Miten tutustua ihmisiin kun ei luota keneenkään?
Luottamukseni on tässä elämän varrella useita kertoja petetty, useamman ihmisen taholta. Jopa perheenjäsenet ovat valehdelleet minulle todella ikävästi ja muutenkin pettäneet luottamukseni isoissakin asioissa, samaten muutama läheinen ystävä. En enää luota ihmisiin. Toisaalta kuitenkin olen sellainen puhelias, sosiaalinen tyyppi, joka tulee helposti juttuun kenen kanssa vain, joten tutustun pintapuolisesti uusiin ihmisiin koko ajan ja helposti.
Minulla ei ole enää montaa ystävää, koska en ole enää halunnut olla tekemisissä näiden kanssa, jotka juoruilevat minun hyvin henkilökohtaiset ja arat asiat eteenpäin kenelle vain ja monesti jotenkin vääristellyssä muodossa jopa. Tai jotka tahallaan valehtelevat hyötyäkseen minusta. Haluaisin uusia ystäviä, koska olen yksinäinen, mutta miten tutustua kunnolla uusiin ihmisiin, kun ei luota keneenkään. Siis tutustua pintapuolista kaveruutta syvällisemmin, ystävystyä. Luulen, että minuun ei helposti ystävystytä, koska en kerro itsestäni enää mitään henkilökohtaista uusille tuttavuuksille, koska pelkään, että hekin juoruilevat sen kaiken eteenpäin ja ystävystyminen kai vaatisi, että "avaa itsensä" ja henk koht asiansa sille kaverille.
Neuvoja kellään?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua ystäväkseen ihmistä, joka ei luota. On vain pakko osata luottaa.
Tiedän. Kysynkin nyt neuvoja, että miten osata luottaa, kun se luottamus on petetty pahasti liian monta kertaa. Ap
Ei sinun tarvitse luottaa. Jaa ihmisille vain ne asiat joiden eteenpäin juoruaminen ei satuta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Hoitamalla nuppisi kuntoon, ap.
Ai se jolle on valehdeltu ja joka on petetty on nyt sitten se "hullu" vai?
Vai olisikohan asia toisinpäin...
Minä valitsen ystävikseni vain samanlaisia erakkoluonteisia ihmisiä kuin itse olen, ja yritän pitkään tutustumalla ja analysoimalla uutta ystävää varmistaa, että henkilö on ystävyyden arvoinen. Joka tapauksessa tällaisilla ei oikein edes ole ainakaan kovin laajaa sosiaalista piiriä, jolle juoruta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitamalla nuppisi kuntoon, ap.
Ai se jolle on valehdeltu ja joka on petetty on nyt sitten se "hullu" vai?
Vai olisikohan asia toisinpäin...
Toisinpäin, joo. Kaikki muut on hulluja.
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Muuten hyvä teksti, mutta aloittaja mainitsi jo syyn sille miksi ei luota. Hänen luottamuksensa on petetty ja sen pohjalta luotto on murentunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Suosittelen kriittistä suhtautumista psykoanalyysiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Muuten hyvä teksti, mutta aloittaja mainitsi jo syyn sille miksi ei luota. Hänen luottamuksensa on petetty ja sen pohjalta luotto on murentunut.
Niinhän minunkin luottamukseni on petetty pahimmalla mahdollisella tavalla. Mies piti sivusuhdetta vuoden. SIlTI luotan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Suosittelen kriittistä suhtautumista psykoanalyysiin.
Tarkennan: carl Jung puhuu varjosta. Kyllä muutkin suuntaukset tunnustavat varjon.
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Sinua on pettänyt yksi ihminen ja kerrot, että luotat siitä huolimatta. Kyllä minäkin muutamia luottamukseni pettäneitä ihmisiä yritin ymmärtää ja niiden jälkeen luotin uusiin ihmisiin ja muihin ihmisiin. Mutta luottamukseni on nyt pettänyt niin moni, että en enää luota. Kokeilepa sinäkin sitä, että sinua pettää viisi miestäsi, että luotatko sen jälkeen kuudenteen. Ja kerro uudelleen tuo juttu psykoanalyyttisestä selityksestä - itsellesi.
Ja en minä ainakaan tykkää että minun sairaudet, terveysongelmat ja parisuhdeongelmat juoruillaan pitkin kyliä. Ei ne mitään luuranko kaapissa silti ole, vaan hyvin henkilökohtaisia asioita vain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan. Vaikka eka aviomieheni petti minua, niin silti luotan uuteen aviomieheen sataprosenttisesti. Sinänsä hassua.
Psykoanalyyttinen suuntaus sanoo, että tuon ongelman takana on lähtökohtaisesti se, että ihminen ei luota itseensä. Siksi ei luota muihin. Kyse on sokeasta pisteestä, jota on vaikea nähdä itsessään.
Yleensäkin luotan liki kaikkiin ihmisiin. Miksi en luottaisi? Minulla ei ole salaisuuksia, ei ole luurankoja, joiden paljastumista pitäisi pelätä. Jos joku kertoo minusta asioita eteenpäin, niin mitä pahaa siinä on? Sehän kertoo korkeintaan siitä, että olen niin mielenkiintoinen ihminen, että asioitani viitsitään ruotia... eli en usko, että kukaan on kiinnostunut minusta niin paljoa.
Sinua on pettänyt yksi ihminen ja kerrot, että luotat siitä huolimatta. Kyllä minäkin muutamia luottamukseni pettäneitä ihmisiä yritin ymmärtää ja niiden jälkeen luotin uusiin ihmisiin ja muihin ihmisiin. Mutta luottamukseni on nyt pettänyt niin moni, että en enää luota. Kokeilepa sinäkin sitä, että sinua pettää viisi miestäsi, että luotatko sen jälkeen kuudenteen. Ja kerro uudelleen tuo juttu psykoanalyyttisestä selityksestä - itsellesi.
Ja en minä ainakaan tykkää että minun sairaudet, terveysongelmat ja parisuhdeongelmat juoruillaan pitkin kyliä. Ei ne mitään luuranko kaapissa silti ole, vaan hyvin henkilökohtaisia asioita vain.
Ap
No, ehkä selitys löytyy sitten siitä, että minä en kerro parisuhdeongelmistani kenellekään. Eikä minua haittaa, jos joku tietäisi verenpaineestanitai kilpirauhasen vajaatoiminnastani. Jos haittaisi, niin sitten en kertoisi kenellekään. En usko, että kukaan voisi näitä asioita käyttää minua vastaan, mutta en näe mitään tarvetta levitellä asioitani. Miksi levittelisin? Mikä pakko on avautua asioista, joista pelkää tulla hyväksikäytetyksi? Tietysti läheisyys ihmisten kanssa vaatii omien asioiden kertomista, mutta voinhan minä jättää valita, mitä toisille kerron.
Ehkä en vain ymmärrä, mikä tässä on ongelma...olen vissiin jo liian vanha ymmärtämään sitä.
No miksi sitten pitäisi tutustua ihmisiin?
15 jne jatkaa:
Kyllä minua on useampikin ihminen pettänyt. Olen siis viisikymmentä, kyllä tähän mahtuu kaikkea. Mutta mitä sitä vanhoja muistelemaan.
Ei siihen taida olla muuta ratkaisua kuin valita, että luottaa tai ei luota. Ja vaikka valitsisi miten päin, niin tulee kuitenkin tilanteita, joissa se menee toisin päin ihan sattumalta.
Lisäksi pitää tiedostaa se, että lopulta voit täysin luottaa vain itseesi. Sen jälkeen voit miettiä, missä asioissa ja kuinka paljon voit luottaa muihin. Tavallaan siis pitää oppia elämään sen asian kanssa, että muihin ei ehkä voi koskaan täysin luottaa.
Jos haluat pitää jonkin asian 100% salaisuutena, kirjoita se päiväkirjaan tai muokattuna anonyymisti palstalle. Jos 90% riittää, voit ehkä harkitusti kertoa sen 1-2:lle. Näin se vaan valitettavasti menee.
Yritin kuitenkin ensisijaisesti kysyä neuvoa siihen, että miten ystävystyä kun sattuu olemaan vähän varautunut ihminen henk koht asioidensa kertomisen suhteen (koska on vaikea luottaa). No tässä ketjussa muutamakin on vinkannut, että ei kannatakaan kertoa asioitaan, mutta minun kokemuksen mukaan ne ihmiset, jotka on tosi avoimia henk koht asioistaan niin he saa nopeasti uusia ystäviä. Mutta ne jotka pitää henk koht asiat omana tietonaan, heidän on vaikea saada uusia ystäviä. Ap
Millaista ihmeellistä elämää ap onkaan elänyt, jos useat seurustelusuhteet ovat olleet epäluotettavia ja ilmeisesti osa ystävistä ja perheestäkin? Ja millaisten asioitten kanssa tuollainen ihminen painii? En minä ainakaan pitkähkön elämäni aikana ole ehtinyt ajatella monestakaan läheisestä ihmisestä etteikö hän olisi luotettava. Totta kai ihmiset ovat erilaisia, mutta en minä koe, että minun luottamustani olisi pettänyt kymmenien vuosien aikana kuin ehkä muutama henkilö. Ja heidän kanssaan en ole tekemisissä. Ei ap:n auta muukuin tutustua uusiin ihmisiin siltä pohjalta, että oletettavasti uudella tuttavuudella ei ole mitään syytä pettää hänen luottamustaan.
Kukaan ei halua ystäväkseen ihmistä, joka ei luota. On vain pakko osata luottaa.