Taidan vihdoin olla erokypsä

Olen vuosia ollut päämäärättömässä on-off suhteessa. Tänä viikonloppuna tajusin, etten enää pidä miehestä, enkä varsinkaan rakasta. Inhoan sitä, miten hän palvoo aikuisia lapsiaan mutta arvostelee ilomielin minun pienempiä lapsiani. Vihaan sitä, miten paskasti hän on kohdellut minua ja pitänyt itsestäänselvyytenä. Säälin suorastaan sitä, miten hän näkee kaikessa vain oman totuutensa ja tekee kaiken aina " kuten ennenkin". En oikeastaan tunne enää mustasukkaisuutta tai ainakin olen lähellä sitä. Hän näyttäytyy minulle rumana ja pienenä ihmisenä. I'm done. Vihdoin.