavasti kokemuksia, uusia ystäviä, olen kehittynyt ja kypsynyt ihmisenä, olen saanut tuntea paitsi väsymystä myös järisyttäviä onnentunteita. Perheeni on elämäni tärkein ja ihanin asia, vaikka minulla on elämässäni paljon muutakin hyvää, kuten työ, ystävät, harrastukset. 

Ja ettei kukaan vedä palkoja nenään, niin minulle on ihan sama, hankkiiko joku lapsia vai ei. Tämä ei ollut vänkäämispuhe lastenhankinnan puolesta, vaan tsemppipuhe sille, joka jo odottaa lasta, elämänsä suurinta ihmettä. 

Se voi olla aika suuri järkytys alkuun miten kiinni siinä lapsessa on ja miten oma elämä todella vähän loppuu. Etenkin, jos ei ole hoitoapua.

Kyllä munkin tuli vähän mietittyä oliko järkeä, kun oli vauva ja taapero, omat unet jäi muutamaan tuntiin vuorokaudessa, lapset huusivat vähintäänkin vuorotellen ja jokainen päivä oli kamala. Yleensä laskin mimuutteja siihen, että mies tulee kotiin ja on joku jakamassa tuskaa.

Mutta niin ne lapset kasvaa. Edelleen alle kouluikäisiä, mutta niin eri meno. Parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut! Niin upeita ja ihania! Ja niin se vähän on, että lapset ne vanhempia kasvattaa... Olen niin kiitollinen elämälle, että saan olla heidän äiti. Ja toki nykyään saan olla myös minä taas.

Itselläni on 2 pientä lasta. Ensimmäisen saatuani vannoin etten enää ikinä hanki lapsia. Hän oli myös tosi helppo vauva. Mieli kuitenkin muuttui, kun univelka poistui, hormonimyrsky tasoittui ja vauvavuosi loppui. Riippuu hyvin paljon ihmisestä miten asian kokee.

Tuollaiselle ihmiselle lapsi on vain syntipukki.

Mä olin onnellisimmillaan silloin kun lapset oli pieniä. Ei meidän lapset koskaan turhasta parkuneet, mitä ne teidän lapset oikein huutaa? Hyvää ruokaa, ulkoilua, retkeilyä, askartelua, leikkiä, leipomista, kyläilyä, kerhoilua. Ihanaa, voi kun olisi vielä se aika. Olin pitkään kotona ja todellakin nautin. Raskasta oli silloin kuin kaikki kolme oli yhtäaikaa sairaana, muuten ei kyllä mitään isompia ongelmia ollut. Ainoa negativiinen asia on koulu, siis tottakai koulu sinänsä on hyvä, mutta ne opettajat hohhoijaa. TAi ehkä se on nämä nykykäytännöt, kun vanhemmat pitää vetää mukaan kaikkeen, ihan kaikkeen. Ei onneksi kaikki opettajat ole samanlaisia, toiset on ihan normaaleja ihmisiä. No, kyllä se sitten muuttuu taas parempaan kun lapset menee lukioon. 

Kaverillasi on ollut ehkä liian ruusuinen kuva äitiydestä. Onhan tämä raskasta kahden alle 3v kanssa, mutta paljon on myös ilonhetkiä. Kyllä minä näen asian niin, että enemmän nämä antaa, kuin ottaa. Äärettömän rakkaita molemmat, vaikka toisinaan tuntuu, että verisuoni pullistuu otsassa, kun erottelet niitä toisten kimpusta ja yrität sylitellä molempia, vaikka tekisi mieli vain nukkua. Helpompaahan se elämä olisi ilman lapsia, mutta itsellä ei taatusti yhtä onnellista. Jos vain mahdollista, niin ottakaa välillä laatuaikaa kahdestaan puolison kanssa ja tee asioita myös yksin, ilman lasta. Paljon onnea raskaudesta ja älä turhaan stressaa tulevaa!

Osa ihmisistä ovat selkärangattomia ja sen takia eivät kestä arjen tavallisia vastoinkäymisiä. Vanhemmat hyysäävät lapsiaan enemmän joka sukupolvessa, joten jossain kohtaa ihmisistä tulee niin avuttomia, että jättävät lapsensa heitteille ja niistä lapsista kasvaa vastuullisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitikin on aina sanonut, miten lapsia ei kannata hankkia. Hän on itse puskenut maailmaan neljä lasta noista puheista huolimatta.

Ap

Oma äiti sanoi myös, että lapset pilaavat oman elämän. Olin pitkään siinä uskossa, mutta sitten kavereita alkoivat olla raskaana ja huomasin, että hehän vaikuttavat oikein onnellisilta. Päätimme yrittää itsekin ja huomasin, että äiti oli väärässä. Rankkaahan se alkuaika on, mutta ei kaikki mukavat asiat ole helppoja.