Teiniäidin vanhemmat

Ja toki teini-ikäisten isien vanhemmille sama. En tajunnut heti että voihan niinkin päin käydä..

Neuvolasta voitaisiin osata järjestää jotain vertaistukea, eiköhän jokaisella paikkakunnalla näitä tapauksia ole ja kokemusten jakaminen voi auttaa käsittelemään asiaa. Kannattaa hankkia sitä apua ja tukea jostain ihan luotettavasta lähteestä.

No miten ois vaikka sen toisen osapuolen vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

No miten ois vaikka sen toisen osapuolen vanhemmat.

Varmasti yhtä hämillään tilanteessa. Nuorelle olisi myös tärkeää saada tutustua samassa tilanteessa oleviin/olleisiin äiteihin/perheisiin.

Oma tyttäreni tuli äidiksi 19-vuotiaana eli teininä, mutta lähes 20-vuotiaana kylläkin. En kuitenkaan osaa antaa vertaistukea koska meillä ei kohdattu näitä yleisiä teiniäitiyden ongelmia kuten päihteiden käyttöä tai lapsen laiminlyöntiä (mummolaan hoitoon lykkäämistä).

Itselleni se oli järkytys, mutta kunnioitin tytön päätöstä pitää lapsi. Tyttö taisi "hieman" loukkaantua ensireaktiostani ja epäilystäni heidän pärjäämisestään ja jälkeenpäin on harmittanutkin, parempi olisi ollut tarjota tukea eikä kauhistella. Tyttömme onkin myöntänyt, että "sisuuntui" muiden kommenteista ja päätti pärjätä sitten ilman apua, tytön tyttö oli meillä ensimmäist kertaa hoidossa vasta 5-vuotiaana ja tyttöni valmistui yliopistosta aikataulussa. Hän on kuitenkin kertonut olleensa todella yksinäinen kun ei uskaltanut keskustella näistä isoista asioista avoimesti tai pyytää apua lapsenhoidossa (kun piti pärjätä).

Lapsen isä on samanikäinen eli teini-isä. Hänen pärjäämistään ja osallistumistaan epäilin paljon enemmän kuin tyttäreni, mutta niin hänkin on yllättänyt positiivisesti. Ei todellakaan vaikuttanut kypsältä isäksi lapsen syntyessä, mutta meni töihin tytön äitiysloma ja opiskeluajaksi, nyt on hänen vuoronsa saattaa opinnot päätökseen. Niin ne nuoret yllättää!

Aloittajan tilanteesta en tosiaan tiedä mitään. Voin yrittää neuvoa oman kokemukseni pohjalta tarjoamaan tukea ja yrittämään pitää lämpimät välit nuorten kanssa. Älä painosta heitä valinnoissaan, tuskin tehoaa. Toivottavasti lapsen isä osallistuu, mutta vaikkei osallistuisi, tue lapsesi itsearvostusta. Teiniäitiys tee hänestä huonoa, muihin vertaaminen ei ole muutenkaan hyödyllistä. Auta luomaan positiivisia mielikuvia vauvasts ja äitiydestä (ei kuitenkaan yltiöpositiivisia, työtä lapsessa aina on).

Jos tyttösi ei ole "koulukeskeinen", ota hänen kanssaan selvää työssäoppimis-koulutuksista ym. vaihtoehdoista lopulta työllistyä ja elättää perheensä (meillä tämä on tullut eteen lapsettoman lapsemme kanssa). Tehkää yhdessä myös positiivisia asioita, älkää vain surko hänen "menetettyä nuoruuttaan", iloitkaa lapsesta.