Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen Asperger ystävänä
17.05.2019 |
Mitä tulee huomioida? Ihminen vaikuttaa kovasti mukavalta ja normaalilta, ennemminkin rauhalliselta ja älykkäältä kuin äkkipikaiselta. Saavatko kaikki raivokohtauksia? Onko kaikilla aistiyliherkkyyksiä?
Kommentit (37)
Etköhän voi suhtautua häneen kuin keneen tahansa.
Jos olette ystäviä, opit kyllä hänen erikoisuutena tuntemaan.
Eivät kaikki saa hepuleita, ja aikuiset ovat yleensä oppineet hillitsemään itseään enemmän tai vähemmän.
Kaikilla ei ole erityisen voimakkaita aistiyliherkkyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan saa raivokohtauksia. Ahdistun ja valmistelen pakoreittiä ja lepoaikaa, jos tilanteet on liian kuormittavia. Jos ystävää kiinnostaa mitkä asiat minua kuormittaa, niin hän voi toki niitä koettaa vähentää.
Luottamusta ei kannata mennä rikkomanaan.
Just. Suhtaudu kuten kehen tahansa toiseenkin. Ihan ihmisiä hekin ovat, kertoo jos haluaa sinun ottaa jotain huomioon.
Minulla on asperger (olen nainen). Vaikutan kuulemma jopa harvinaisen empaattiselta, mukavalta ja kaikin puolin kivalta tyypiltä ollessani ihmisten ilmoilla (harvoin). Läheisimmät ihmiset sitten joutuvat kärsimään huonoista puolistani, joista ehkä tärkeimpänä tässä mainittakoon, että nuo hyvät piirteeni eivät esiinny johdonmukaisesti. Pystyn ylläpitämään tätä sosiaalisesti miellyttävää minää vain jonkin aikaa, ja sitten minun täytyy voida olla yksin ja latailla akkuja pitkäänkin. Jos tässä "latausvaiheessa" minulta odotetaan sosiaalisuutta, saatan raivostua tai vetäytyä puhumattomuuteen, tilanteesta riippuen.
Minulla on paljon aistiyliherkkyyksiä, joiden vuoksi vaikkapa matkustaminen tai erilaisissa paikoissa käyminen on haastavaa. Käyn niissä silti, ja yritän olla näyttämättä kärsimyksiäni ulos päin. Elän jatkuvasti vähän yli omien voimavarojeni.
Parhaiten tulen toimeen ihmisten kanssa, jotka antavat minun tehdä asioita omassa rytmissä ja omalla tavallani, eivätkä ala kovasti kyseenalaistaa jos sanon esim. että en pääse johonkin tilaisuuteen, tai että en yleensä vastaa puhelimeen koska puhelimeni on äänettömällä. Ihmiset jotka pystyvät ymmärtämään, että en tee näitä asioita heidän kiusakseen, vaan selviytyäkseni elämässä ylikuormittumatta aivan liikaa, ovat niitä jotka ovat jääneet pysyvästi ystävikseni. Heille olen ymmärtääkseni hyvinkin tärkeä ystävä. Olen rehellinen, hyvin lojaali mutta monipuolisesti erilaisten ihmisten näkökulmia ymmärtävä, kiltti ja oikeudenmukainen.
Miesystäväni kanssa minulla on tällä hetkellä vaikeaa, koska hän ei osaa olla ottamatta itsesuojeluani henkilökohtaisesti. Puhelimeen vastaamattomuus kuormittaa häntä kovasti, samoin se että en voi olla aktiivisesti tapaamassa hänen laajaa kaveripiiriään jne. Olen ollut hänelle mieliksi niin paljon kuin suinkin olen pystynyt, ja se on johtanut ylikuormittumiseen. Kun olen lopen uupunut, reagoin entistä kielteisemmin erilaisiin arjen haastaviin tilanteisiin. Pidän mahdollisena, että joudumme tämän vuoksi eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse tavannut yhtään Asperger diagnoosin saanutta ihmistä, joka saisi raivokohtauksia (tunnen useita).
Sen sijaan ongelmia on ollut ajoittain hyvin yksioikoisen ja kirjaimellisesti ajattelutavan suhteen sekä sosiaalisesti epäasiallisesta käyttäytymisen suhteen.
Mutta niin kuin 1/1 sanoi, kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Oman kokemukseni mukaan on ollut helpointa tulla toimeen sellaisen henkilön kanssa, joka tiedostaa omat haasteensa ( eikä siis suutu jos asiasta kommentoi.)
Mulla suurin osa kavereista burgereita - opiskelen sellaista alaa. Sanovat suoraan, ovat reiluja ja häipyvät kun saavat tarpeekseen ihmisistä/asioista/paikoista. Eivät vastaa puhelimeen, ovat aina ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aspberger ja olen ollut isoimman osan elämästäni täysin ilman sosiaalisia kontakteja sen takia. En usein ymmärrä ihmisten käyttäytymistä ja en osaa näytellä normaalia. Nyt olen kumminkin aika hyvin menestynyt johtoasemassa kun olen sen hyväksynyt että minusta ei pidetä. Elämä on helppoa kun en enää peittele outouksiani ja minulle on helppoa toimia tasapuolisesti eri persoonien kanssa työyhteisössä koska minulle on yhdentekevää mitä joku minusta ajattelee. Usein joudun kyllä ihmisille sanomaan; voisitko kertoa minulle miltä sinusta tuntuu? En pysty päättelemään sellaisia asioita naamasta tai käyttäytymisestä.
Minun neuvoni sinulle on että kerro asiat suoraan. Älä käytä kiertoilmaisuja, älä oleta että toinen osaa lukea rivien välistä eikä sitä että hän pystyisi reagoimaan johonkin tilanteeseen oikein. Hän ei ole epälojaali mutta saattaa myös hyvin ottaa sinun mielestä ”väärän puolen” ristiriidassa vaikka normaali ihminen ottaisi ystävänsä puolen.
Ja minä en ainakaan loukkaannu jos joku sanoo että on aika mennä eteenpäin jossain asiassa tai vaikka poistua kotiin. Jään jankkaamaan ja usein vierailu venyy kun en tajua lähteä kotiin. Minua ottaa päähän kun ihmiset ei vaan sano minulle mikä fiilis ja mitä seuraavaksi olisi heidän mielestään sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aspberger ja olen ollut isoimman osan elämästäni täysin ilman sosiaalisia kontakteja sen takia. En usein ymmärrä ihmisten käyttäytymistä ja en osaa näytellä normaalia. Nyt olen kumminkin aika hyvin menestynyt johtoasemassa kun olen sen hyväksynyt että minusta ei pidetä. Elämä on helppoa kun en enää peittele outouksiani ja minulle on helppoa toimia tasapuolisesti eri persoonien kanssa työyhteisössä koska minulle on yhdentekevää mitä joku minusta ajattelee. Usein joudun kyllä ihmisille sanomaan; voisitko kertoa minulle miltä sinusta tuntuu? En pysty päättelemään sellaisia asioita naamasta tai käyttäytymisestä.
Minun neuvoni sinulle on että kerro asiat suoraan. Älä käytä kiertoilmaisuja, älä oleta että toinen osaa lukea rivien välistä eikä sitä että hän pystyisi reagoimaan johonkin tilanteeseen oikein. Hän ei ole epälojaali mutta saattaa myös hyvin ottaa sinun mielestä ”väärän puolen” ristiriidassa vaikka normaali ihminen ottaisi ystävänsä puolen.
Ja minä en ainakaan loukkaannu jos joku sanoo että on aika mennä eteenpäin jossain asiassa tai vaikka poistua kotiin. Jään jankkaamaan ja usein vierailu venyy kun en tajua lähteä kotiin. Minua ottaa päähän kun ihmiset ei vaan sano minulle mikä fiilis ja mitä seuraavaksi olisi heidän mielestään sopivaa.
Meidän kylällä asuu sellainen ihminen, joka alkaa keskustella usein tuntemattomille. En tiedä onko hän hyvin autistinen ja/vai muulla tavalla vammainen, mutta hän kyselee jutellessaan toisilta aina samoja asioita (missäs olet töissä?) ja liian henkilökohtaisia (missä kohtaa asut?) ihan vasta tapaamiltaan ihmisiltä. Olen huomannut, että ihmiset usein vastaavat lyhyesti ja tympeästi viestien, että keskustelu voisi loppua. Tätä hän ei koskaan tajua. Kerran sanoin suoraan, että en nyt jaksa keskustella yhtään tällä kertaa kun on ollut pitkä päivä, kun hän tuli taas kerran puhumaan työtilanteestani ym. Hän sanoi vaan "Aha!" minkä jälkeen ei jutellut enää, eikä näyttänyt pätkääkään loukkaantuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut eräs Asperger ”hylkäsi”, koska olin hänen mielestään ”teennäinen ja valheellinen”. Joo, ehkäpä olenkin hänen mittakaavassaan. Kirvelihän se. Minä pidin hänestä kovasti, vaikka paikoitellen sanoikin asiat niin suoraan että hirvitti:
Makaako keskellä lattiaa ja potkii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuu päälle ja puhuu koko ajan. Täyttää kaiken hiljaisuuden puheella.
Vierailija kirjoitti:
Makaako keskellä lattiaa ja potkii?
Puhutko itsestäsi vai ystävästäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei osaa solmia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei osaa kommunikoida. Ei osaa flirttailla.
Tiedän yhden jolla on asperger. Ei kykene solmimaan ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei osaa solmia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei osaa kommunikoida. Ei osaa flirttailla.
Höpöhöpö.
Ei pärjää sosiaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse tavannut yhtään Asperger diagnoosin saanutta ihmistä, joka saisi raivokohtauksia (tunnen useita).
Sen sijaan ongelmia on ollut ajoittain hyvin yksioikoisen ja kirjaimellisesti ajattelutavan suhteen sekä sosiaalisesti epäasiallisesta käyttäytymisen suhteen.
Mutta niin kuin 1/1 sanoi, kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Oman kokemukseni mukaan on ollut helpointa tulla toimeen sellaisen henkilön kanssa, joka tiedostaa omat haasteensa ( eikä siis suutu jos asiasta kommentoi.)
Asperger ryyditetynä adhd:lla on monesti se joka raivokohtauksia saa. Jos ei ole jompaa kumpaa, niin ei hätää siis. Tyttärelläni on molemmat, enkä voi ymmärtää miten kukaan viitsii olla hänen kanssaan parisuhteessa...
Minulla on Asperger (nainen olen), ja neuvoni on, että suhtaudut kuten keneen tahansa uuteen tuttavuuteen. Jos ko. henkilöllä on aistiyliherkkyyksiä, niin hän varmasti niistä sinulle kertoo - siis jos ovat sellaisia, mitä jokapäiväisessä elämässä vastaan usein tulee. Esim. itse olen hyvin herkkä valolle, joten jos olemme ystäväni kanssa menossa terassille, niin etsimme paikan varjosta. Raivarit ovat myös hyvin yksilöllisiä, sanoisin, että kunnon sellaiset ovat aika harvinaisia. Itse en niitä saa, olen pikemmin liiankin rauhallinen.
Eivätköhän ne aspergerit ole yksilöitä siinä missä muutkin. Kannattaa kysellä tältä ystävältä itseltään aistiyliherkkyyksistä ja muusta. Monet tiedostavat ja ymmärtävät itse, millaisia haasteita asperger heidän kohdallaan aiheuttaa. Voit kyllä kysyä, useimmat tuskin siitä loukkaantuvat.