Lue keskustelun säännöt.
Miten tutustua ihmisiin kun ei luota keneenkään?
17.05.2019 |
Luottamukseni on tässä elämän varrella useita kertoja petetty, useamman ihmisen taholta. Jopa perheenjäsenet ovat valehdelleet minulle todella ikävästi ja muutenkin pettäneet luottamukseni isoissakin asioissa, samaten muutama läheinen ystävä. En enää luota ihmisiin. Toisaalta kuitenkin olen sellainen puhelias, sosiaalinen tyyppi, joka tulee helposti juttuun kenen kanssa vain, joten tutustun pintapuolisesti uusiin ihmisiin koko ajan ja helposti.
Minulla ei ole enää montaa ystävää, koska en ole enää halunnut olla tekemisissä näiden kanssa, jotka juoruilevat minun hyvin henkilökohtaiset ja arat asiat eteenpäin kenelle vain ja monesti jotenkin vääristellyssä muodossa jopa. Tai jotka tahallaan valehtelevat hyötyäkseen minusta. Haluaisin uusia ystäviä, koska olen yksinäinen, mutta miten tutustua kunnolla uusiin ihmisiin, kun ei luota keneenkään. Siis tutustua pintapuolista kaveruutta syvällisemmin, ystävystyä. Luulen, että minuun ei helposti ystävystytä, koska en kerro itsestäni enää mitään henkilökohtaista uusille tuttavuuksille, koska pelkään, että hekin juoruilevat sen kaiken eteenpäin ja ystävystyminen kai vaatisi, että "avaa itsensä" ja henk koht asiansa sille kaverille.
Neuvoja kellään?
Kommentit (35)
Ei aikuiset ihmiset tarvitse mitään sydänystäviä. Ota elämä ensin haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin kuitenkin ensisijaisesti kysyä neuvoa siihen, että miten ystävystyä kun sattuu olemaan vähän varautunut ihminen henk koht asioidensa kertomisen suhteen (koska on vaikea luottaa). No tässä ketjussa muutamakin on vinkannut, että ei kannatakaan kertoa asioitaan, mutta minun kokemuksen mukaan ne ihmiset, jotka on tosi avoimia henk koht asioistaan niin he saa nopeasti uusia ystäviä. Mutta ne jotka pitää henk koht asiat omana tietonaan, heidän on vaikea saada uusia ystäviä. Ap
Minä saan uusia ystäviä. Olen puhelias. En silti kerro kaikkia asioita. Kyse on rajan vedosta.
Itselläni sama juttu kuin sinulla ap. Valtavasti olen joutunut pettymään ihmisiin ja ystäviin elämän varrella kun luottamus on petetty todella pahastikkin. Kerrottuani tästä epäluottamuksesta sain mainninnan epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä mikä on uskomatonta. Ilmeisesti pitäisi vaan hyväksyä että ihmiset pettävät luottamuksen ja se on normaalia; ei se että kyseenalaistaa sen. Erakoiduin tarkoituksella. Ei ole pakko sietää petollisia ihmisiä.
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,
Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Juuri tuota tarkoitan: ihmiset ovat erilaisia. Kyse on väärinymmärryksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Juuri tuota tarkoitan: ihmiset ovat erilaisia. Kyse on väärinymmärryksestä.
No eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku kertoo sinulle esim. että hänelle tuli keskenmeno niin et kerro sitä muille ilman henkilön lupaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulen väkivaltaisesta perheestä joten luottamus meni jo varhain, kaksi naisystävää on ollut ja molemmat suhteet epäonnistuneet oman etäisyyteni takia. Ainoa hyvin läheinen ystävä on eräs jolla on suht samanlainen ankea lapsuus, kaveruus syveni lähinnä siksi että ollaan trippailtu psykedeeleillä yhdessä ja sitä kautta jaettu toistemme maailmankuvat toiselle.
Vierailija kirjoitti:
No eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku kertoo sinulle esim. että hänelle tuli keskenmeno niin et kerro sitä muille ilman henkilön lupaa? Ap
Mutta jos kyseinen henkilö oli jo itse levitellyt raskaudestaan tietoja ja yhtäkkiä lopettanut kontaktinpidon, väkisinkin tuo tieto sitten leviää kavereiden ja kollegoiden keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Juuri tuota tarkoitan: ihmiset ovat erilaisia. Kyse on väärinymmärryksestä.
No eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku kertoo sinulle esim. että hänelle tuli keskenmeno niin et kerro sitä muille ilman henkilön lupaa? Ap
Hmmm... ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, mitä minä ajattelen keskenmenosta. Jos se ei minulle ole kummonen juttu, niin en osaa ehkä ajatella, että se on kummoinen sinullekaan. Jos se on minulle kipeä asia, niin sitten ymmärrän sen olevan sitä sinullekin.Jos ajattelen, että kyse ei ole kipeästä salaisuudesta, niin voin kertoa.
Oletan, että minulle sanotaan ”näin meidän kesken, pidäthän omana tietonasi”, jos haluaa olla varma, etten kerro.
Toisekseen riippuu, kuka kertoo. Jos paras ystäväni kertoo, niin en kerro sitä kenellekään. Jos joku kaveripiiristä kertoo, niin ajattelen olevani yksi muiden joukossa, jolle kerrotaan. Jos minulle asia on kerrottu, niin oletan, ettei se ole salaisuus.
Ja jos katson, että tieto auttaa jota kuta muuta, niin voin kertoa. Huvin vuoksi en asiaa levittele.
Minä kohtelen läheistäni samoin kuin minua saa kohdella. Ymmärrän, että toiset ovat erilaisia. Mutta en minä ole väärässä sen enempää kuin sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Juuri tuota tarkoitan: ihmiset ovat erilaisia. Kyse on väärinymmärryksestä.
No eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku kertoo sinulle esim. että hänelle tuli keskenmeno niin et kerro sitä muille ilman henkilön lupaa? Ap
Hmmm... ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, mitä minä ajattelen keskenmenosta. Jos se ei minulle ole kummonen juttu, niin en osaa ehkä ajatella, että se on kummoinen sinullekaan. Jos se on minulle kipeä asia, niin sitten ymmärrän sen olevan sitä sinullekin.Jos ajattelen, että kyse ei ole kipeästä salaisuudesta, niin voin kertoa.
Oletan, että minulle sanotaan ”näin meidän kesken, pidäthän omana tietonasi”, jos haluaa olla varma, etten kerro.
Toisekseen riippuu, kuka kertoo. Jos paras ystäväni kertoo, niin en kerro sitä kenellekään. Jos joku kaveripiiristä kertoo, niin ajattelen olevani yksi muiden joukossa, jolle kerrotaan. Jos minulle asia on kerrottu, niin oletan, ettei se ole salaisuus.
Ja jos katson, että tieto auttaa jota kuta muuta, niin voin kertoa. Huvin vuoksi en asiaa levittele.Minä kohtelen läheistäni samoin kuin minua saa kohdella. Ymmärrän, että toiset ovat erilaisia. Mutta en minä ole väärässä sen enempää kuin sinäkään.
Aika kaksinaamaista. Parhaalle ystävälle olet luotettava, "pelkälle" kaverille et. Entä jos joku pitää sinua parhaana ystävänä mutta sinä häntä vain kaverina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Juuri tuota tarkoitan: ihmiset ovat erilaisia. Kyse on väärinymmärryksestä.
No eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku kertoo sinulle esim. että hänelle tuli keskenmeno niin et kerro sitä muille ilman henkilön lupaa? Ap
Hmmm... ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, mitä minä ajattelen keskenmenosta. Jos se ei minulle ole kummonen juttu, niin en osaa ehkä ajatella, että se on kummoinen sinullekaan. Jos se on minulle kipeä asia, niin sitten ymmärrän sen olevan sitä sinullekin.Jos ajattelen, että kyse ei ole kipeästä salaisuudesta, niin voin kertoa.
Oletan, että minulle sanotaan ”näin meidän kesken, pidäthän omana tietonasi”, jos haluaa olla varma, etten kerro.
Toisekseen riippuu, kuka kertoo. Jos paras ystäväni kertoo, niin en kerro sitä kenellekään. Jos joku kaveripiiristä kertoo, niin ajattelen olevani yksi muiden joukossa, jolle kerrotaan. Jos minulle asia on kerrottu, niin oletan, ettei se ole salaisuus.
Ja jos katson, että tieto auttaa jota kuta muuta, niin voin kertoa. Huvin vuoksi en asiaa levittele.Minä kohtelen läheistäni samoin kuin minua saa kohdella. Ymmärrän, että toiset ovat erilaisia. Mutta en minä ole väärässä sen enempää kuin sinäkään.
Aika kaksinaamaista. Parhaalle ystävälle olet luotettava, "pelkälle" kaverille et. Entä jos joku pitää sinua parhaana ystävänä mutta sinä häntä vain kaverina?
Ei, vaan tiedän, että henkilö, joka on ollut ystäväni jo 43 vuotta, kertoo minulle asioita, joita ei muille kerro.
Ja tiedän, että kaveripiirin kaverille, jota näen harvakseltaan, en ole mitenkään läheinen. Jos sellainen ihminen kertoo minulle jotain, niin aika todennäköisesti en ole ainoa, jolle hän kertoo.
Koska en ole hänelle spesiaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyse olla vain siitä, että toisille terveysasiat tai parisuhdeasiat ole sellaisia, että niitä pitäisi peitellä? Eli luottamusta ei ole tahallaan petetty, vaan vilpittömin mielin ajateltu, ettei asiaa tarvitse salata.
Meillä tuli kerran iso ongelma töissä. Kuulin kollegalta, että kolmas henkilö on menossa leikkaukseen tietyllä viikolla. Minun vastuullani on sijaiset, joten ilmoitin tämän esimiehelle.
Kun tämä tuli leikkaukseen menevän tietoon, teki hän valituksen ylimmälle johdolle asti.... kun hänen asioitaan levitellään.
Olimme aivan ymmällämme. Jos minä kerron leikkausajan jollekin, niin katson sen olevan julkinen. En minä pahuuttani sitä asiaa eteenpäin vienyt,Minulle taas jonkun ihmisen itsestään kertoma asia on sellainen, että en koskaan kerro sitä eteenpäin jollekin kolmannelle ilman lupaa. Ap
Juuri tuota tarkoitan: ihmiset ovat erilaisia. Kyse on väärinymmärryksestä.
No eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku kertoo sinulle esim. että hänelle tuli keskenmeno niin et kerro sitä muille ilman henkilön lupaa? Ap
Hmmm... ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, mitä minä ajattelen keskenmenosta. Jos se ei minulle ole kummonen juttu, niin en osaa ehkä ajatella, että se on kummoinen sinullekaan. Jos se on minulle kipeä asia, niin sitten ymmärrän sen olevan sitä sinullekin.Jos ajattelen, että kyse ei ole kipeästä salaisuudesta, niin voin kertoa.
Oletan, että minulle sanotaan ”näin meidän kesken, pidäthän omana tietonasi”, jos haluaa olla varma, etten kerro.
Toisekseen riippuu, kuka kertoo. Jos paras ystäväni kertoo, niin en kerro sitä kenellekään. Jos joku kaveripiiristä kertoo, niin ajattelen olevani yksi muiden joukossa, jolle kerrotaan. Jos minulle asia on kerrottu, niin oletan, ettei se ole salaisuus.
Ja jos katson, että tieto auttaa jota kuta muuta, niin voin kertoa. Huvin vuoksi en asiaa levittele.Minä kohtelen läheistäni samoin kuin minua saa kohdella. Ymmärrän, että toiset ovat erilaisia. Mutta en minä ole väärässä sen enempää kuin sinäkään.
Aika kaksinaamaista. Parhaalle ystävälle olet luotettava, "pelkälle" kaverille et. Entä jos joku pitää sinua parhaana ystävänä mutta sinä häntä vain kaverina?
Ei, vaan tiedän, että henkilö, joka on ollut ystäväni jo 43 vuotta, kertoo minulle asioita, joita ei muille kerro.
Ja tiedän, että kaveripiirin kaverille, jota näen harvakseltaan, en ole mitenkään läheinen. Jos sellainen ihminen kertoo minulle jotain, niin aika todennäköisesti en ole ainoa, jolle hän kertoo.
Koska en ole hänelle spesiaali.
Jatkan: jälleen kohtelen muita samoin kuin itse toimin.
Odotan, ettei paras kaverin juoruile, mutta silti hänelle joskus sanon, että ethän kerro kenellekään. Ihan varmuuden vuoksi.
Ja jos kerron muille ihmisille, niin sitten todellakin kerron IhmiSILLE. Se ei enää ole salaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on olla katkera noille juoruajille?
Mulla on lapsuudenystävä, jolla on iso tuttavapiiri. Hän kertoo ummet ja lammet henkilökohtaisista asioistaan kaikille.
Ja hän kertoo kaikille ne asiat, mitä muut kertovat hänelle. Eli itse pitää varoa, mitä itsestään kertoo.
Hän vain on sellainen. Oikein mukava!
Ei minua ole seurustelusuhteissa petetty eikä niissä valehdeltu. Mistä sen keksit? Tämä koskee ystävyyssuhteita ja lapsuuden perhettäni. Ap