Elämäni vapautui ja rentous virtasi sisään, kun tajusin ja myönsin olevani aika talikko!

Nykyään painotetaan jokapuolella sitä, kuinka ehdottoman tärkeää on olla arvostettu, rakastettu, kunnioitettu ja kuinka tärkeää on arvostaa itseään ja vaatia sitä ympäristöltään kaiken aikaa.

Jonkun aikaa noin uskoinkin, kunnes yks päivä peiliin katsoessani tajusin, että "ei helkkari kuinka pässiltä mä (ja muut) oikeestaan näytän. Eihän tällästä tyyppiä _voi_ ottaa vakavasti!" Ja aloin nauramaan ja kaikki tärkeily siitä, kuinka arvostettu "pitää" olla haihtui sekunneissa.

Osaan nauraa itselleni, eikä mua enää jaksa kiinnostaa psykologiset vaatimukset ympäristöltäni ja itseltäni, koska olen aika talilkko muutenkin, niin miksi stressaisin?

Siihen loppui silloin mun jäykkä elämä. :D