Lue keskustelun säännöt.
Eron myötä menetin miespuoliset ystävät
22.05.2019 |
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, kai haluan vain purkaa harmiani.
Vielä vuosi sitten minulla oli pitkä parisuhde jonka lisäksi laaja kaveripiiri. Läheisiä ystäviä löytyi kummastakin sukupuolesta, homoja sekä heteroja. Nyt erottuani olen pikkuhiljaa joutunut ottamaan etäisyyttä liki kaikkiin miespuolisiin heteroystäviin.
Kun olin parisuhteessa, ajattelin olevani onnekas miten minulla on myös miespuolisia läheisiä ystäviä. Heidän kanssaan kävin oluella, paransin maailmaa, puolin ja toisin oltiin apuna, vietettiin iltoja, olin makutuomarina ja ideointiapuna heidän omien puolisoidensa lahjojen hankinnassa. Autoin erästä jopa ideoimaan ja miettimään täydellisen kosinnan tyttöystävälleen. Olin iloinen heidän ystävyydestään ja siitä että sain olla kertomassa naisnäkökulmaa jos heillä oli riitaa parisuhteessaan. Ja iloitsin aidosti kun sain jotenkin autettua heitä ymmärtämään tyttöystäviään, olemaan aloitteellisia riitojen sopimisissa ja olemaan romanttisia puolisoja. (Moni mies pitää romantiikkaa niin lällynä, että miespuolisten kavereiden kanssa ilmeisesti ei haluta puhua yllätyksistä, lahjoista tai rakkaudenosoituksista)
Nyt eron jälkeen kun sinkkuunnuin, yksi kerrallaan näistä ystävämiehistä on kaikki tehneet "siirtoja", jotka on rikkoneet käsitykseni heistä täysin. Kolme on tehnyt suoria seksuaalisia aloitteita (näistä kahdella on puoliso!), kaksi on tehnyt romanttisia tunteiden tunnustamisia (molemmilla puoliso, toinen myös yritti kouria persettäni) ja sitten on pari jotka ovat ottaneet reilusti etäisyyttä ja vihjanneet siihen suuntaan että heidän tyttöystävänsä on niin mustis että eivät voi olla tekemisissä.
Ja ei, en edes ole mikään seksikäs hottispommi, rikas tai muutenkaan poikkeuksellinen. Ihan tavallinen nainen. Tähän saakka luulin, että miehen ja naisen välillä voi olla vilpitöntä ystävyyttä. Nyt tuntuu, että miespuoliset ystävät joita olen arvostanut ja kunnioittanut ovatkin kaikki vain kärkkyneet tilaisuutta uida pöksyihini. Eivätkö he vain kehdanneet kohdella minua kuin pantavaa lihaa kun olin vielä suhteessa? Eli arvostivatko he lähinnä miestäni (kaikki siis minun "ystäviäni", ei yhteisiä) eivätkä minua ihmisenä?
Kommentit (25)
Oletpahan "ystäväpiiriin" päätynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm, niin, eron myötä menetin kaikki ystävät. Ilmeisesti yhteisössä, jossa mantrojen avulla jalostettiin luonnetta yhä paremmaksi ja paremmaksi, olin kuin ruton/koleran kantaja, kun avioero oli tosiasia. Toisaalta, mitä iloa sellaisista ystävistä oikeastaan olisi ollutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Oletpahan "ystäväpiiriin" päätynyt...
Olisikin edes yksi "ystäväpiiri"! Nämä miehet ovat suurimmilta osin eri yhteyksistä eivätkä tunne toisiaan. Siinä on työkaveria, opiskelukaveria, harrastuskaveria ja jopa "ystäviä" yläasteelta asti!
Olen pitänyt heitä hienoina ihmisinä, puolin ja toisin on puhuttu henkilökohtaisista asioista. Olen myötäelänyt heidän elämäänsä ja luullut sen olevan molemminpuolista. Eniten ahdistaa ja satuttaa näiden osalta jotka ovat parisuhteessa. Luulin auttaneeni heitä olevan hyviä kumppaneita, luulin että he aidosti rakastavat puolisoaan ja että olisivat olleet minulle aidosti ystäviä. Mutta nyt he ovat mitä ilmeisimmin kärkkymässä ja aktiivisesti yrittämässä järjestää tilaisuutta pettää puolisojaan. Minun kanssani, joka haluan heiltä vain ystävyyttä! Tuntuu, että sydän on särkynyt sekä itseni että heidän tyttöystäviensä takia....
Ap.
Itse olen mies ja minulla on naispuolisia ystäviä, jotka ovat vain ystäviä. Eli voin itse henkilökohtaisesti osoittaa, että miehen ja naisen välillä voi olla vilpitöntä ystävyyttä.
Nyt joku sitten varmaan kysyy, että "miten on, jos suhde hieman rakoilee, onko se ystävyys silloinkin "vilpitöntä"?" Siihen sanoisin, että jos suhde rakoilee on se päättyäkseen, riippumatta ulkopuolisista.
<sarcasm>
Toisinpäin ei tunnu pätevän, puolisollani ei ole juurikaan miespuolisia ystäviä. Ne muutamatkin ystävyyssuhteet päättyivät juurikin jonkinlaiseen "kipinään". Eli naisen ja miehen välillä ei oikein voi olla vilpitöntä ystävyyttä.
</sarcasm>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpahan "ystäväpiiriin" päätynyt...
Olisikin edes yksi "ystäväpiiri"! Nämä miehet ovat suurimmilta osin eri yhteyksistä eivätkä tunne toisiaan. Siinä on työkaveria, opiskelukaveria, harrastuskaveria ja jopa "ystäviä" yläasteelta asti!
Olen pitänyt heitä hienoina ihmisinä, puolin ja toisin on puhuttu henkilökohtaisista asioista. Olen myötäelänyt heidän elämäänsä ja luullut sen olevan molemminpuolista. Eniten ahdistaa ja satuttaa näiden osalta jotka ovat parisuhteessa. Luulin auttaneeni heitä olevan hyviä kumppaneita, luulin että he aidosti rakastavat puolisoaan ja että olisivat olleet minulle aidosti ystäviä. Mutta nyt he ovat mitä ilmeisimmin kärkkymässä ja aktiivisesti yrittämässä järjestää tilaisuutta pettää puolisojaan. Minun kanssani, joka haluan heiltä vain ystävyyttä! Tuntuu, että sydän on särkynyt sekä itseni että heidän tyttöystäviensä takia....
Ap.
Särkyykö sydämesi oikeasti jos petyt ihmisiin? Ei oikein kuulosta uskottavalta.
Mitä sitä turhaan pihtaamaan? Voisit tehdä palveluksen ainakin muutamalle noille "hyville ystävillesi".
Miehiä vituttaa vielä enemmän jos jäävät friendzonelle.
Kun jaat toosaa sopivasti annostellen, niin saat jatkossakin nauttia miesten huomiosta. Jos istut jalat ristissä niin huomio ja yhteydenotot loppuvat aika pian, yleensä n. 1-2 yrityskerran jälkeen kun mies yrittää saada jotain muutakin kuin kivaa yhdessäoloa kaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onneksi on vielä ne homot.
Varmaan kieroimmat vain teeskentelevät homoa, jotta pääsevät lähelle...
Miehet eivät tienneet, että halusit vain ystävyyttä, kun olit niin innokas olemaan heidän kanssaan eri asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikein usko, että mies ja nainen voi oikeasti olla vain kavereita, ellei sitten mies ole homo. Ajatusmaailma eroaa niin paljon toisistaan.
mies51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida olla kummoinenkaan ihmistuntija. Olen yli 50, eikä minulla koskaan ole ollut miespuolista ystävää. Panen sanalla ystävä paljon painoa, miehet pääsevät korkeintaan tuttava-asteelle. Seurustelusuhteita siis on kyllä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein usko, että mies ja nainen voi oikeasti olla vain kavereita, ellei sitten mies ole homo. Ajatusmaailma eroaa niin paljon toisistaan.
mies51v
Ajatukset on yläpäässä, ei alapäässä.
Enpä keksi halventavampaa nimeä sille, kun joku on kiinnostunut harrastamaan seksiä kanssasi ("kohdella kuin pantavaa lihaa").
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät tienneet, että halusit vain ystävyyttä, kun olit niin innokas olemaan heidän kanssaan eri asioissa.
Tai ehkä kokeilevat onneaan josko seksikaveruus onnistuisi. Eli samalla tavalla kavereita mutta petipuuhat lisätään mukaan jos osapuolia panettaa.
Naimissa et ollut "uhka" kenenkään suhteelle mutta sinkkuna sinut valitettavasti nähdään helposti niin. Tämän vuoksi erossa yleensä menetetäänkin joitakin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein usko, että mies ja nainen voi oikeasti olla vain kavereita, ellei sitten mies ole homo. Ajatusmaailma eroaa niin paljon toisistaan.
mies51v
Ajatukset on yläpäässä, ei alapäässä.
Juu, mutta terveillä miehillä ei.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Hm, niin, eron myötä menetin kaikki ystävät. Ilmeisesti yhteisössä, jossa mantrojen avulla jalostettiin luonnetta yhä paremmaksi ja paremmaksi, olin kuin ruton/koleran kantaja, kun avioero oli tosiasia. Toisaalta, mitä iloa sellaisista ystävistä oikeastaan olisi ollutkaan?
Sama täällä, vain muutama jäi.
Oli tajunnan räjäyttävää tajuta, että ne ihmissuhteet olivat vain kertakäyttöisiä.
Siis viisastuit. Pidä tämä mielessä.