Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aina äiteydestä haaveillut kaveri ei suosittele muita hankkimaan lapsia!
22.05.2019 |
Kaverini on haaveillut omista lapsista niin kauan kuin muistan. On aiemmin ilmaissut tahtovansa vähintään kolme lasta. Omasta aloitteestaan tuli sitten omakotitalo ja häät miehensä kanssa. Lopulta tätä kaikkea seurasi esikoisen syntymä. Vielä raskausaikana kaveri puhui miten tahtoo "suurperheen".
Sitten kaikki muuttui. Lapsi on nyt 16kk vanha, eikä kaverilla ole enää hinkua hankkia lapsia. Nyt hän nimenomaan korostaa sitä, miten lapsia ei kannata hankkia, koska se pilaa useammaksi vuodeksi parisuhteen sekä oman elämän. Odotan nyt esikoistani ja tällaiset puheet pistää pelottamaan.
Onko asia tosiaan näin? Vai voiko tuollainen mielipiteenmuutos johtua siitä, että ennen lasta sitä eli omassa utopiassaan, jonka lapsi tekisi toteen.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneen junaan. Joku ajattelee että on ihanaa istua kotona lasten kanssa, jollain toisella on mielessä vaihtoehtoista toimintaa josta nauttisi enemmän.
Ja ei, en tarkoita vaihtoehtoisella toiminnalla mitään mystisiä "juoksuja" joihin näissä keskusteluissa aina viitataan, vaan esim. ammatillisia ambitioita, talonrakennusta, keskusteluja ja ajanviettoa aikuisten kanssa jne. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä.
Jos perheessä on vain yksi lapsi, saattaa hyvinkin olla, että hänestä saa maailman parhaan vatupassin pitelijän siihen talonrakennukseen ja elämän tielle ylipäätään. Tai sitten ei, sitä ei voi tietää etukäteen. Mutta usein se, mitä lapsiperhe-elämällä tarkoitetaan, liittyy lapsiyhteisöön eli sisaruuteen. Melu ja ilo moninkertaistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti tuossa yllä, mutta entäpä ne ensimmäiset (5? 8?) vuotta kun lapsesta ei ole vatupassin pitäjäksi... pitkiä vuosia laittaa oma elämä jäihin ja sulkeutua kauhukammioon kuuntelemaan jatkuvaa itkua ja lapioimaan puuroa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti tuossa yllä, mutta entäpä ne ensimmäiset (5? 8?) vuotta kun lapsesta ei ole vatupassin pitäjäksi... pitkiä vuosia laittaa oma elämä jäihin ja sulkeutua kauhukammioon kuuntelemaan jatkuvaa itkua ja lapioimaan puuroa.
Yleensä onneksi vanhemmuus muokkaa aivoja sillä tavalla, ettei ihmispolo kestä kuunnella jatkuvaa itkua viittä vuotta vaan alkaa opetella, kuinka lapsen tarpeita täytetään.
-se jota kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne. Koitan käsitellä näitä omia äitiyteen liittyviä pelkoja ennen kuin lapsi syntyy. Todella toivottuhan lapsi on, mutta isohkon perheen esikoisena tiedän myös, millaisia muutoksia pienet lapset tekee arkeen. Toisaalta nyt olen aikuinen ja "valmis" oman lapsen tulemiseen osaksi elämää. Nuorempana sisarusten hoitaminen oli rankkaa, kun oli itse lapsi.
Ap
Aika monella lasta suunnittelevalla pelot pohjautuvat siihen, että heidät on laitettu hoitamaan perheen pienimmäisiä ihan liian varhain.
Alue: Aihe vapaa
Meitä on moneen junaan. Joku ajattelee että on ihanaa istua kotona lasten kanssa, jollain toisella on mielessä vaihtoehtoista toimintaa josta nauttisi enemmän.
Ja ei, en tarkoita vaihtoehtoisella toiminnalla mitään mystisiä "juoksuja" joihin näissä keskusteluissa aina viitataan, vaan esim. ammatillisia ambitioita, talonrakennusta, keskusteluja ja ajanviettoa aikuisten kanssa jne. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä.